Murrejatkumo
Murrejatkumo on eräs dialektologian peruskäsite. Sillä tarkoitetaan saman kielen eri murteiden tai toisilleen lähisukuisten kielten muodostamaa ryhmää, jonka sisällä eri kielipiirteiden maantieteellisen levinneisyyden rajat eli isoglossit eivät vastaa toisiaan, minkä vuoksi ei ole jyrkkiä murrerajoja, vaan murteet muodostamat jatkumoja. Tällainen on tilanne myös monien erillisinä pidettyjen kielten välisten rajojen kohdalla.
Murrejatkumoille tyypillistä on, että ihmiset ymmärtävät lähiseudun asukkaiden puhetta ilman muuta, koska murre-erot eivät ole kovin suuret, hieman kauempana asuvien puhetta jo työläämmin, kun taas useissa tapauksissa saman murrejatkumon vastakkaisten äärilaitojen asukkaat eivät ymmärrä toistensa puhetta lainkaan, elleivät ole sitä varta vasten opetelleet. Missään kohdassa murrejatkumon sisällä ei kuitenkaan ole sellaista rajaa, jonka vastakkaisilla puolilla lähellä toisiaan asuvat eivät ymmärtäisi toisiaan.[1]
Murrejatkumot olivat yleisiä vanhan maatalousyhteiskunnan aikana, kun maaseudun asukkaat harvoin muuttivat kovin kauas synnyinpaikaltaan eikä valtiollisten yleiskielten vaikutus ollut niin voimakas, että se olisi sanottavasti tasoittanut paikallisia murre-eroja tai tehnyt valtioiden välisistä rajoista selviä kielirajoja.[1] Murrejatkumoiden olemassaolo tekee monessa tapauksessa vaikeaksi ratkaista, mitkä ovat eri kieliä ja mitkä vain saman kielen eri murteita, varsinkin jos kyseisillä kielillä ei ole vakiintunutta kirjakieltä.[1]
Keski-Euroopassa tyypillisen murrejatkuman muodostavat esimerkiksi hollannin ja saksan murteet Alankomaiden rannikolta Itävallan kaakkoisille rajaseuduille saakka.[1] Hollanti ja saksa ovat selvästi eri kieliä, mutta niiden ydinalueiden välillä on katkeamaton ketju erilaisia siirtymämurteita, joissa on piirteitä molemmista kielistä.[1] Suomen kieli ja muut itämerensuomalaiset kielet muodostavat myös murrejatkumon.[2] Lisäksi mannerskandinaaviset kielet eli ruotsi, norja ja tanska muodostavat murrejatkumon.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Dialektologian peruskäsitteitä[vanhentunut linkki] (Helsingin yliopisto)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Jaakko Anhava: Maailman kielet ja kielikunnat, s. 12–13. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X
- ↑ [http://www.helsinki.fi/hyy/skv/imsk.html Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan Sukukansavaliokunta] Helsingin yliopisto. Viitattu 11.7.2020-07.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nuolijärvi, Pirkko & Sorjonen, Marja-Leena: Miten kuvata muutosta? Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2005. ISBN 978-952-5446-51-7 Teoksen verkkoversio (viitattu 11.7.2020).