Maksaruohokasvit
| Maksaruohokasvit | |
|---|---|
 Kamtsatkanmaksaruoho (Phedimus kamtschaticus, aiemmin Sedum kamtschaticum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: |
Maksaruohokasvit Crassulaceae J.St.Hill. |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Maksaruohokasvit (Crassulaceae) on kasviheimo Saxifragales-lahkossa. Lajit ovat melko usein matalia kuivilla paikoilla kasvavia kasveja. Maksaruohokasvien lehdet ovat kierteisesti, möyheät ja korvakkeettomat. Useat maksaruohokasvilajit ovat myös mehilehtisiä. Maksaruohokasvien kukat ovat säteittäiset ja hedelmä on monisiemeninen tuppilo.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksaruohokasvit ovat ruohoja tai pehmeävartisia pensaita, joilla punainen väriaine on yleinen jopa juurissa. Lehdet ovat möyheitä, ehytlaitaisia. Kukinto on viuhkomainen. Kukissa on yhtä monta verho-, terä- ja emilehteä. Niissä on myös enemmän tai vähemmän sormimaisia mesiäisiä emilehtien tyvellä; ne ovat emilehtien ulokkeita. Emilehdet ovat vaihtelevissa määrin erillisiä ja sijaitsevat terävastaisesti. Luotit ovat pieniä. Kussakin emilehdessä on yksi tai useampia siemenaiheita. Hedelmä on tuppilo. Siemenissä on pitkä alkio.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksaruohokasvien heimo on kosmopoliitti, mutta erityisen runsas se on Kapmaassa ja Meksikossa. Muutamia lajeja on Etelä-Amerikan eteläosissa ja vain yksi Antipodisaarilla; Polynesiasta heimo puuttuu kokonaan. Lajit kasvavat usein kuivilla kasvupaikoilla.[1]
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksaruohokasvit käsittävät 34 sukua ja 1400 lajia, jotka jaetaan kolmeen alaheimoon.[1]
1. Crassuloideae-alaheimon kasveilla on vastakkainen lehtiasento. Kukat ovat 3–9-lukuisia. Siemenet vapautuvat tuppiloista kärkiaukon kautta. Alaheimo on levinneisyydeltään yleismaailmallinen ja lähes kaikki lajit kuuluvat paunikoiden (Crassula) sukuun, jossa on 195 lajia.[1]
Alaheimoissa Kalanchoideae ja Sempervivoideae lehtiasento on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kierteinen. Hetiö on kaksikiehkurainen.[1]
2. Kalanchoideae sisältää vaihtelevissa määrin puuvartisia kasveja, joilla on yhdisteräiset kukat. Siihen kuuluu neljä sukua ja 200 lajia, jotka kasvavat Vanhassa maailmassa, erityisesti eteläisen Afrikan Karroossa, mutta myös Kaakkois-Aasiassa ja Malaijien saaristossa asti. Suurimmat suvut ovat itulehdet (Kalanchoë, 145 lajia) ja Tylecodon (46 lajia).[1]
3. Alaheimon Sempervivoideae kasvien kukat ovat 4–32-lukuisia, tavallisesti siis runsaslehtisiä. Sukuja siinä on 28 ja lajeja 1005, ja ne kasvavat pääasiassa pohjoisella pallonpuoliskolla. Suuria sukuja ovat maksaruohot (Sedum, 420 lajia), mehiruusukkeet (Echeveria, 140 lajia), ruusujuuret (Rhodiola, 90 lajia), mehitähdet (Sempervivum, 65 lajia) ja hopearuusukkeet (Dudleya, 47 lajia).[1]
Maksaruohokasveihin kuuluvat suvut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maksaruohokasveihin luokitellaan 36 sukua.[2] Muutamia aiemmin tunnettuja sukuja on yhdistetty toisiin ja heimon laaja tyyppisuku, maksaruohot (Sedum) on päätetty jakaa useaan pienempään sukuun.[2] (suomenkielisiä nimiä:[3][4][5])
|
|
Heimoon on aiemmin luokiteltu:
- Penthorum – viisisopet (nykyisin omassa heimossaan Penthoraceae)
Lajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa alkuperäisiä, luonnonvaraisena kasvavia maksaruohokasveja ovat: vesipaunikko eli paunikko (Crassula aquatica), pohjanruusujuuri eli ruusujuuri (Rhodiola rosea), isomaksaruoho (Hylotelephium telephium, syn. Sedum telephium), keltamaksaruoho (Sedum acre), valkomaksaruoho (Sedum album), kesämaksaruoho (Sedum annuum), särmämaksaruoho (Sedum sexangulare) ja karvamaksaruoho (Sedum villosum).[4]
Maksaruohokasveja kasvatetaan Suomessa usein myös koristekasveina, ja joskus ne saattavat olla villiytyneet läheiseen luontoon. Suomessa alun perin koristekasveina kasvatettuja, viljelykarkulaisena esiintyviä maksaruohokasveja ovat muun muassa: turkestaninmaksaruoho (Hylotelephium ewersii, syn. Sedum ewersii), pallomehiparta (Jovibarba globifera), kalliomaksaruoho (Petrosedum rupestre, syn. Sedum reflexum), siperianmaksaruoho (Phedimus aizoon, syn. Sedum aizoon), mongolianmaksaruoho (Phedimus hybridus, syn. Sedum hybridum), kamtsatkanmaksaruoho (Phedimus kamtschaticus, syn. Sedum kamtschaticum), kaukasianmaksaruoho (Phedimus spurius, syn. Sedum spurium), espanjanmaksaruoho (Sedum hispanicum), lyydianmaksaruoho (Sedum lydium), marmorimehitähti (Sempervivum marmoreum) ja kattomehitähti (Sempervivum tectorum).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Bo Mossberg, Lennart Stenberg, Maastokasvio, 2007, Värnamo, Tammi, suomeksi toimittanut Seppo Vuokko.
- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Stevens 2001–, Viitattu 7.3.2015.
- ↑ a b c d e Govaerts, R. et al.: Crassulaceae J.St.-Hil. Plants of the World Online. 2021. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 25.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Crassulaceae
- ↑ a b Kurtto, A., Lampinen, R., Piirainen, M. & Uotila, P. 2019: Checklist of the vascular plants of Finland. Suomen putkilokasvien luettelo. — Norrlinia 34: 1–206. (s. 54–55.)
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos, s. 243–246. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H.. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Levinneisyyskartta: http://www.mobot.org/mobot/research/apweb/maps/crassulaceaemap.gif
- Funet: Maksaruohokasvit (Crassulaceae)
- ITIS: Crassulaceae (englanniksi)
