Romanisches Café

Romanisches Cafén talo, niin sanottu Romanisches Haus vuoden 1900 tienoilla.

Romanisches Café oli Berliinin nykyisen Breitscheidplatzin luona ennen toista maailmansotaa sijainnut kahvila, joka tunnettiin kirjailijoiden, taiteilijoiden ja kulttuuripersoonallisuuksien kohtaamispaikkana.

Romanisches Café sijaitsi Kurfürstendammilla Keisari Vilhelmin muistokirkkoa vastapäätä olleessa Franz Schwechtenin suunnittelemassa rakennuksessa, joka oli suunnilleen nykyisen Europa-Centerin kohdalla. Nimi (”Romaaninen kahvila”) viittasi talon ja muiden läheisten rakennusten uusromaaniseen tyyliin. Romanisches Cafén perusti kauppias Bruno Fiering vuonna 1916 vuonna 1899 valmistuneeseen rakennukseen.

Kahvila oli aluksi poliitikkojen ja liikemiesten suosiossa, mutta Weimarin tasavallan aikana siitä tuli kuuluisa kirjailijoiden ja taiteilijoiden kohtauspaikka, mikä rooli oli aiemmin kuulunut läheiselle Café des Westensille. Romanisches Cafén asiakkaisiin kuuluivat 1920-luvulla muun muassa teatteriohjaaja Max Reinhardt, kriitikko Alfred Kerr, laulaja Claire Waldoff, taidemaalarit Otto Dix ja George Grosz, kirjailijat Bertolt Brecht, Alfred Döblin, Erich Kästner, Irmgard Keun, Leonhard Frank ja Rudolf Leonhard, säveltäjä Hanns Eisler, satiirikko Kurt Tucholsky, tanssija Anita Berber sekä runoilija Else Lasker-Schüler. Kahvilassa vierailivat myös taiteilijoita etsineet tunnetut galleristit ja kirjailijoita etsineet kustantajat. Elokuvaohjaaja Billy Wilderin on sanottu laatineen ensimmäisen elokuvansa käsikirjoituksen Romanisches Cafén terasilla.

Monet Romanisches Cafén tunnetuista asiakkaista olivat vasemmistoälyköitä. Kahvila menetti tunnetuimmat asiakkaansa natsien noustua valtaan Saksassa vuonna 1933. Rakennus tuhoutui toisessa maailmansodassa. Se tuhoutui täydellisesti marraskuun 1943 pommituksissa.