Rio de Janeiro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rio de Janeiro
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna

Rio de Janeiro

Koordinaatit: 22°54′13″S, 43°12′35″W

Valtio  Brasilia
Osavaltio Rio de Janeiro
Suuralue Rion metropoli
Ala-alue Rio de Janeiro
Perustettu 1. maaliskuuta 1565
Hallinto
 – Kaupunginjohtaja Eduardo Paes
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 1 260 km²
Korkeus 0–1 021 m
Väkiluku (2010) 6 320 446[1]
 – Väestötiheys 4 781 as./km²
 – Metropolialue 11 875 063[1]
Aikavyöhyke UTC-3
 – Kesäaika UTC-2
Postinumero 20000-000
Suuntanumero(t) 21
Lempinimi: Cidade Maravilhosa, Rio









Rio de Janeiro (/riːo de ʒɑˈneiro/; port. [ʁi.u dʒi ʒɐˈnejɾu]), usein vain Rio, on São Paulon jälkeen Brasilian toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee maan kaakkoisosassa Atlantin valtameren rannalla samannimisessä osavaltiossa. Kaupungissa asuu 6,3 miljoonaa (2010) ihmistä 1 260 km²:n kokoisella alueella. Laajemmalla metropolialueella asukkaita on lähes 12 miljoonaa. Brasiliassa kaupunki tunnetaan myös lisänimellä Cidade Maravilhosa, ’Suurenmoinen kaupunki’. Rio de Janeirossa syntynyttä brasilialaista kutsutaan nimellä carioca. Suomeksi kaupungin nimi tarkoittaa 'Tammikuun joki'.

Riossa järjestettiin vuoden 2016 kesäolympialaiset.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ipaneman rantabulevardi auringonlaskussa

Rio de Janeiron alueen löysivät portugalilaiset löytöretkeilijät italialaisen Amerigo Vespuccin johdolla tammikuussa 1502. Koska eurooppalaiset luulivat aluksi Guanabaranlahtea joensuuksi, he antoivat alueelle nimeksi Rio de Janeiro ("tammikuun joki").[1] Yksi Brasilian keskuksista Rio de Janeirosta tuli 1700-luvun aikana. Vuonna 1707 avattiin tie Rio de Janeirosta Minas Geraisin kultakaivoksille ja kaupunki korvasi tämän myötä São Paulon orjien, tuontitavaran ja ruuan lähteenä sen sataman kautta. 1600- ja 1700-lukujen aikana Brasiliassa vain Bahiaan tuotiin enemmän orjia, kuin Rio de Janeiroon. Vuonna 1763 Rio de Janeirosta tuli Brasilian varakuninkaan pääkaupunki. Vuonna 1808 Portugalin hallitsijapari kuningas Juhana VI ja hänen vaimonsa Carlota Joaquina pakenivat Napoléon Bonaparten Ranskaa maan vallatessa Portugalin ja he asettuivat Brasiliaan Rio de Janeiroon, josta tuli näin Portugalin pääkaupunki aina vuoteen 1821 saakka. Tuolloin kaupungissa oli arviolta 60 000–100 000 asukasta.[2]

Juhana VI:n lähtiessä takaisin Eurooppaan vuonna 1821 hänen poikansa Dom Pedro jäi Brasiliaan ja paikallisen yläluokan yllytyksestä hän julisti Brasilian itsenäiseksi 7. syyskuuta 1822. Hänen kruunajaisensa Brasilian keisariksi järjestettiin Rio de Janeiron katedraalissa ja kaupungista tuli itsenäistyneen maan uusi pääkaupunki. Rio de Janeiron keskusaukio Praça XV näytteli sittemmin osaa monissa maan poliittisen historian tapahtumissa. Brasilian hallitsijat asuivat aukion laidalla sijainneessa palatsissa Paço Imperialissa. Pedro I:n pojan Pedro II:n valtakaudella Brasilia nykyaikaistui ja tämä näkyi etenkin pääkaupunki Rio de Janeirossa. Väestön kasvaessa kaupunkiin rakennettiin uusia teitä ja viemärijärjestelmiä. Brasilian ensimmäinen rautatie avattiin vuonna 1854 Rio de Janeirosta Petrópolikseen 16 kilometrin päässä. Samaan aikaan myös Brasilian kahviplantaasien tuotanto nousi. Rio de Janeiron plantaasien omistajat olivat riippuvaisia orjuudesta, kun taas kilpailevan São Paulon plantaasit käyttivät palkkatyövoimaa. Kun orjuus vähitellen lakkautettiin 1800-luvun aikana, Rio de Janeiro menetti suurimman kahvintuotantoalueen aseman São Paulolle.[3]

1880-luvulla Brasiliassa kasvoi tasavaltalaisliike, joka ajoi hallitsijan syrjäyttämistä ja tasavallan perustamista. Rio de Janeiro oli politiikan keskipisteessä tasavaltalaispoliitikkojen solmiessa suhteita maan sotilasjohtoon. Benjamin Constant perusti Clube Militarin, jossa upseeristo kokoontui poliittisiin väittelyihin. Nämä tapaamiset johtivat lopulta Constantin ja Manuel da Fonsecan johtamaan Brasilian vallankumoukseen 1889, joka syrjäytti hallitsijan ja perusti tasavallan. Tasavallan perustamisen jälkeen Brasilian älymystö kannusti entistä nopeampaan kehitykseen ja teollistumiseen. Maahan pyrittiin saamaan ulkomaisia sijoituksia ja siirtolaisia. Siirtolaisista monet tulivat Rio de Janeiron kautta ja moni myös asettui sinne asumaan. Kaupunki kasvoi edelleen kiihtyvään tahtiin, mutta infrastruktuuri ja julkiset palvelut eivät pysyneet kasvun perässä, mikä johti sosiaalisiin ongelmiin kuten köyhyyteen ja rikollisuuteen. Rio de Janeiron favelat eli slummit kehittyivät 1800-luvun lopussa. Faveloiden elämästä näihin aikoihin kertoo esimerkiksi Aluísio Azevedon novelli O Cortiço eli "Slummi". 1900-luvun alussa Rio de Janeiro ohitti São Paulon Brasilian taloudellisena keskuksena.[3] Vuonna 1960 Rio de Janeiro menetti pääkaupungin asemansa, kun silloinen presidentti Juscelino Kubitschek siirsi pääkaupungin Brasílian kaupunkiin.

Ilmasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron ilmasto on trooppinen, vuoden keskilämpötila on 23,7 °C. Talvella (kesä–elokuu) lämpötila voi alimmillaan olla alle 15 °C ja kesällä (joulu–helmikuu) olla ylimmillään yli 40 °C.

Rio de Janeiron ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 29,4 30,2 29,4 27,8 26,4 25,2 25,3 25,6 25 26 27,4 28,6 ka. 27,2
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 23,3 23,5 23,3 21,9 20,4 18,7 18,4 18,9 19,2 20,2 21,4 22,4 ka. 21
Sademäärä (mm) 114,1 105,3 103,3 137,4 85,6 80,4 56,4 50,5 87,1 88,2 95,6 169 Σ 1 172,9
Sadepäivät (d) 12 9 9 10 8 6 6 6 9 10 11 13 Σ 109
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
29,4
23,3
30,2
23,5
29,4
23,3
27,8
21,9
26,4
20,4
25,2
18,7
25,3
18,4
25,6
18,9
25
19,2
26
20,2
27,4
21,4
28,6
22,4
S
a
d
a
n
t
a 		114,1
105,3
103,3
137,4
85,6
80,4
56,4
50,5
87,1
88,2
95,6
169


Lähde: Weather Information for Rio De Janeiro World Weather Information Service. World Meteorological Organization. Viitattu 1.7.2009.

Alueet ja kaupunginosat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Näkymä Sokeritoppavuorelta.

Rio de Janeiro jaetaan neljään suurempaan alueeseen: Centro (keskusta), Zona Sul (eteläosa), Zona Norte (pohjoisosa) ja Zona Oeste (länsiosa).

Keskustan alue vastaa suunnilleen vanhan kaupungin aluetta, mutta siellä on säilynyt vain harvoja siirtomaa-ajan rakennuksia. Samalla kun vanhoja taloja on purettu ja korvattu korkeammilla, myös maata on tasoitettu, katuja levennetty, lampia täytetty ja aluetta laajennettu meren päälle.[1]

Eteläosa tunnetaan kauniista maisemistaan. Siellä on sekä vuoristoa että rantoja.[1]

Pohjoisosa on periaatteessa lähellä etelää ja keskustaa, mutta kulkemista hankaloittaa alueiden välissä kohoava selänne.[1]

Länsiosaan rakennettiin paljon 1970- ja 1980-luvuilla kun kaupunki laajeni nopeasti. "Keltaisen moottoritien" ja tunnelien valmistumisen jälkeen alue laajeni entisestään pohjoiseen ja länteen. Länsiosassa on moderneja ostoskeskuksia. Sen moottoriradalla Autódromo Internacional Nelson Piquet on ajettu monia kansainvälisiä kilpailuja .[1] Rata päätettiin purkaa vuoden 2016 olympialaisten valmistelujen tieltä.[4]

Kaupunginosat alueittain ovat:

  • Centro ja Zona Portuária

Bairro de Fátima, Benfica, Caju, Castelo, Catumbi, Central do Brasil, Centro, Cidade Nova, Estácio, Gamboa, Lapa, Paquetá, Praça Mauá, Rio Comprido, Santo Cristo, São Cristóvão, Saúde, Triagem, Vasco da Gama

  • Zona Sul

Arpoador, Botafogo, Catete, Copacabana, Cosme Velho, Flamengo, Gávea, Glória, Humaitá, Ipanema, Jardim Botânico, Lagoa, Laranjeiras, Leblon, Leme, Rocinha, Santa Teresa, São Conrado, Urca, Vidigal

  • Zona Norte

Abolição, Acari, Água Santa, Alto da Boa Vista, Anchieta, Andaraí, Barros Filho, Bonsucesso, Bento Ribeiro, Brás de Pina, Cachambi, Campinho, Cascadura, Cavalcante, Coelho Neto, Colégio, Cordovil, Costa Barros, Encantado, Engenheiro Leal, Engenho de Dentro, Engenho Novo, Fundão, Grajaú, Guadalupe, Higienópolis, Honório Gurgel, Ilha do Governador, Irajá, Jacaré, Jacarezinho, Jardim América, Lins de Vasconcelos, Madureira, Mangueira, Manguinhos, Maracanã, Marechal Hermes, Maria da Graça, Méier, Olaria, Oswaldo Cruz, Parada de Lucas, Parque Anchieta, Parque Colúmbia, Pavuna, Penha, Piedade, Praça da Bandeira, Quintino Bocaiúva, Ramos, Riachuelo, Ricardo de Albuquerque, Rocha, Rocha Miranda, Sampaio, São Francisco Xavier, Tijuca, Todos os Santos, Turiaçu, Vaz Lobo, Vicente de Carvalho, Vieira Fazenda, Vigário Geral, Vila da Penha, Vila Isabel, Vila Kosmos, Vista Alegre

  • Zona Oeste

Bangu, Barra de Guaratiba, Barra da Tijuca, Camorim, Campo Grande, Cosmos, Deodoro, Gericinó, Grumari, Guaratiba, Inhoaíba, Itanhangá, Jacarepaguá, Joá, Magalhães Bastos, Mallet, Paciência, Padre Miguel, Pedra de Guaratiba, Realengo, Recreio dos Bandeirantes, Santa Cruz, Senador Camará, Sepetiba, Sulacap, Taquara, Vargem Grande, Vargem Pequena, Vila Valqueire

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiron metro avattiin vuonna 1979 ja sisältää nykyään kaksi linjaa. Kaupungin lentoliikennettä palvelee Galeão - Antônio Carlos Jobimin kansainvälinen lentoasema ja Santos Dumontin lentoasema.

Koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riossa toimii Rio de Janeiron liittovaltionyliopisto.

Turismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiro on Brasilian tärkein turistikohde, joka tunnetaan erityisesti Copacabanan ja Ipaneman hiekkarannoista, Corcovadon vuorella olevasta Kristus-patsaasta ja Sokeritoppavuoresta. Vuosittainen kohokohta on Rion sambakarnevaali, johon ottaa osaa miljoonia ihmisiä.

Tuloerot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Favela eli vuoren rinteelle rakennettu slummialue Riossa

Rio de Janeirossa, kuten muuallakin Brasiliassa, tuloerot ovat hyvin suuria, minkä vuoksi suuri osa kaupungin asukkaista elää faveloissa. Kaupungissa on ainakin 750 hökkelikylää.[5] Rio on brasilialaisista kaupungeista siksi poikkeuksellinen, että monet favelat sijaitsevat aivan kaupungin keskustassa. Ei ole harvinaista, että hienossa rantakaupunginosassa sijaitsevan viiden tähden hotellin naapurina on favela.

Suurin Rion favela on Rocinha, jossa asukkaita arvioidaan olevan 60 000–150 000. Asukasmäärä kasvaa jatkuvasti lähinnä Koillis-Brasiliasta muuttavien vuoksi. Nykyään Rocinha muistuttaa yhä enemmän tavallista kaupunginosaa, sillä sinne on perustettu useita pikaruokaketjuja, internet-kahviloita ja pankkeja. Turisteille tarjotaan jopa opastettuja kiertokäyntejä Rocinhaan. Rocinha on siitä osuva esimerkki Brasilian tuloeroista, että aivan sen vieressä olevat São Conradon ja Gávean kaupunginosat ovat Rion rikkaimpia.

Urheilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rio de Janeiro on neljän perinteikkään jalkapalloseuran kotikaupunki: Flamengon, Botafogon, Fluminensen ja Vasco da Gaman. Riossa sijaitseva maailmankuulu Maracanãn jalkapallostadion toimi yhtenä vuoden 2014 jalkapallon maailmanmestaruuskilpailujen pelipaikoista.

Kansainvälinen olympiakomitea valitsi 2. lokakuuta 2009 Rio de Janeiron vuoden 2016 kesäolympialaisten järjestäjäksi.[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Rio de Janeiro Encyclopedia Britannica. Viitattu 9.3.2014.
  2. ↑ Mark A. Burkholder: Encyclopedia of Latin America Volume II, s. 266-267. Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7359-7 (englanniksi)
  3. ↑ a b Monica A. Rankin: Encyclopedia of Latin America Volume III, s. 260-261. Facts on File, 2010. ISBN 978-0-8160-7359-7 (englanniksi)
  4. ↑ F1: Old Jacarepaguá Formula 1 circuit to be demolished (+video) Auto123. Viitattu 9.3.2014.
  5. ↑ Yle: Pahamaineiset lähiöt: Huumejengeiltä vietiin Rio de Janeiron parhaat näköalat Viitattu 29.1.2015.
  6. ↑ Pusa, Ari: Rio de Janeiro sai 2016 kesäkisat hs.fi. 2.10.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 2.10.2009.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rio_de_Janeiro&oldid=22806981”