Lehtikaktukset
| Lehtikaktukset | |
|---|---|
 Tuoksulehtikaktus (Epiphyllum oxypetalum). |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Streptophyta |
| Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
| Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kaktuskasvit Cactaceae |
| Alaheimo: | Cactoideae |
| Tribus: | Hylocereeae |
| Suku: |
Lehtikaktukset Epiphyllum Haw. (1812) |
Lehtikaktukset (Epiphyllum) on 19-lajinen kaktuskasvisuku, jonka lähimpiä sukulaisia ovat talvikaktukset (Schlumbergera) ja hovikaktukset (Disocactus). Lehtikaktukset ovat epifyyttisiä metsissä kasvavia kaktuksia, joilla on litteät lehtimäiset varret ja yöllä kukkivat valkoiset kukat. Suvun tieteellinen nimi on muodostettu kreikankielisistä sanoista epi 'päällä' ja fyllon 'lehti'. Nimi viittaa kukkiin, jotka näyttävät sijaitsevan lehtien päällä.[1]
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtikaktukset ovat monihaaraisia pensaita, joko pystykasvuisia, kiipeileviä köynnöksiä tai riippuvia puiden oksilla tai kivien päällä kasvavia kaktuksia. Usein niillä on ilmajuuria. Vanhat haarat ovat tyvestään liereitä, tavallisesti piikittömiä ja usein puutuneita, kun taas nuoret varret ovat litteitä ja lehtimäisiä. Lehtimäisen varren reunassa on pyöristyneitä tai teräviä hampaita, jotka voivat olla liuskoittuneita tai pariosaisia. Hampaat sijaitsevat areoleiden eli kääpiöversojen väleissä. Areolit ovat tavallisesti piikittömiä. [2]
Lehtikaktusten näyttävät ja isot (pituus 10–30 cm), mutta yleensä vain öisin auki olevat kukat sijaitsevat kasvien varsissa yksittäin. Ne ovat muodoltaan suppilomaisia tai tarjottimen tavoin laakeita, ja emin vartalon tyvellä on pieniä suomuja ja harvoin sukasia tai karvoja. Kukan tyvimalja on pitkä ja sen pinta on suomuinen. Malja laajenee äkisti nielun kohdalta. Uloimmat kehälehdet ovat väriltään vaaleita, kellertäviä tai vaaleanpunertavia, sisimmät vaaleankeltaisia tai valkoisia. Heteet kiinnittyvät nieluun. Hedelmä on munamainen tai pitkänomainen, ja sen pinnalla on pieniä suomuja ja piikittömiä areoleja. Siemenet ovat munuaismaisia ja mustia.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtikaktusten luontainen levinneisyysalue käsittää Keski-Amerikan ja Meksikon, mutta jokunen laji kasvaa myös Karibian alueella ja Etelä-Amerikan pohjoisosassa.[2]
Lajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lehtikaktuksiin kuuluvat lajit:[3]
- Epiphyllum anguliger
- Epiphyllum cartagense
- Epiphyllum caudatum
- Epiphyllum columbiense
- Epiphyllum costaricense
- Epiphyllum crenatum
- Epiphyllum floribundum
- Epiphyllum grandilobum
- Epiphyllum guatemalense
- Epiphyllum hookeri
- Epiphyllum laui
- Epiphyllum lepidocarpum
- Epiphyllum oxypetalum – tuoksulehtikaktus
- Epiphyllum phyllanthus
- Epiphyllum pittieri
- Epiphyllum pumilum
- Epiphyllum rubrocoronatum
- Epiphyllum thomasianum
- Epiphyllum trimetrale
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Anderson E. F. 2001: The Cactus Family. - Timber Press. Portland, Oregon. ISBN 0-88192-498-9.
- Finto: Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Epiphyllum
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lehtikaktukset Wikimedia Commonsissa