Nuorten parlamentti
Nuorten parlamentin tavoitteena on aktivoida peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisia yhteiskunnallisissa asioissa. Pääkoordinoijat ovat Kehittämiskeskus Opinkirjo ja eduskunta.
Nuorten parlamentti -hanketta on toteutettu Suomessa vuodesta 1998 alkaen. Aloitteen yhteiseurooppalaiseen edustuksellisen demokratian käytännön tutustumishankkeeseen teki silloinen Ranskan kansalliskongressin puhemies Laurent Fabius. Nuorten parlamentti -hankkeen kaltaisia nuorille tarkoitettuja eduskuntatyöskentelyyn ja lainsäädäntöprosessiin tutustumisia järjestetään ainakin Ruotsissa, Tanskassa, Ranskassa ja Saksassa.
Hanke on muotoutunut jokavuotiseksi niin että Nuorten parlamentin istunto toteutetaan eduskunnassa aina parillisina vuosina. Nuorten parlamentti -kerhoille järjestetään parittomina vuosina eduskuntatapahtuma, jossa lainsäädäntötyötä valotetaan nuorille itse paikalla. Eduskuntatapahtumat ovat muotoutuneet nyttemmin paneelityyppisiksi tilaisuuksiksi, joiden tavoitteena on antaa nuorille mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Paneelien aiheina on ollut mm. ilmasto, äänioikeusikäraja ja tulevaisuuden peruskoulu. Nuorten parlamentti -hankkeeseen liittyy monipuolinen materiaalituotanto. Kerhomateriaalina on kirjallisia ja sähköistä materiaalia.
Valiokuntasimulaatio on yksi esimerkki aineistotuotannosta. Materiaalia voi hyödyntää myös osana yhteiskuntaopin opetusta.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hankkeiden taustalla oli ja on edelleen nuorten muita sukupolvia vähäisempi äänestysaktiivisuus sekä haluttomuus osallistua poliittiseen päätöksentekojärjestelmään. Nuorten kiinnittyminen politiikkaan, heidän poliittinen sosialisaationsa ja nuorten tapa hahmottaa poliittisia teemoja ovat selvästi erilaisia, kuin aikaisempien sukupolvien. Kysymykset kansalaisuuden ulottuvuudesta (valtiokansalainen – maailmankansalainen) sekä kansalaisyhteiskunnan muuttumisesta esimerkiksi Euroopan integroituessa saattavat osaltaan selittää nuorten käyttäytymistä yhteiskunnallisten teemojen suhteen.
Opetussuunnitelmat korostavat myös yhteiskunnallista toimintaa ja niissä tarvittavia tietoja ja taitoja. Kansalaisten vaikuttaminen ja kiinnittyminen poliittiseen järjestelmään on nostettu myös hallitusohjelmatasolle.
Suomalaisille päättäjille hanke antaa mahdollisuuden tutustua nuorten poliittiseen ajatusmaailmaan, siihen mitä itse nuoret pitävät tärkeänä. Eduskunnan puhemies johtaa televisioitavaa istuntoa.
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuorten parlamentti -toiminta toteutuu peruskoulujen parlamenttikerhojen työskentelynä ja eduskunnassa järjestettävänä täysistuntona.
Parlamenttikerhoissa nuoret tutustuvat politiikan asiakysymyksiin, seuraavat vaaleja sekä tutkivat lainsäädäntöä ja osallistuvat kunnanvaltuustojen kokouksiin. Kerhoissa on käyty monipuolista keskustelua ja todettu monet yhteiskunnalliset teemat mielenkiintoisiksi. Kerhojen keskustelut eivät ole rajoittuneet pelkästään vain nuorten asioihin, vaan niissä on käsitelty niin kunnan vanhusten hoitoa kuin bussilinjojen aikataulujakin.
Nuorten parlamentissa on järjestetty nk. kerholaistilaisuuksia, joiden aiheina on ollut mm. äänioikeusikäraja, ilmastonmuutos ja tulevaisuuden peruskoulu. Tilaisuuksien tavoitteena on ollut luoda nuorille mahdollisuuksia ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun yhdessä poliittisten päättäjien kanssa.
Nuorten parlamentin istunto eduskunnassa on suullinen kyselytunti, jossa koululaiset esittävät kerhoissa laatimiaan kysymyksiä valtioneuvoston jäsenille. Kysymysten aiheita ei ole rajoitettu, joten mukaan mahtuu niin ulko- ja turvallisuuspoliittisia aiheita kuin sosiaaliturvaan liittyviä teemoja.
Nuorten kokemukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuorten kokemuksia hankkeesta voi arvioida kerättyjen palautteiden pohjalta. Palautteet ovat kauttaaltaan positiivisia. Nuoret kokevat hankkeen tärkeäksi ja päivän hienoksi elämykseksi. He ovat oppineet uusia asioita eduskunnasta, tavanneet kansanedustajia ja ministereitä.
Varsinaista tutkimustietoa ei hankkeesta ole saatavilla, joten arviot hankkeen vaikutuksesta perustuvat lähinnä hankkeesta kerättyihin kirjallisiin palautteisiin. Lisäksi muutamia kerholaisia on haastateltu, mutta näiden haastattelujen analysointi on vielä kesken.