Miten miljoonia huijataan

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miten miljoonia huijataan
– suurpetkuttajien värikäs historia
Kirjailija Kari Nars
Kansitaiteilija Juri Patrikainen
Kieli suomi
Kustantaja Tammi
Julkaistu 2009
Sivumäärä 216
ISBN 978-951-31-5049-5
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Miten miljoonia huijataan – suurpetkuttajien värikäs historia on vuonna 2009 ilmestynyt Kari Narsin kirjoittama kirja rahan huijaamisen historiasta.

Nars valottaa tapauskuvausten kautta ihmisten herkkäuskoisuuden ja ahneuden historiaa. Historiaan jäänyt esimerkki on kenraali Gregor MacGregor, joka perusti 1820-luvulla Etelä-Amerikkaan haamuvaltion Poyaisin tasavallan ja myi sieltä maata hyväuskoisille englantilaisille ja ranskalaisille. Toinen historiaan jäänyt huijaus on 1920-luvulla Eiffel-tornin myyminen romuna liikemiehelle. Tuore esimerkki taas on pyramidihuijauksesta tuomittu Bernard Madoff, jonka huijauksen kohteeksi joutuivat niin tuttavapiiri kuin hyväntekeväisyysjärjestötkin.[1]

Mukana on myös kertomukset suomalaisesta pankinjohtajasta ja -huijarista Nils Idmanista sekä tutkinnan kohteena olevasta WinCapitasta, johon 10 000 suomalaista sijoitti rahojaan. Nars kysyy, miksi naiset eivät huijaa, ja on kehittänyt miesten käyttöön hajutestin.[1]

Nars sai idean kirjaansa juuri WinCapitasta, jonka yhteydessä tuli usein esiin myös Idmanin nimi. Hämmästellessään ihmisten sinisilmäisyyttä hän samalla rupesi miettimään, miten huijarit menettelevät.[2]

Kauppatieteen tohtorina ja työuransa ansiosta Nars tuntee rahamaailman, ja rahan maailmassa liikkui edellinenkin teos Raha ja onni,[3] jossa hän pohtii omistamisen ja onnellisuuden suhdetta. Tässä teoksessa Nars paneutuu tapausselostuksen ohella huijauksen taustoihin, menettelytapoihin ja niiden seurauksiin. Hän myös analysoi rikollisten luonnetta ja toteaa, että kyse on psykopaateista, joilta puuttuu omatunto mutta joilla on kyky hurmata uhrinsa.[4]

Naiset eivät myöskään joudu huijausten kohteeksi yhtä herkästi kuin miehet, koska esittävät hankalia kysymyksiä. Nars varoittaa, että jos jokin tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti olekaan totta: kohtuuttoman suuri voittoprosentti ei ole totta.[5]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]