Red River (Yhdysvallat ja Kanada)
| Red River | |
|---|---|
 Red Riverin valuma-alue keltaisella, joen pääuoma korostettuna ja sivujoet sinisellä |
|
| Alkulähde | Bois de Sioux ja Otter Tail -jokien yhtymä, Wahpeton |
| Laskupaikka | Winnipegjärvi |
| Maat | Yhdysvallat, Kanada |
| Pituus | 885 km |
| Alkulähteen korkeus | 289 m |
| Virtaama | 244 m³/s |
| Valuma-alue | 287 499 km² |
Red River (Punainen joki) on 885 km pitkä joki Pohjois-Amerikassa. Se virtaa Yhdysvalloista lähes suoraan pohjoiseen Kanadan puolelle, missä se laskee Winnipegjärveen. Yhdysvaltojen puolella se muodostaa osan Minnesotan ja Pohjois-Dakotan osavaltioiden välisestä rajasta; Kanadassa se kulkee Manitoban provinssissa.
Yhdysvalloissa sitä kutsutaan joskus nimellä Red River of the North erotukseksi Mississippin sivujoesta.
Joki saa alkunsa Bois de Sioux- ja Otter Tail -jokien yhtymäkohdasta. Merkittävin sen sivujoista on Assiniboine. Jokilaakso on ilmastoltaan ympäristöään suotuisampaa, kasvukauden pituus on siellä 120–140 päivää. Siksi siellä on ollut asutusta varhaisista ajoista asti. Red Riverin siirtokunnasta tuli lopulta Manitoban provinssin ydin. Nykyisin joen varrella on useita taajamia, joista suurimmat ovat Fargo ja Grand Forks Yhdysvaltojen puolella sekä Winnipeg Kanadassa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alueen alavuuden vuoksi kevättulvat tuottavat ongelmia lähes joka vuosi. Vuonna 1991 Winnipegin alueella suoritetuissa tutkimuksissa haettiin vastauksia kysymyksiin, milloin tulvavuosi on ollut normaalia suurempi ja historiallisten tulvien määrään.[1] Redjoki on aina tulvinut säännöllisesti, mutta eurooppalaisten siirtolaisten tultua alueelle puhutaan yleisesti vain neljästä suurtulvasta (1826, 1950, 1997 ja 2009), vaikka tutkimusten mukaan alueella on ollut samansuuruisia ja jopa suurempia tulvia.[2]
Vuoden 1950 tulva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuun alussa 1950 vesi nousi rajusti neljän päivän aikana ja saavutti huippunsa 8. toukokuuta, jolloin vedenpinta oli korkeimmillaan sitten vuoden 1861. Kahdeksan Winnipegiä suojaavaa tulvamuuria sortui ja vesi peitti alleen suuren osan kaupunkia ja kaikkiaan 1 554 km² oli veden alla. Kaupungin johto kutsui Kanadan armeijan ja Punaisen Ristin apuun. Lähes 70 000 pelastettiin asunnoista ja toimistorakennuksista. Pelastusoperaatio on Kanadan historian suurin. Kaupungin yhdestätoista sillasta neljä tuhoutui tulvan aikana. Arviot tulvan tuhoista vaihtelevat 600 miljoonan ja miljardin dollarin välillä.
Tuhojen takia kaupunki linjasi, ettei samanlainen katastrofi saisi tapahtua uudelleen ja päätti 6. elokuuta 1962 rakentaa tulvakanavan kaupungin itäpuolelle. Kanava aiheutti eripuraa kansalaisten ja poliitikkojen keskuudessa projektin suuruuden vuoksi. Tulvaväylän rakentaminen oli maailman toiseksi suurin maansiirto-operaatio Panaman kanavan jälkeen.[3] Tulvakanava valmistui maaliskuussa 1968 ennakoitua halvemmilla kustannuksilla. Kanavaa on käytetty tulvan torjumiseen ainakin kaksikymmentä kertaa vuoteen 2009 mennessä. Kanava on estänyt arviolta 10 miljardin dollarin arvosta tulvavahinkoja.
Vuoden 1997 tulva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosisadan tulvaksi kutsuttu 1997 tulva aiheutti suuria vahinkoja Kanadan ja Yhdysvaltojen alueella, etenkin Grand Forksin kaupungissa, jossa pormestari Pat Owens evakuoi noin 50 000 asukasta kaupungin alavimmilta alueilta, jotka myöhemmin joutuivat tulvan valtaan. Manitoban puolella Winnipegin kaupunki säästyi lähes täysin tulvavahingoilta, tosin tulvavesi nousi vain muutaman metrin päähän Winnipegin tulvakanavan yläreunasta. Eteläisessä Manitobassa pienempien kaupunkien tulvamuurit ja kanavat eivät olleet tarpeeksi korkeita ja suuret alueet joutuivat veden valtaan. Kanadan puolella vahingot olivat noin 500 miljoonaa dollaria ja Yhdysvaltain puolella vahinkoarvio oli noin 3 miljardia dollaria.
Vuoden 2009 tulva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 2009 tulvan vedenkorkeus helmi-maaliskuussa nousi vuoden 1997 tasoa korkeammalle osassa Yhdysvaltoja ja Manitobaa. 27. maaliskuuta Redjoen vedenkorkeus Fargossa nousi kaikkien aikojen ennätyskorkeuteen.[4][5] Manitobassa vuoden 2009 tulvan arvellaan olevan toiseksi suurin sataan vuoteen, ylittäen jopa vuoden 1997 suurtulvan. Arvioiden mukaan ilman Winnipegin tulvakanavaa vesi olisi noin 2 metriä korkeammalla.[6] Winnipegin alueella tulvan suuruuteen vaikutti Redjoen, Assiniboinejoen ja Seinejoen tulvahuippujen saapuminen samaan aikaan 16. huhtikuuta.[7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Paleofloods in the Red River Basin Goverment of Manitoba. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Major Historical Floods in the Red River Basin North Dakota State University. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Duff’s Ditch Goverment of Manitoba. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Dan Gunderson, Tom Robertson ja Tim Nelson: Red River tops historic marker, undermines dike Minnesota Public Radio. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Red River valley gets good news in new flood forecast Minnesota Public Radio. Viitattu 8.10.2009. (englanniksi)
- ↑ Manitoban tulva toiseksi suurin tällä vuosisadalla. CBC news (englanniksi)
- ↑ Tulvahuippu saavutettu Winnipegissä. CBC news (englanniksi)