Michael Baran

Wikipediasta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. lokakuuta 2023.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Michael Gad Baran (s. 13. kesäkuuta 1963 Turku) on suomalainen näytelmäkirjailija, dramaturgi ja teatteriohjaaja.[1]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baran valmistui ylioppilaaksi vuonna 1982 ja opiskeli Teatterikorkeakoulun dramaturgian koulutusohjelmassa vuosina 1982–1986. Hän on ollut dramaturgina Yle TV2:n teatteritoimituksessa (1987–1989), Teatteri Pienessä Suomessa (1991–1992) ja Suomen Kansallisteatterissa (1992–).[1]

Baran on dramatisoinut, sovittanut ja suomentanut kymmeniä eri näytelmiä sekä kirjoittanut radiokuunnelmia ja oopperalibrettoja. Vuoden 2007 Savonlinnan Oopperajuhlille Baran kirjoitti oopperan Isän tyttö yhdessä Olli Kortekankaan kanssa. Hän myös ohjasi kantaesityksen Savonlinnassa ja uusintaensi-illan Suomen Kansallisoopperassa (2009) yhdessä Anna Kelon kanssa. Syksyllä 2011 sai ensi-iltansa Sibelius-Akatemian tilaama Olli Kortekankaan ooppera Yhden yön juttu, johon Baran kirjoitti libreton ja jonka hän myös ohjasi. Kortekankaan ja Baranin monologiooppera Oma vika kantaesitettiin 2015. Lisäksi Baran on ohjannut Kurt Weillin oopperan Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho (2007) ja Mozartin Don Giovannin (2008).

Baran on ohjannut Kansallisteatteriin useita näytelmiä, muun muassa Lars Norénin Hiljaisen musiikin (2005), David Harrowerin Blackbirdin (2006), Ingmar Bergmanin Personan (2014) Omapohja-näyttämölle, Marius von Mayerburgin Ruman Teatteri Takomon näyttämölle (2007), Shakespearen Othellon (2007) ja Tšehovin Platonovin (2009), molemmat Suurelle näyttämölle, omat näytelmänsä Aie (2012), Aamu (2015) ja Tyttö, joka käveli (2018) Willensaunaan sekä Thomas Mannin Kuolema Venetsiassa-novellin (2017) Pienelle näyttämölle.

Baran on toiminut muun muassa Lauri Törhösen elokuvan Insiders (1989) ja Tapio Suomisen elokuvan Porttikielto taivaaseen (1990) käsikirjoittajatiimissä. Lisäksi hän on laatinut käsikirjoituksen Kaisa Rastimon elokuvaan Säädyllinen murhenäytelmä (1998). Elokuva pohjautuu Helvi Hämäläisen samannimiseen romaaniin. Baran on myös käsikirjoittanut televisiosarjan Hokkasen näköinen nainen (2004) yhdessä Simo Halisen ja Vilja Roihun kanssa ja sarjan Kultainen noutaja (2007) yhdessä Simo Halisen kanssa.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Baran on vuodesta 1989 ollut naimisissa ammattiliittojohtaja Karola Baranin kanssa ja heillä on kolme tytärtä.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: vuoden 2015 jälkeisiä teoksia ei voi olla lähteistetty vuonna 2015 julkaistussa teoksessa

Näytelmät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Synnin palkka (Kuopion kaupunginteatteri, 1989)
  • Minna Mikkilän nenä (Tampereen Työväen Teatteri, 1990)
  • Suruaika (Suomen Kansallisteatteri, 1991)
  • Tyttömutantti (Teatteri Pieni Suomi, 1993)
  • Koputuksia (Suomen Kansallisteatteri, 1994)
  • Unettomuus eli kuolemaani johtaneet syyt (Suomen Kansallisteatteri, 1995)
  • Te ette tiedä mitä rakkaus on (Suomen Kansallisteatteri, 1999)
  • Paratiisi (Ryhmäteatteri, 2004)
  • Aie (Suomen Kansallisteatteri, 2012)
  • Aamu (Suomen Kansallisteatteri, 2015)[2]
  • Tyttö, joka käveli (Suomen Kansallisteatteri, 2018)
  • Hitler ja Blondi (Suomen Kansallisteatteri/Tampereen Työväen Teatteri, 2020)
  • Nuoret idealistit (Suomen Kansallisteatteri, 2023)
  • Pieni maailma (Tampereen Työväen Teatteri, 2023)

Oopperat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Isän tyttö (Savonlinnan oopperajuhlat, 2007), libretto yhdessä Olli Kortekankaan kanssa
  • Yhden yön juttu (Sibelius-Akatemia, 2011), libretto
  • Oma vika (Saaristo-ooppera, 2015), libretto Sauli Tiilikaisen aiheen pohjalta
  • Kolme kirjettä Laestadiukselle (Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat, 2017), libretto yhdessä Jyrki Linjaman kanssa

Ohjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mamet: Kryptogrammi (Suomen Kansallisteatteri, 1996)
  • Handke: Hetki jolloin emme tienneet mitään toisistamme (Suomen Kansallisteatteri, 1997)
  • Büchner: Woyzeck (Suomen Kansallisteatteri, 1998)
  • Harrower: Puukot kanassa (Suomen Kansallisteatteri/Q-teatteri,1999)
  • von Horvath: Kasimir ja Karoliina (Suomen Kansallisteatteri, 2000)
  • Kane: 4.48 Psykoosi (Suomen Kansallisteatteri, 2001)
  • Tabori: Goldberg-muunnelmat (Suomen Kansallisteatteri, 2004)
  • Noren: Hiljaista musiikkia (Suomen Kansallisteatteri, 2005)
  • Harrower: Blackbird (Suomen Kansallisteatteri, 2006)
  • Weill-Brecht: Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho -ooppera (Tampereen konservatorio, 2007)
  • Kortekangas: Isän tyttö -ooppera (Savonlinnan ooppperajuhlat, 2007/Suomen Kansallisooppera, 2009), yhdessä Anna Kelon kanssa
  • von Mayenburg: Ruma (Suomen Kansallisteatteri, 2008)
  • Shakespeare: Othello (Suomen Kansallisteatteri, 2008)
  • Mozart: Don Giovanni -ooppera (Tampereen konservatorio, 2008)
  • Tsehov: Platonov (Suomen Kansallisteatteri, 2009)
  • Westö-Baran-Doina Klezmer: Kun katsot arpea – Minns du såret (Doina Klezmer ystävineen, 2011)
  • Kortekangas: Yhden yön juttu -ooppera (Sibelius-Akatemia,2011)
  • Baran: Aie (Suomen Kansallisteatteri, 2012)
  • Bergman: Persona (Suomen Kansallisteatteri, 2014)
  • Baran: Aamu (Suomen Kansallisteatteri, 2015)
  • Kortekangas: Oma vika -ooppera (Saaristo-ooppera, 2015)
  • Mann: Kuolema Venetsiassa (Suomen Kansallisteatteri, 2017)
  • Linjama: Kolme kirjettä Laestadiukselle -ooppera (Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat, 2017)
  • Baran: Tyttö, joka käveli (Suomen Kansallisteatteri, 2018)
  • Bergman: Kohtauksia eräästä avioliitosta (Suomen Kansallisteatteri, 2019)
  • Strindberg: Neiti Julie (Tampereen Työväen Teatteri, 2019)
  • Baran: Hitler ja Blondi (Suomen Kansallisteatteri/Tampereen Työväen Teatteri, 2020)
  • Baran: Nuoret idealistit (Suomen Kansallisteatteri, 2023)
  • Baran: Pieni maailma (Tampereen Työväen Teatteri, 2023)

[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Kuka kukin on 2015, s. 66. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Aamu Kansallisteatteri. Arkistoitu 22.10.2015. Viitattu 6.9.2015.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Michael_Baran&oldid=22887984”