Pippurirousku
| Pippurirousku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumalliset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Russulales |
| Heimo: | Haperot ja rouskut Russulaceae |
| Suku: | Jalorouskut Lactifluus |
| Laji: | piperatus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
 Vihreällä Euroopan maat, joissa lajia tavataan |
|
| Katso myös | |
Pippurirousku (Lactifluus piperatus, syn. Lactarius piperatus) on kupera tai suppilomainen sienilaji, joka kuuluu jalorouskujen sukuun. Lakki on 6–18 senttimetriä leveä ja se on usein halkeillut. Lakki on väriltään valkoinen, mutta vanhemmiten ruskettuva. Heltat ovat kellanvaaleat ja tiheät. Jalka on 3–12 senttimetriä pitkä ja valkoinen. Malto ja maitiaisneste on valkoista. Sieni maistuu polttavan kirpeälle. Se on syötävä. Pippurirousku kasvaa melko harvinaisena tammi- ja lehtometsissä Etelä-Suomessa.[2] Kasvuaika on elokuusta syyskuuhun. Suomessa laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[3]
Laji on tunnettu aiemmin Suomessa nimillä maitorousku[4] ja vihertyvä maitorousku[5]. Aikaisemmin laji luokiteltiin rouskujen (Lactarius) sukuun, mutta nykyään se luokitellaan jalorouskujen (Lactifluus) sukuun.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Species Fungorum speciesfungorum.org. Viitattu 19.9.2024. (englanniksi)
- ↑ Phillips, R.: WSOY Suuri Sienikirja, s. 77. (suomeksi toim. Lasse Kosonen) WSOY, 1981, suom. 1992. ISBN 951-0-17255-3
- ↑ Salo, Pertti & Niemelä, Tuomo & Salo, Ulla: Suomen sieniopas, s. 46. Kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3
- ↑ Tuomikoski, Risto: Sienet värikuvina, s. 187. (2. painos) WSOY, 1971.
- ↑ Ulvinen, Tauno: Suursieniopas, s. 193. Suomen Sieniseura, 1976. ISBN 951-95362-0-5