Ridnitšohkka
Ritničohkka
Ridnitšohkka heinäkuussa Haltilta nähtynä. Etualalla Haltin vieraskirjapylväs ja rajapyykki 303B.
| Tyyppi | |
|---|---|
| Sijainti | |
| Vuoristo | |
| Korkeus merenpinnasta |
1 317 m |
| Suojelualue |
| Koordinaatit |
|---|
Ridnitšohkka (pohjoissaameksi Ritničohkka, suomennettuna tykkylumihuippu) on Suomen korkein tunturin huippu. Se on samalla Suomen toiseksi korkein paikka, sitä korkeammalle nousee vain Suomen ja Norjan rajalla vajaat neljä kilometriä Ridnitšohkkasta länsiluoteeseen sijaitseva Haltin rinne, jossa on Suomen korkein kohta.[1] Ridnitšohkkan huippu on 1 317,1 metriä merenpinnan yläpuolella.[2] Sen laelle on rakennettu masto ja pieni mökki Telen ARP-verkkoa varten. Nykyisin tilat on valjastettu Virve-verkon tukiasemaksi. Ridnitšohkkan eteläpuolella sijaitseva Ritnijávri on yksi Suomen korkeimmilla sijaitsevista järvistä, 987 metriä merenpinnan yläpuolella.
Maastoliikenne Käsivarren erämaa-alueella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maastoliikenne on rajoitettua Käsivarren erämaa-alueella, aivan kuten muillakin Suomen erämaa-alueilla. Lumettomana aikana vain poronhoitajat ja eri viranomaiset kuten poliisi, tulli, rajavartijat, pelastustoimi saavat liikkua alueella moottoriajoneuvoilla ilman erillistä maastoliikennelupaa. Lisäksi Enontekiön kunnan asukkaat voivat hakea maastoliikenneluvan alueella oleville muutamille vakiintuneille kulku-urille. Luvat myöntää maanomistaja, jota Käsivarressa edustaa Metsähallitus. Talvella moottoriajoneuvon, käytännössä moottorikelkan, käyttö on vähän vapaampaa ja paikkakuntalaiset saavat anoessaan maastoliikenneluvan koko alueelle. Lumiaikana myös ulkopaikkakuntalainen voi saada maastoliikenneluvan merkityille reiteille ja paikallisen oppaan kanssa muullekin ennalta ilmoitetulle reitille. Ilman paikallista opasta ulkopaikkakuntalainen pääsee Ridnitšohkkalle käytännössä vain vuokraamalla lentokuljetuksen tai omin voimin kävellen tai hiihtäen.[3]
Vaeltaminen Ridnitšohkkalle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Omatoimiseen vaellukseen on useita reittivaihtoehtoja kaikkina vuodenaikoina. Suomen puolelta tavallisin lähtöpaikka on Kilpisjärvi. Kalottireitti kulkee tunturin länsipuolelta Haltille ja reittiä hyödyntäen pääsee aivan Ridnitšohkkan tuntumaan. Matkan pituus Kalottireittiä pitkin on noin 55 kilometriä. Reitin varrella ohitetaan lukuisia Käsivarren näyttävimpiä maastonkohtia, muun muassa Saivaara, Meekonlaakso pahtoineen ja Pitsuskönkään vesiputous. Kilpisjärveltä lähdettäessä kuljetaan yleensä Kalottireittiä Pitsusjärvelle ja sieltä edelleen Govdajohkan vartta ylös mahdollisesti aina Haltijärvelle (pohjoissaameksi Háldijávri) saakka. Jokivarresta tai viimeistään järveltä käännytään itään ja noustaan tunturille.[4] Myös Norjan puolelta löytyy useita vaihtoehtoisia vaelluksen aloittamispaikkoja.
Useiden muiden Yliperän tuntureiden tapaan Ridnitšohkkan länsipuolinen rinne on loivasti nouseva ja varsin helppokulkuinen, kun taas itärinne on lähes pelkkää kivirakkaa ja osin hyvin jyrkkää pahtaa. Talvisin tunturin rinteet ovat laskijoiden suosiossa. Laskettelua rajoittaa kuitenkin pitkä matka Kilpisjärven kylästä.
Ridnitšohkkan pysyvä lumijääkenttä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ridnitšohkkan itärinteellä 1 270–1 180 metrin korkeudella merenpinnasta on Suomen suurin ja tiettävästi ainoa pysyvä lumijääkenttä. Pysyvä lumijääkenttä havaittiin jo vuonna 1892. Vuosien 1960–1991 välillä otetuissa ilmakuvissa noin viiden kilometrin pituinen ja 600 metrin levyinen lumijääkenttä säilyi samankokoisena ja -muotoisena. 2000-luvun puolivälissä lumikentän havaittiin kuitenkin pienentyneen huomattavasti ja jakautuneen useaan erilliseen osaan. Lumijääkentän paksuudeksi on kairauksissa mitattu enimmillään 6,2 metriä.[5][6]
Ridnitšohkkan lakialueella on sähkömagneettisissa mittauksissa todettu ikiroutaa 1–1,9 metrin syvyydestä alkaen.[7]
-
Ridnitšohkka Haltilta nähtynä -
Näkymä Ridnitšohkalta Pitsusjärven suuntaan etelälounaaseen -
Ridnitšohkkan tukiasema
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.suomimatkailee.fi/matkailuyritykset/212861/Enonteki%C3%B6+%28enonteki%C3%B6n+Kunta%29.html[vanhentunut linkki]
- ↑ Suomen korkeus onkin 1324 metriä Maanmittauslaitos. Arkistoitu 27.9.2007. Viitattu 06.07.2007.
- ↑ http://www.metsa.fi/sivustot/metsa/fi/Luonnonsuojelu/Hoidonjakaytonsuunnittelusuojelualueilla/Hyvaksytyt/2008/Sivut/Kasivarrenhks.aspx[vanhentunut linkki] PDF-tiedosto, sivut 52-55, viitattu 3.5.2012
- ↑ Halti – Kilpisjärvi Ulkoilukartta 1:50 000, Karttakeskus 2008, ISBN 978-951-593-245-7
- ↑ Hirvas, Heikki; Lintinen, Petri; Kosloff, Pekka: An extensive permanent snowfield and the possible occurrence of permafrost in till in the Ridnitsohkka area, Finnish Lapland. Bulletin of the Geological Society of Finland, 72(1-2), p.47-56. Publisher: Geological Society of Finland, Helsinki, Finland. ISSN: 0367-5211, 2000. Geological Society of Finland, Helsinki, Finland.
- ↑ Hirvas, Heikki; Lintinen, Petri; Ojala, Antti E. K.; Vanhala, Heikki: Geological characteristics of the Halti-Ridnitsohkka region, Enontekio, Finland. Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland, Kilpisjarvi Biological Station, Finland, Jan. 13-14, 2005 [Quaternary studies in the northern and Arctic regions of Finland. Special Paper - Geological Survey of Finland, Vol.40, p.7-12;]; edited by A.E.K. Ojala. Publisher: Geological Survey of Finland, Espoo, Finland. ISSN: 0782-8535. ISBN: 951-690-930-2, 2005. Geological Survey of Finland, Espoo.
- ↑ Vanhala, Heikki: Vastusluotaus Ridnitšohkkan laella ja vuotomaahyllyillä kesällä 2004 ja 2005. arkistoraportti, 19.1.2006. Geologian tutkimuskeskus - Geological Survey of Finland.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ridnitšohkka Wikimedia Commonsissa