Reino Lukkari
Aarne Reino Ilmari Lukkari (26. kesäkuuta 1908 Iisalmi – 14. tammikuuta 1951 Helsinki) oli Mannerheim-ristin ritari numero 67. Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai 5. heinäkuuta 1942. Sotilasarvoltaan Lukkari oli majuri ja siviiliammatiltaan toimistoinsinööri.[1]
Alkuvuonna 1941 Lukkari kävi Saksassa opintomatkalla, jonka aikana hän tutustui uuteen aselajiin, taistelupioneereihin. Saksasta saamiensa oppien mukaisesti hän johti vihollisen linnoitteiden murskaamista jatkosodan hyökkäysvaiheessa.[2]
Vuosina 1944–1945 Lukkari toimi pioneerilinjan johtajana aseiden hajavarastointioperaatiossa.[3] Lukkari sai sodan jälkeen asekätkentäoikeudenkäynnissä 1. v. 6. kk. tuomion pioneerimateriaalin toimittamisesta. Hän erosi armeijasta vuonna 1947 ja siirtyi Puutalo Oy:n palvelukseen toimistoinsinööriksi.[4]
Lukkarin ollessa vangittuna asekätkentäjutun vuoksi hänellä todettiin vatsasyöpä, johon hän menehtyi vain 42-vuotiaana tammikuussa 1951.[2]
Reino Lukkarin poika oli eversti Matti Lukkari.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hurmerinta–Viitanen: Suomen Puolesta: Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945. Jyväskylä: Ajatus kirjat 2004. ISBN 951-20-6224-0.
- Virkkunen, A. H.: Sörnäisten yleisesikunta. Helsinki: Otava 1976. ISBN 951-1-04125-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matti Lukkari: Asekätkentä. Helsinki: Otava, 2005 (tekijän uudistama laitos). ISBN 951-1-20593-5.
