Rolandin laulu
Rolandin laulu (ransk. La Chanson de Roland) on vanha ranskalainen eeppinen runoelma. Se on kirjoitettu noin vuonna 1100 ja lienee varhaisin chanson de geste -sankarirunoelmien edustaja. Rolandin laulua pidetään lajityypin mestariteoksena. Runoelman kirjoittajasta ei ole täyttä varmuutta, mutta tekijäksi on oletettu normannirunoilija Turold, jonka nimi mainitaan Rolandin laulun viimeisellä rivillä.[1]
Eepos on todennäköisesti syntynyt Pohjois-Ranskassa. Varhaisin kirjoitettu versio on ajoitettu vuosiin 1140–1170. Rolandin laulu oli keskiajalla hyvin suosittu, ja runoelma käännettiin useille kielille. Suomeksi runoelman on kääntänyt Yrjö Jylhä vuonna 1936.
Runoelman sisältö ja tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rolandin laulu kertoo Kaarle Suuren sodasta Espanjan ”saraseeneja” vastaan. Runoelman sankari on kreivi Roland, Kaarle Suuren armeijan jälkijoukkojen komentaja. Rolandin laulun alussa Kaarle Suuri, joka on valloittanut koko Espanjan Zaragosaa lukuun ottamatta, saa saraseenikuninkaalta ehdotuksen rauhan solmimiseksi. Kaarle lähettää ritari Ganelonin, Rolandin isäpuolen, neuvottelemaan rauhanehdoista. Ganelon raivostuu siitä, että Roland on ehdottanut häntä tähän vaaralliseen tehtävään ja punoo saraseenien kanssa juonen poikapuolensa tuhoamiseksi. Palattuaan rauhanneuvotteluista Ganelon varmistaa, että Roland johtaa Espanjasta vetäytyvän Kaarle Suuren armeijan jälkijoukkoja. Kun armeija on ylittämässä Pyreneiden vuoristoa, saraseenien ylivoimaiset joukot saartavat Roncesvallesin solassa frankkien armeijan jälkijoukot. Uhmakas sankari Roland osoittautuu tappiollisessa taistelussa esimerkilliseksi ja periksiantamattomaksi soturiksi. Ennen kuolemaansa Roland kutsuu kuuluisalla torvellaan Olifantilla avukseen keisarin, joka kostaa hänen puolestaan.[1]
Runoelman sommitelma on luja ja yhtenäinen. Tyyliltään se on suora, ajoittain jopa karu. Rolandin laulun keskiössä on kahden erilaisen luonteen yhteentörmäys. Roland on luonteeltaan uhkarohkea, kun taas hänen ystävänsä Olivier on varovaisempi. Heidän luonteidensa ristiriita kuvastaa samalla erilaisia käsityksiä vasallin roolista. Rolandin arvostelukyvyn on sumentanut hänen henkilökohtainen kunnianhimonsa, ja sen vuoksi hän torjuu Olivierin neuvon puhaltaa torveen ja pyytää apuun Kaarle Suuren johtamat pääjoukot. Rolandin kieltäytyminen johtaa siihen, että jälkijoukot ryhtyvät toivottomaan taisteluun. Lopulta Roland puhaltaa Olifant-torveen, mutta hänen ja Olivierin kannalta liian myöhään, sillä he ovat jo mennyttä. Taistelukentälle saapuvat Kaarle Suuren pääjoukot kostavat heidän kuolemansa. Palattuaan Ranskaan Kaarle Suuri tuo suruviestin Rolandin kihlatulle ja Olivierin sisarelle Audellelle, joka kuolee surun murtamana keisarin jalkojen juureen. Runo päättyy petollisen Ganelonin oikeudenkäyntiin ja teloitukseen.[1]
Seuraavassa suomeksi käännetty katkelma Rolandin laulusta:
- ”Sovittaa suuhuns’ olifantin Roland
- ja väkivoimin iskee kalvan sinne.
- Soi kaiku kautta ylhäin ylängöitten,
- ja kauemmas kuin kolmenkymmenen
- sen saattaa peninkulman päähän kuulla.”
Rolandin laulun runot ovat ylistäviä, sankarillisia ja vähemmän todenmukaisilta tuntuvia. Tämä teos kuvastaakin ristiretki- ja ritariajan henkeä ja siinä korostuvat kristilliset ja kansalliset arvot. Laulun suosion takia esimerkiksi monissa Saksan kaupungeissa on keskiajalta säilyneitä Rolandin patsaita (korkein Bremenissä, 5 metriä korkea)[2].
Runoelman tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runoelma perustuu historialliseen Roncesvallesin taisteluun vuodelta 778. Taistelu oli todellisuudessa vain merkityksetön kahakka, jossa baskit hävittivät maureja vastaan käymästään sodasta palaavan Kaarle Suuren jälkijoukon 15. elokuuta 778. Rolandin laulussa Roncesvallesin yhteenotto on kuitenkin muuntunut eeppiseksi taisteluksi saraseeneja vastaan, ja taistelu on kasvatettu sankarillisiin mittoihin, jota voidaan verrata kreikkalaisten urhoolliseen puolustautumiseen persialaisia vastaan Thermopylain taistelussa 480 eaa.[1]
Todellinen syy Kaarlen marssiin Espanjaan oli se, että eräät arabiylimykset olivat pyytäneet häntä apuun Cordoban kalifin kostoretkeä vastaan. Tällöin Kaarle olisi saattanut saada hallintoaluettaan levitetyksi pitkälle Espanjaan saakka. Hän oli tarkkaan laskelmoinut retkensä ja kun hän ei saanutkaan odotusten mukaisia apujoukkoja Espanjasta, ei suuria voittojakaan tullut. Kotimaata puolustamaan Kaarle lähti saksien aloitettua kapinansa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennos
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rolandin laulu: Ranskan kansalliseepos. (Suomentanut Yrjö Jylhä. Esipuheen ja selitykset kirjoittanut Tyyni Tuulio) Helsinki: Otava, 1936.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rolandin laulu[vanhentunut linkki] (muinaisranskaksi)
- Harvard Classics (1909-1914): Rolandin laulu (englanniksi)