Tämä on suositeltu artikkeli.

Pukinmäen rautatieasema

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pukinmäen juna-asema)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pukinmäki
Bocksbacka
Pukinmäen rautatieasema kuvattuna Kehä 1:ltä.
Pukinmäen rautatieasema kuvattuna Kehä 1:ltä.
Perustiedot
Lyhenne Pmk
Aiemmat nimet Boxbacka järnvägsstation
Rataosa Helsinki–Riihimäki
Keravan kaupunkirata
Sijainti 60°14′32″N, 24°59′36″E
Osoite Pukinmäenaukio 1, 00720 Helsinki
Vyöhyke B
Etäisyydet Oulunkylä 2,1 km
Malmi 1,4 km
Avattu 1.6.1886[1]
Lakkautettu
 • tavaraliikenne  1970-luvulla[2]
Liikenne
Käyttäjiä 7 200 (ark., 2015)[3]
Liikennöitsijä(t) VR Group
Lähijunat I P K T
Vaihtoyhteydet 54, 61, 61N, 69, 70, 71, 77N, 553, 554, 603, 702[4]
Pysäköinti 102 autopaikkaa[5]
Matkustajalaituri(t)
Korkeus 55 cm (RHK:n standardi)[6]
Lyhin ja pisin pituus 273 m; 279 m [6]
Pinnoite asfaltti (raide 1)
laatoitus (raiteet 3 ja 4)
Laiturikatokset 1
Laiturinäytöt 4[6]
Asemarakennus
Tyyppi silta-asema
Suunnittelija Arkkitehtitoimisto Kauria & Turtola
Materiaali teräsbetoni
Rakennettu 1982
Lipunmyynti lakkautettu vuonna 2000[7]
Liukuportaita ei
Hissejä 1
Ratapiha
Raiteisto 3 laituriraidetta, 1 ohittava raide
Aiheesta muualla
Km   Lyh. Liikennepaikat
 Riihimäelle  Lahteen
 Porvooseen
28,9 Ke Kerava
Seututien 148 ylitys
26,3 Sav Savio
 Vuosaareen
Vallinoja (suunnitteilla)
22,7 Krs Korso
Seututien 152 ylitys
21,4 Hna Hanala
20,3 Rkl Rekola
19,4 Kvy Koivukylä
 Vantaankoskelle
17,1 Hkh Hiekkaharju
Hakkilan raide
15,7 Tkl Tikkurila  pääraiteille
15,0 Keravanjoki
Kehä III:n alitus
14,3 Pla Puistola
12,5 Tna Tapanila
10,7 Ml Malmi
9,3 Pmk Pukinmäki
Kehä I:n ylitys
8,0 Vantaanjoki
 pääraiteille
7,4 Olk Oulunkylä
5,7 Käp Käpylä
Kantatien 45 alitus
3,2 Psl Pasila
 Riihimäelle  Turkuun
0,1 Hki Helsinki päärautatieasema
Merkkien selitykset

Pukinmäen rautatieasema (lyh. Pmk, ruots. Bocksbacka järnvägsstation, aikaisemmin Boxbacka järnvägsstation) on pääkaupunkiseudun lähiliikenteen rautatieasema rataosalla Helsinki–Riihimäki. Se sijaitsee noin kahdeksan kilometrin päässä Helsingin keskustasta[8] Kehä 1:n ylittävällä sillalla Koillis-Helsingissä. Se palvelee Pukinmäen kerrostalolähiötä sekä Savelan asuinaluetta. Asema sijaitsee Oulunkylän ja Malmin asemien välissä.

Asema avattiin 1886 alun perin seisakkeeksi nykyisen aseman eteläpuolelle. Seisake palveli Pukinmäen kartanon asukkaita ja kesävieraita.[1] Myöhemmin alueen väestön kasvaessa alueelle rakennettiin asemarakennus, joka 24 vuoden päästä valmistumisestaan osoittautui liian pieneksi.[2] Siksi asemalle rakennettiin uusi hirsirakenteinen asemarakennus, joka palveli matkustajia aina 1980-luvulle asti. Pääradan matkustajamäärien kasvaessa 1980-luvun alussa uusi asema rakennettiin nykyiselle paikalle Kehä 1:n ylittävälle sillalle, jolle rakennettiin teräsbetonista uusi asema ja asemarakennus, joka upotettiin radan vieressä olevaan penkereeseen.[9] VR lakkautti lipunmyynnin asemalla kesäkuun alussa vuonna 2000 ja myi lipunmyyntitilat ravintolayrittäjälle.[7]

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemaa käyttää noin 5 400 (ark., 2012) matkustajaa päivässä.[10] Asemalla liikennöivät päivisin I- ja P-junat Helsinkiin ja Lentoasemalle sekä K-junat Helsinkiin ja Keravalle. Yöaikaan asemalla liikennöi Helsingin ja Riihimäen välillä T-yöjuna. Junat liikennöivät arkisin noin klo 4.00–1.30. Viikonloppuisin junaliikenne alkaa myöhemmin ja kestää perjantaisin ja lauantaisin aina aamuyöhön asti. Matka Helsingin keskustaan kestää noin 12 minuuttia. Junien vuoroväli vaihtelee 10–30 minuutin välillä.[5]

Asemalla on neljä raidetta ja kolme laituriraidetta, jotka on numeroitu 1, 3 ja 4. Käytössä ovat kuitenkin vain laiturit 3 ja 4. Pukinmäen asemalla pysähtymättömät kaukoliikenteen junat käyttävät raiteita 1 ja 2. Siksi laituri numero 1 on suljettu. Helsinkiin suuntaava lähijunaliikenne lähtee yleensä laiturilta 4 ja Tikkurilan sekä Keravan suuntaan lähtevät laiturilta 3. Asemalle johtavat sisäänkäynnit sijaitsevat Eskolantien ja Savelan puoleisissa alikulkutunneleissa sekä Kehä 1:n ylittävällä sillalla.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien tulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ensimmäinen rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan linjattiin kulkemaan Pukinmäen kautta. Maan ensimmäinen rautatiesilta rakennettiin vuonna 1860 Pukinmäen ja Oulunkylän välille Vantaanjoen yli. Alkuperäinen silta oli puurakenteinen, ja sen siltajänne hankittiin Englannista. Vuosisadan vaihteessa silta muutettiin rautarakenteiseksi samalla, kun rataosalle rakennettiin toinen raidepari.[11]

Pukinmäen seisake

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malmille avattiin 1871 sotilaskäyttöön tarkoitettu rautatieasema, joka muutettiin yleiseksi asemaksi vuonna 1873. Malmin ensimmäinen asemarakennus rakennettiin vuonna 1878, ja Pukinmäen asukkaat käyttivät sitä ennen kuin saivat oman seisakkeensa. Malmin aseman jälkeen vuorossa oli Oulunkylän seisake, joka avattiin vuonna 1882.[1]

Aloite Pukinmäkeen rakennettavasta seisakkeesta tuli Sonabyn tilalta. Valtioneuvoksen poika Hjalmar von Bonsdorff oli kyllästynyt siihen, että Helsinkiin mentäessä piti ajaa hevoskyydillä Malmille. Myös muissa taajamissa esitettiin vastaavanlaisia toivomuksia pysäkkien saamisesta. Silloin liikenteen lisäämistä hidastivat kalustopula ja kiskojen huono laatu.[2]

Pukinmäen seisake avattiin 1. kesäkuuta 1886 nimellä Boxbacka. Se sijoitettiin Boxbackan kartanon maille ja sai myös nimensä siitä. Matkustajaliikennettä varten rakennettiin puinen laituri.[1] Aluksi junat pysähtyivät vain kesäaikaan, mutta vuonna 1896 junat alkoivat pysähtyä asemalla ympäri vuoden. Ensimmäisenä kesänä junat liikennöivät Pukinmäestä 1.6.–15.9 välisenä aikana neljästi päivässä. Matka Helsinkiin taittui höyryveturin vetämässä junassa 22 minuutissa. Alkuaikoina seisake palveli Pukinmäen kahden kartanon asukkaita ja kesävieraita.[2]

Ensimmäinen asemarakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pukinmäen suojeluskuntalaisia odottamassa junaa ensimmäisellä asemarakennuksella vuonna 1919.[12]

Kun Pukinmäkeen muutti työläisiä, junan käyttäjämäärät kasvoivat ja alueelle rakennettiin asemarakennus vuonna 1910.[13] Rakennus oli pieni ja suorakaiteen muotoinen. Tyyliltään se muistutti muita sen ajan rautatieasemia taitekattoineen ja kaartuvine räystäineen. Asemalla oli lipunmyynnin lisäksi pieni odotussali. Myöhemmin asemarakennuksen eteläpuolelle rakennettiin pieni puinen kioski, josta Rautatiekirjakauppa myi muun muassa lehtiä ja makeisia.[2] Pukinmäkiläiset ehdottivat vuonna 1924 Valtionrautateille aitaa kiskojen väliin liikenneturvallisuuden lisäämiseksi ja ojaa radan alikulun kohdalle vedenjuoksutusta lisäämään. Lisäksi Pukinmäen seisakkeelle ehdotettiin kappaletavaran vastaanottoasemaa. Valtionrautatiet ei innostunut ehdotuksista ja lopulta hylkäsi ne.[1]

Nimikiista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pukinmäen suomalaiset -yhdistys tilasi peltisen kyltin, jossa luki aseman nimi suomeksi. Lopulta kyltti päätyi Aarne Laitakari pihalle moottoripyöräkatoksen reunaan kiinni.[12]

Pukinmäki oli ollut perinteisesti ruotsinkielistä seutua, mutta muuttoliike kasvatti nopeasti suomenkielisten määrää. Kirjurien oli tapana kirjoittaa satojen vuosien ajan ruotsin sanoissa kirjainyhdistelmä ”ck” yleensä lyhennettynä ”x:ksi”. Vuosina 1910–1920 alettiin tutkia, mikä oli paikkakunnan ruotsinkielisen nimen kantasana. Filosofian maisteri Aarne Europaeus selvitti historiallisten dokumenttien perusteella, että kantasana oli ”bock” eli pukki, eikä ”box” eli säiliö tai huone.[12]

Paikkakunnan suomenkieliseksi nimeksi omaksuttiin vuonna 1921 Pukinmäki. Suomalaisyhdistyksen sai liikkeelle todellinen into, osittain jopa suorastaan kiihko kielikysymyksessä. Erityisesti rautatieseisakkeen nimi kärjisti silloista kielikiistaa, ja suomenkielisiä ärsytti asemarakennuksen katolla ollut ruotsinkielinen kyltti ”Boxbacka”. Pukinmäen Suomalaiset –yhdistys päätti kevätkokouksessa 1923 esittää Valtionrautateille, että Boxbackan pysäkin suomenkieliseksi nimeksi määrättäisiin Pukinmäki.[12]

Helmikuussa 1924 Pukinmäen Suomalaiset sai tietoa siitä, että Valtionrautatiet suunnitteli lakkauttavansa Boxbackan rautatiepysäkin. Tarkoituksena oli siirtää Malmin rautatieasemaa parisataa metriä etelään. Yhdistys lähetti jyrkän vaatimuksen siitä, ettei Valtionrautatiet toteuttaisi suunnitelmaansa. Tämän jälkeen aseman suunnitellusta lakkauttamisesta ei ole kuulunut mitään.[1] Myöhemmin samana vuonna yhdistys tilasi peltisen kyltin, johon maalattiin sana Pukinmäki. Kyltti oli yhdistyksen yritys vauhdittaa pysäkkien nimien muuttamista. Valtionrautatiet ei sallinut Pukinmäki-kyltin sijoittamista omistamalleen maalleen, ja siksi yhdistys anoi kaupunginagronomi Arvo Tammiselta lupaa pystyttää kyltti kaupungin maalle pysäkin lähettyville, varsinaisen rautatiealueen ulkopuolelle. Nimikyltti ärsytti Pukinmäessä asuvia ruotsinkielisiä, eikä kyltti ollut kauan paikallaan. Se löydettiin myöhemmin ojasta, Vantaanjoen läheltä. Yhdistys palautti kyltin alkuperäiselle paikalleen ja tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Lopulta kyltti päätyi geologi Aarne Laitakarin pihalle moottoripyöräkatoksen reunaan kiinni.[12]

Samanlainen kielikysymys oli meneillään myös muualla pääradan asemilla. Lopulta radanvarren suomalaisseurojen yhteinen lähetystö kävi kulkulaitosministeri Kyösti Kallion puheilla anomassa rautatiepaikkakuntien ruotsinkielisten nimien muuttamista. Ministeri suhtautui anomukseen myönteisesti, ja Pukinmäen rautatieasema nimettiin kesäkuussa 1925 virallisesti kaksikieliseksi ”Pukinmäki – Boxbacka”, ja asemarakennuksen katolle asennettiin uudet kyltit.[11] Ruotsinkielinen nimi muutettiin vuonna 1959 muotoon Bocksbacka.[14]

Toinen asemarakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pukinmäen toinen rautatieasema otettiin käyttöön tammikuussa 1934. Kuvan etualalla Rautatiekirjakaupan pieni kioski.[12]

Alueen asutuksen vähittäisen kasvun ja työpaikkamatkustajien määrän lisääntymisen vuoksi vanha asema kävi pieneksi ja epäkäytännölliseksi. Uusi asema päätettiin rakentaa lähemmäksi Pukinmäen kartanoa. Savipohjainen alue oli vaikea rakennusalusta, joten alueelle tuotiin runsaasti hiekkaa ja täyttömaata. Ratapenkereen kohoaminen häivytti osittain notkelman, joka oli ollut radan ja sen kumpareen välillä, jolla Pukinmäen kartano sijaitsi.[2] Uusi asemarakennus otettiin käyttöön 1. tammikuuta 1934. Samaan aikaan alkoivat myös alueen aikaisemmin tehdyt ehdotukset toteutua: ratapenkereen levennyksen vuoksi raiteiden väliin voitiin rakentaa turvallisuutta lisäävä aita ja uusi asemarakennus sai kappaletavaran käsittelyyn ja varastoimiseen sopivat tilat.[1]

Asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Thure Hellström.[15] Tyyliltään asemarakennus muistutti suoraviivaisine ja puhtaine piirteineen maaseudun idyllistä asuinrakennusta. Puolitoistakerroksinen, hirsirakenteinen[16] talo rakennettiin pitkien paalujen varaan, ja siinä oli satulakatto, jonka katemateriaalina oli tiili. Pystylaudoitettua julkisivua jäsensivät kuusiruutuiset ikkunat.[17] Asemarakennuksen pohja-ala oli noin 10 metriä x 15,6 metriä.[2] Lipunmyynnin lisäksi asemalla oli pieni odotussali, jota kiersivät vaaleanpunaiset puupenkit.

Asemarakennuksen itäpäädyssä oli asemanhoitajan asunto, jossa oli kaksi huonetta ja keittiö. Sen kellarissa oli pannuhuone, ja vuonna 1947 kellariin rakennettiin myös sauna.[16] Lisäksi asemalla oli varastotiloja, ja sen pihalle rakennettiin puusta erillinen laudoitettu varastorakennus.[2][16]

Samoihin aikoihin uuden aseman kanssa alueelle rakennettiin lyhyt pistoraide, joka ulottui lähelle Pukinmäen kartanoa. Siinä oli lastauslaituri, jossa purettiin lähinnä Malmilta saapuva rahti tavaravaunuista. Suurin osa rahdista koostui asuntojen lämmitykseen käytettävistä haloista.[2]

Vuonna 1935 Pukinmäestä tehtiin noin 311 000 matkaa vuodessa, ja asema oli tärkeä kulkuyhteys alueen asukkaille ja tavarankuljetuksille. Samana vuonna asemalle saapuva rahti oli noin 13 tonnia ja sieltä lähtevä rahti noin 2 tonnia. 1960-luvulla matkalippuja myytiin keskimäärin 900 kappaletta päivässä.[2] Vuonna 1961 aseman pihalle rakennettiin toinen ulkorakennus.[16]

1970-luvulla lähijunat sähköistettiin ja Helsingin ja Hiekkaharjun välille rakennettiin kolmas raide. Samalla purettiin Pukinmäen lyhyt pistoraide ja lastauslaituri, jotka olivat jääneet vähäiselle käytölle autojen yleistyessä ja puun vähentyessä asuntojen lämmityksessä.[2]

Kolmas rautatieasema, ensimmäinen vaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arkkitehtitoimisto Kauria & Turtolan suunnittelema asemarakennus otettiin käyttöön tammikuussa 1982.[2] Lipunmyynti asemalla lopetettiin vuonna 2000.[7] Myöhemmin asemarakennuksen tiloihin muutti ravintola Station.

Aseman käyttäjämäärä vuonna 1975 oli noin 900 matkustajaa vuorokaudessa.[2] Asutuksen kasvaminen ja sen painopisteen siirtyminen lähemmäs 1970-luvulla rakennettua ostoskeskusta nostivat paineita saada Pukinmäkeen uusi ja ajanmukainen asema.[9] Asemalta puuttui eritasoinen käynti laiturille, ja matkustajat joutuivat ylittämään junaradan keskilaiturille mennessään. Silloiset asemalaiturit olivat noin 270 metriä pitkiä ja sorapäällysteisiä.[18] Uusi asema suunniteltiin ratavallin kupeeseen, paikkaan, johon puhkaistiin sisäänajoväylä Eskolantielle. Uutta asemaa varten laitureita jatkettiin Kehä I:n pohjoispuolelle. Keskilaiturin pituudeksi tuli pisimmillään 340 metriä.[2] Laitureille käyntiä varten rakennettiin kevyen liikenteen alikulut laitureiden eteläpäähän silloisen asemarakennuksen viereen ja laitureiden pohjoispäähän Eskolantien kohdalle. Aseman pohjoispäähän rakennettiin hissi ja portaat, ja laiturien pohjoispäähän tuli noin sadan metrin mittainen kapea laiturikatos. Sivulaiturille (raide 1) rakennettiin kapea noin 50 metrin pituinen laiturikatos.[18]

Alun perin suunniteltiin, että asematilat ja lipunmyynti säilytettäisiin vanhassa asemarakennuksessa.[18] Myöhemmin todettiin, että vanha asema sijaitsi liian syrjässä asutuksesta, ja siksi päätettiin rakentaa uusi asemarakennus. Asema ja siihen liittyvän lähiympäristö suunniteltiin rinnan Pukinmäen aukion korttelisuunnittelun ja Savelan asemakaavasuunnittelun kanssa.[18]

Mittatilaustyönä sulavasti radan penkereeseen istuvan asemarakennuksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Kauria & Turtola. Se valettiin paikalle teräsbetonista. Pinta-alaa rakennukselle tuli 209 m², ja se sisälsi yleisötilat, pienen pyöreäpenkkisen odotussalin, lipunmyyntitoimiston, sosiaali- ja teknisen huollon tiloja sekä pienen kioskin.[2] Järjestyksessä kolmas Pukinmäen rautatieasema otettiin käyttöön 6. tammikuuta 1982. Aseman kokonaiskustannukset olivat noin 6,5 miljoonaa markkaa. Vanha asemarakennus sai jäädä paikalleen.[18]

Kolmas rautatieasema, toinen vaihe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljännen linjaraiteen valmistuttua, aseman entinen keskilaituri purettiin ja sen sisäänkäynnit tukittiin. Tilalle rakennettiin uusi keskilaituri raiteiden 3 ja 4 välille. Laituri sai aallonmuotoisen katoksen, joka ylettyy melkein koko laiturin päästä päähän.

Pukinmäen asukasluku kasvoi rajusti 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin asti, jolloin siellä asui noin 9 000 asukasta.[19] Pääradan kasvava käyttäjämäärä ja sen seurauksena lisääntynyt junaliikenne aiheuttivat raiteilla ruuhkaa, ja sitä helpottamaan päätettiin rakentaa neljäs linjaraide Helsingin ja Tikkurilan välille.[9] Alueen joukkoliikennettä päätettiin kehittää rautatieasemille suunnattuun syöttöliikenteeseen, jossa asemien yhteyteen rakennettiin liityntäpysäköinti ja asemille tulevia bussiyhteyksiä.[20]

Neljäs linjaraide valmistui vuonna 1996, ja se rakennettiin nykyisten raiteiden itäpuolelle. Se mahdollisti kaukojunien ja lähijunien erottamisen eri raidepareille.[21] Pukinmäen asemalla Eskolantien, Kehä 1:n ja Savelanpuoleisia alikulkutunneleita laajennettiin. Samalla asemalta purettiin vanha keskilaituri 2. ja 3. raiteen välistä ja 3. ja uuden 4. linjaraiteen väliin rakennettiin uusi laituri. Vanhalle keskilaiturille vievät sisäänkäynnit tukittiin Eskolantien ja Savelanpuoleisella alikulkutunneleissa. Uudelle laiturille rakennettiin sisäänkäynnit Eskolan ja Savelanpuoleisten alikulkutunneleiden lisäksi Kehä 1:n molemmille puolille. Laiturille rakennettiin aaltomainen katos melkein koko laiturin päästä päähän. Uuden raiteen ja laiturin rakentamisen jälkeen vanha Helsinkiin päin vievä raide jäi varalaituriksi.[18]

VR lopetti lipunmyyntipisteen Pukinmäen asemalla 2. kesäkuuta 2000.[7] Ravintola Station -niminen pizzeria on toiminut sittemmin aseman entisissä lipunmyyntitiloissa.[22]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Pukinmäen rautatieaseman matkustajamäärän kehitystä.

Pukinmäen rautatieaseman matkustajamäärän kehitys
Vuosi Matkustajamäärät vuorokaudessa
1935
  
 850
1960
  
 900
1975
  
 900
1979
  
 1 700
1981
  
 2 100
1982
  
 2 300
1983
  
 2 700
1984
  
 3 300
1985
  
 3 200
1987
  
 3 300
2006
  
 5 107
2007
  
 4 319
2008
  
 4 604
2009
  
 4 657
2010
  
 4 610
2011
  
 4 706
2012
  
 5 430
Lähteet: 1935 - 1975[2], 1979 - 1987[23], 2006 - 2012[10]

Vanhan asemarakennuksen tulipalot ja purkaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hiekkakenttä, jolla vanha asemarakennus sijaitsi ennen kuin se purettiin keväällä 2010.

Uuden aseman valmistuttua vanha asemarakennus jäi käytöstä ja oli pitkään tyhjillään. Museovirasto teki lokakuussa 1997 ympäristöministeriölle esityksen valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden suojelemiseksi. Esitys käsitti kaikkiaan 115 kohdetta, mutta Pukinmäen asema ei kuulunut esityksen piiriin. Museovirasto painotti kuitenkin, että esityksen ulkopuolelle jääviä kohteita ei saa automaattisesti pitää merkityksettöminä.[17]

Ratahallintokeskus esitti Pukinmäen aseman purkamista vuonna 2000. Tuolloin purkuasia raukesi, sillä rakennuksen säilyttämismahdollisuuksia haluttiin vielä selvittää. Myös kaupunginsuunnitteluvirasto piti asemarakennuksen säilyttämistä tärkeänä. Eräänä vaihtoehtona esitettiin aseman ympärille rakennettavaa puistoa, jona osaksi asemarakennus voisi jäädä. Pukinmäen Taidetalo ilmaisi myös useaan kertaan halukkuutensa kunnostaa vanhan asemarakennuksen omaan käyttöönsä.[17][24]

Kaupunginmuseon mukaan Pukinmäen suhteellisen vaatimaton asemarakennus oli Helsingin ainoa alkuperäisellä paikalla säilynyt asematyypin edustaja. Puistolan samantyyppinen asema oli purettu jo aiemmin ja Tapanilan vanha asema oli siirretty muualle. Museon rakennuskonservaattori kävi alueella maaliskuussa 2004 ja totesi rakennuksen korjauskelpoiseksi. Täten rakennuksen purkaminen huonon kunnon vuoksi ei ollut perusteltua.[17][24]

Myöhemmin asema yritettiin useaan kertaan tuhopolttaa. Pelastuslaitos sai 8. toukokuuta 2006 ilmoituksen läheisestä asuinrakennuksesta, joissa oli havaittu savua aseman suunnalta. Aseman ovi oli rikottu ja kynnys oli sytytetty palamaan. Pelastuslaitos avasi pari neliötä lattiaa ja poisti kytevät purut rakennuksesta.[25][26] 28. maaliskuuta 2007 asema yritettiin polttaa jo kolmannen kerran. Rakennus ei tuhoutunut tälläkään kerralla.[27] Asemarakennuksessa on yöpynyt myös jonkin verran kodittomia romanikerjäläisiä, joita on hätyytelty nopeastikin pois paikalta.[28] Lopulta asemarakennus purettiin keväällä 2010.[29]

Aseman liityntäliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matkustajia nousemassa Helsinkiin vievän junan kyytiin Pukinmäen rautatieasemalla.
Polkupyöriä Pukinmäen rautatieasemalla. Taustalla näkyy viisi lukittavaa polkupyörän säilytyskaappia.
Pukinmäen rautatieaseman vieressä sijaitseva liityntäpysäköinti Eskolantien varressa

Kävelyetäisyydellä Pukinmäen juna-asemasta asuvien määrä on kohtalaisen suuri. Kaukaisemmilta alueilta siirtyminen asemalle ja sieltä keskustaan tapahtuu liityntäliikenteen avulla.[19]

Henkilöautot ja polkupyörät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liityntäpysäköintiä varten Pukinmäen rautatieasemalla on 102 maksutonta autopaikkaa, joissa on 24 tunnin pysäköintiaika. Autopaikat sijaitsevat aseman vieressä Eskolantien varrella ja osa myös Savelan puolella osoitteessa Ratavallintie 4. Lisäksi Eskolantien puoleisessa alikulkutunnelissa on varattu polkupyörille noin 120 paikkaa, joista viisi on vuonna 2003 asennettuja lukittavia pyöräkaappeja.[5]

Vuonna 2003 liikenne- ja viestintäministeriön tekemässä tutkimuksessa todettiin, että pyörällä tapahtuva liityntäliikenne oli vähentynyt alueella tapahtuvan ilkivallan vuoksi, vaikka alueella tapahtuvaan liityntäliikenteeseen polkupyörä soveltuu hyvin. Siksi Pukinmäen rautatieasema valittiin yhdeksi pyöräkaappien kokeilukohteeksi. Vuoden 2003 tehdyn tutkimuksen mukaan Pukinmäen aseman pyöräpaikkojen täyttöaste oli vain noin 20 prosenttia. Asemalle asennettiinkin viisi Ovella Systemsin lukittavaa Velodoor-pyöräkaappia; yhden kaapin arvo on noin 1000 euroa. Matkapuhelimella toimivat olivat Pasilan asemalla. Alun perin pyöräkaapit asennettiin aseman länsipuolelle ostoskeskuksen tuntumaan. Ongelmaksi muodostui talvisin lumen auraaminen pyöräkaappien eteen. Myöhemmin pyöräkaapit siirrettiin Eskolantien puoleiseen alikulkutunneliin, jossa ne olivat paremmin suojassa lumelta.[8]

YTV:n tekemän tutkimuksen mukaan tammikuussa 2001 Pukinmäen liityntäpysäköintiä käytti keskimäärin 70 autoa ja 26 pyöräilijää vuorokaudessa.[30]

Bussit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukinmäen asemalle tulee myös busseja, jotka tuovat matkustajia lähialueilta rautateille:

  • 54 Itäkeskus - Pukinmäki - Lassila - Pitäjänmäki - Valimo as.
  • 61/N Rautatientori - Patola - Pukinmäki - Siltamäki / Tapaninkylä / Töyrynummi
  • 69 Kamppi - Patola - Pukinmäki - Malmi - Alppikylä - Jakomäki
  • 71 Rautatientori - Arabia - Pihlajisto - Pukinmäki - Malmi
  • 553/K Hakunila - Porttipuisto - Heikinlaakso - Malmi - Pukinmäki - Maunula - Leppävaara
  • 603 Malmi - Pukinmäki - Maunula - Pirkkola
  • 701 Malmi - Pukinmäki - Viikki
  • 702 Malmi - Pukinmäki - Savela[4]

Seuraava kuvaaja kuvaa Pukinmäen asemalta lähtevien ja sinne tulevien matkustajien kulkutapaa vuonna 2010.

Kulkutavat asemalle ja asemalta vuonna 2010
Kulkutapa Osuus (%)
Kävely
  
 79,8
Pyöräily
  
 1,0
Juna
  
 3,3
Linja-auto
  
 9,8
Henkilöauto
  
 5,9
Muu
  
 -
Ei tiedossa
  
 0,3
Osuus kuvaa kulkutavan valintaa sekä kyseiselle asemalle tultaessa että sieltä poistuttaessa.[31]

Asemalla pysähtyvät junat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asema ja sen ylläpito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Informaatiojärjestelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2007 asennettu Adtranzin valmistava laiturinäyttö Pukinmäen rautatieasemalla, raiteella 4.[15]

Ratahallintokeskus aloitti vuonna 2007 rakentaa uutta, reaaliaikaista matkustajainformaatio- ja kuulutusjärjestelmää. Samana vuonna Pukinmäen asemalle asennettiin neljä uutta Adtranzin valmistamaa raidemonitoria sekä vanhojen näyttöjen tilalle kolme Mitronin valmistamaa 32 tuuman apunäyttöä.[6][15] Lisäksi asemalle asennettiin myös valaistuja opasteita sekä julistekehyksiä painettuja aikatauluja varten.[32]

Asemalla on automaattinen kuulutusjärjestelmä, joka oli vuodesta 2006 lähtien varoittanut ohikulkevista K-junista ennen kuin K-juna alkoi pysähtyä Pukinmäessä elokuussa 2019.

Lämmitys ja valaistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatieasemalla energiaa kuluu lähinnä lämmitykseen ja valaistukseen. Nykyisellä asemalla lämmitysenergiaa kuluttavat erityisesti portaiden ja lasitetun hissikuilun lämmitys. Niiden lämmittämiseen kului vuonna 2009 yhteensä 46 124 kWh. Valaistukseen kului vuonna 2009 yhteensä 107 622 kWh.[33]

Vuonna 2013 asennettu LED-valaisin Pukinmäen rautatieasemalla.

Radan ylläpitäjänä toimivan Liikenneviraston tavoitteena on vähentää radanpidon energiankulutusta 10 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2012 aloitettiin rautatiealueiden valaistussaaneraus, jonka tarkoituksena on saada aikaan merkittävää energiansäästöä vaihtamalla vanhat elohopeahöyrylamput uusiin energiaa säästäviin LED-valaisimiin.[33] Pukinmäessä valaisimet vaihdettiin vuosien 2012 ja 2013 välisenä aikana. Tuolloin asemalla vaihdettiin laiturikatoksen kaikki 84 kappaletta 80 W:n elohopealamppua ja portaiden 31 kpl 80–250 W:n elohopealamppua uusiin LED-valaisimiin. Laiturille asennettiin yhteensä 84 kpl 14–28 W:n LED-valaisinta, ja portaisiin asennettiin yhteensä 33 kpl 19–42 W:n LED-valaisinta.[34]

Meluhaitta ja turvallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pukinmäen rautatieaseman laituri on tuulinen ja liikennemelu on voimakasta. Rautatieliikenteen lisäksi meluhaittaa aiheuttaa aseman alla kulkeva Kehä 1. Ongelmaa on yritetty ratkaista rakentamalla meluesteitä kehätien varteen, mutta melu on edelleen häiritsevä.[19] Pukinmäen ohi kulkevien junien maksiminopeus voi olla jopa 160 km/h. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan aseman melutaso voi nousta jopa yli 70 dB:iin.[35]

Kuvagalleria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lähikuva aseman aallonmuotoisesta katoksesta.
    Lähikuva aseman aallonmuotoisesta katoksesta.
  • Pukinmäen rautatieaseman ainoa hissi sijaitsee Eskolantien puoleisessa tunnelissa.
    Pukinmäen rautatieaseman ainoa hissi sijaitsee Eskolantien puoleisessa tunnelissa.
  • Aseman katosta kunnostettiin kesällä 2013.
    Aseman katosta kunnostettiin kesällä 2013.
  • Kehä 1, taustalla Pukinmäen rautatieasema.
    Kehä 1, taustalla Pukinmäen rautatieasema.
  • Uloskäynti suljetulta laiturilta nro. 1 laiturilta päin kuvattuna.
    Uloskäynti suljetulta laiturilta nro. 1 laiturilta päin kuvattuna.
  • Sivulaiturin sisäänkäynti suljettiin metalliportilla samoihin aikoihin, kun neljäs linjaraide valmistui.
    Sivulaiturin sisäänkäynti suljettiin metalliportilla samoihin aikoihin, kun neljäs linjaraide valmistui.
  • Rautatieaseman eteläpäässä sijaitseva Savelan puoleinen sisäänkäynti.
    Rautatieaseman eteläpäässä sijaitseva Savelan puoleinen sisäänkäynti.
  • Savelan puoleisessa alikulkutunnelissa oleva umpeen muurattu sisäänkäynti puretulle keskilaiturille.
    Savelan puoleisessa alikulkutunnelissa oleva umpeen muurattu sisäänkäynti puretulle keskilaiturille.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Pukinmäen Suomalaiset -lyhytikäinen, merkittävä 1920-luvun yhdistys (HTML) 30.4.2013. Kansalaismuisti-projekti/Raimo Parikka. Viitattu 28.7.2013.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p Tuomisto Tero: Satavuotias Pukinmäen asema. Pukinmäen sos.dem. Yhdistys ry, 1996. ISBN 951-95165-0-6
  3. ↑ Kehäradan matkustajamäärät marraskuussa 2015 (PowerPoint-tiedosto) Helsingin Seudun liikenne. Arkistoitu 7.8.2017. Viitattu 6.1.2016.
  4. ↑ a b Liikennöintisuunnitelma 2013-2014 (PDF) 2013. HSL. Arkistoitu 21.8.2013. Viitattu 12.8.2013.
  5. ↑ a b c HSL, Pukinmäki (HTML) HSL/HRT. Arkistoitu 19.1.2012. Viitattu 28.7.2013.
  6. ↑ a b c d Rautateiden verkkoselostus 2013 (PDF) 2.2011. Liikennevirasto. Arkistoitu 28.1.2013. Viitattu 29.7.2013.
  7. ↑ a b c d Lipunmyynteja sulkeutuu (HTML) 1.6.2000. Resiinalehti.fi (alkuperä Helsingin Sanomat). Viitattu 28.7.2013.
  8. ↑ a b Liityntäpyöräpysäköinnin kehittämishanke Helsingin seudulla (s. 13–14) 2004. Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 5.1.2015. Viitattu 28.7.2013.
  9. ↑ a b c Malmi Tapanila Pukinmäki Puistola : toteuttamisohjelma 1974-02-15. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, 1974.
  10. ↑ a b Liikennevirasto: VR Matkustajaliikenteen lähijunien matkustajalaskennat vuosilta 2006 - 2012. (Excel-tiedosto) Harri Lähelmä. Viitattu 5.8.2013.
  11. ↑ a b Rekola Lasse, Tuomisto Tero: Pukinmäki, aikoja ja ihmisiä. Pukinmäki-seura - Bocksbacka-sällskapet ry., 1995. ISBN 952-90-6240-0
  12. ↑ a b c d e f Tuomisto Tero: Pukinmäen Suomalaiset, Historiaa 1920-luvulta. Helsingin kaupunki, 1993.
  13. ↑ Helsinki-Tampere (HTML) Mika Vähä-Lassila. Viitattu 28.7.2013.
  14. ↑ Kaupunkisuunnitteluvirasto, Pukinmäki – Bocksbacka (HTML) 20.4.2012. Helsingin kaupunki. Viitattu 28.7.2013.[vanhentunut linkki]
  15. ↑ a b c Heikkilä Paula: Suomen rautatieasemien vanhojen ulkokellojen inventointi (PDF) maaliskuu 2011. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Viitattu 28.7.2013.
  16. ↑ a b c d Ratahallintokeskus, Rautatierakennusten piirustusarkisto (PDF) maaliskuu 2011. Ratahallintokeskus. Viitattu 28.7.2013.
  17. ↑ a b c d Pukinmäen asemarakennuksen purkaminen (doc) 23.3.2004. Helsingin kaupunginmuseo. Arkistoitu 5.1.2015. Viitattu 28.7.2013.
  18. ↑ a b c d e f Pukinmäen aseman I rakennusvaiheen esisuunnitelma. Helsingin kaupunki, Valtion rautatiet, Suunnittelutoimikunta Rasto, 1977.
  19. ↑ a b c Tuominen Elina: Pitäjä – lähiö – kaupunginosa : koillisen Helsingin ominaispiirteitä. Helsingin kaupunki, 2001.
  20. ↑ Malmi Tapanila Pukinmäki Puistola : toteuttamisohjelma 15.4.1975. Helsingin kaupunki, 1975.
  21. ↑ Zetterberg Seppo: Yhteisellä matkalla VR 150 vuotta s. 354-355. WSOY, 1996. ISBN 978-951-0-34742-3
  22. ↑ Ravintola Station eat.fi. mtv3. Viitattu 19.8.2013.
  23. ↑ Tuominen Elina: VR:n pääkaupunkiseudun lähiliikenteen matkustajalaskennat 1987. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta (YTV), 1988. ISBN 951-798-255-0
  24. ↑ a b Pukinmäen asema ehkä taidekäyttöön (HTML) 17.7.2004. Resiinalehti.fi (alkuperä Alueuutiset). Viitattu 28.7.2013.
  25. ↑ Pukinmäen vanha rautatieasema yritettiin polttaa (HTML) 8.5.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.7.2013.
  26. ↑ VR ei ala vartioida rakennuksiaan (HTML) 9.5.2006. YLE. Viitattu 28.7.2013.
  27. ↑ Tasoristeys 2/2007 (HTML) 28.3.2007. resiinalehti.fi. Viitattu 28.7.2013.
  28. ↑ Romanikerjäläinen tunkeutui asemarakennukseen (HTML) 16.6.2008. monikulttuuri.blogspot (alkuperä Ilta-Sanomat). Viitattu 28.7.2013.
  29. ↑ Purettavana oleva Pukinmäen vanha asemarakennus pihan puolelta. (HTML) 6.3.2010. vaunut.org, Palin Ari. Viitattu 28.7.2013.
  30. ↑ Liityntäpysäköintitutkimus Helsingin seudulla (PDF) 10.2000. YTV. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 28.7.2013.
  31. ↑ Lippulajitutkimus lähijunaliikenteessä HSL-alueella 2010 (PDF) 29.12.2011. HSL / HRT. Viitattu 28.7.2013.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Outdoor TFT Displays (HTML) Mitron. Viitattu 28.7.2013.
  33. ↑ a b Radanpidon sähkönkulutus ja energiansäätöpotentiaali (PDF) 2011. Liikennevirasto. Arkistoitu 27.9.2013. Viitattu 28.7.2013.
  34. ↑ Sirkiä Matleena: Led-valaistuksen huolto ja kunnossapito rautatiealueiden matkustaja-alueilla (PDF) 14.5.2013. Metropolia AMK. Viitattu 28.7.2013.
  35. ↑ Helsingin kaupungin meluselvitys 2012 (PDF) 8.2012. Helsingin kaupunki, Ympäristökeskus. Arkistoitu 5.1.2015. Viitattu 28.7.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pukinmäen rautatieasema.

Ilmakuvia asemasta kesältä 1983

Kuvia purettavasta Pukinmäen vanhasta asemarakennuksesta keväältä 2010

Etelä-Suomen lähijunaliikenteen linjakartta
O
 Kotkan satama 
 Kotka 
 Paimenportti 
 Kyminlinna 
 Kymi 
 Tavastila 
 Inkeroinen 
 Myllykoski  Z
 Kouvola 
M R  Koria
 Nokia   Kausala
 Tesoma   Uusikylä
H  Tampere  Nastola
Hanko   Lempäälä G  Villähde
Hanko-Pohjoinen   Viiala
 Lahti
Santala   Toijala  Herrala O
Lappohja  M  Iittala  Järvelä
Skogby  D  Parola  Lappila  Henna
Tammisaari   Hämeenlinna   Mommila
Dragsvik   Turenki  Oitti
Karjaa  T  Ryttylä  Hikiä  Mäntsälä
Inkoo  Y
 Riihimäki
Siuntio  U L  Hyvinkää G
Kirkkonummi   Jokela  Haarajoki
Tolsa   Saunakallio 
Jorvas  Martinlaakso   Vantaankoski  Järvenpää
Masala  E Louhela   Vehkala K  Ainola
Kauklahti  Myyrmäki   Kivistö
 Kerava
Espoo  Malminkartano   Aviapolis
 Savio
Tuomarila  Kannelmäki   Lentoasema
 Korso
Koivuhovi  Pohjois-Haaga   Leinelä
 Rekola
Kauniainen 
 Koivukylä
Kera 
 Hiekkaharju
Kilo  A
 Tikkurila
Leppävaara                 
 Puistola
Mäkkylä 
 Tapanila
Pitäjänmäki 
 Malmi
Valimo 
 Pukinmäki
Huopalahti 
 Oulunkylä
Ilmala 
 Käpylä
Pasila 
 Pasila
Helsinki 
 Helsinki
  H Y U L E A P I I P K T D R Z
= juna pysähtyy kyseisellä asemalla
= juna sivuuttaa kyseisen aseman pysähtymättä
= juna ajaa toista reittiä
= juna pysähtyy asemalla ilmaistussa menosuunnassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pukinmäen_rautatieasema&oldid=22577576”