Lauri Eriksson

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lauri Eriksson (s. 23. syyskuuta 1965 Helsinki)[1] on suomalainen valokuvaaja. Erikssonin teoksissa vuorottelevat maisemat, muotokuvat ja arkistodokumentit. Eriksson on julkaissut kirjoja, pitänyt valokuvanäyttelyitä ja kirjoittanut artikkeleita muun muassa kuvataiteesta. Hänen yksityisnäyttelyistään tunnetuimmat ovat Suomi Pictures ja 22 tapausta asunnottomuudesta. Suomi Pictures -näyttely ja valokuvakirja tarkastelivat lähiösukupolven elämää.[2] 22 tapausta asunnottomuudesta -näyttelyssä puolestaan pitkään asunnottamana olleet miehet vastasivat muotokuvissa heidän elämäänsä koskeviin kysymyksiin. Eriksson esitti miehille kymmenen kysymystä liittyen heidän elämäntilanteeseensa ja toiveisiinsa. Hän selvitti, miten he arvioivat elämäänsä, kykyjään ja mahdollisuuksiaan, sekä onko heillä muun muassa sosiaalisia verkostoja. 22 tapausta asunnottomuudesta valittiin 2016 Fotofinlandia-finalistiksi. Suomi Pictures -valokuvanäyttely nähtiin Designmuseon lisäksi Tokiossa sijaitsevassa Rocket-galleriassa 2002.

Eriksson on julkaissut useita valokuvakirjoja ja viimeisin on vuonna 2021 julkaistu Sumunhimmeä maisema – Polaroideja lähiluonnosta, jonka Helsingin Sanomat valitsi erääksi vuoden tärkeimmistä taidekirjoista.[3] Kirja sisältää valokuvien lisäksi Erikssonin kirjoittaman esseen Polaroid-valokuvista, toisen kirjan esseen on kirjoittanut taidehistorian professori Ville Lukkarinen. Erikssonin Polaroid-valokuvia nähtiin myös Suomen valokuvataiteen museon Polaroid-ryhmänäyttelyssä 2012.

Lauri Eriksson on opiskellut Helsingin yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa ja taidehistoriaa. Eriksson on valmistunut Helsingin yliopistosta valtiotieteiden kandidaatiksi ja filosofian maisteriksi, ja hän valmistelee väitöskirjaa historian ja kulttuuriperinnön tohtoriohjelmassa.[4] Eriksson on toiminut vierailevana luennoitsijana valokuva-alan oppilaitoksissa muun muassa Aalto-yliopistossa ja Lahden ammattikorkeakoulussa. Eriksson valokuvasi laajasti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa muotokuvia sekä kotimaisiin että ulkomaisiin aikakaus- ja sanomalehtiin.[4]

Erikssonin isä oli filosofian tohtori Kalervo Eriksson ja isoisä heraldikko Olof Eriksson.[5]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Eriksson, Lauri (2024) Muodonmuutoksia. Parvs: Helsinki
  • Eriksson, Lauri (2021) Sumunhimmeä maisema – Polaroideja lähiluonnosta. Parvs: Helsinki
  • Suomi Pictures (2001) Nemo: Helsinki
  • Hundred Portraits In Alphabetical Order - Cristoph Merian Verlag – (yksi kuvaajista), 2002
  • Muodin Ikuistajat - Taideteollinen Korkeakoulu, Tekijä; Merja Salo - (yksi kuvaajista), 2005
  • Bitter & Sweet (2006) Nemo: Helsinki
  • Ich habe einen Traum - Die Zeit (yksi kuvaajista), 2012
  • Hirvenvasa ja kerjäläinen – Ihminen ja eläin Suomen muinaisesineissä, Lauri Eriksson, Visa Immonen ja Markus Hiekkanen, Kustannusosakeyhtiö Nemo, 2017
  • Eriksson, Lauri (2022) Modernin ytimessä piirtyy sormien marssi: Kimmo Kaivannon yhteiskunnallinen taide 1968–1972. Kimmo Kaivanto: Näkökulmia. Lammi, T. (ed.). Helsinki: Parvs
  • Joukkoliikenteen kasvot 2013 - (Vuosikirjatyön kuvitus Vuoden huiput -palkinto)[6]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Eriksson Lauri: Muodonmuutoksia, s. 5. Parvs, 2024.
  2. ↑ Räisänen, Kari: Lähiön lähettiläs. Helsingin Sanomat, 10.12.2001. Sanoma Osakeyhtiö.
  3. ↑ HS:n kriitikot valitsivat kuusi kiinnostavaa taidekirjaa vuodelta 2021 – tutustu näihin teoksiin Hs.fi. 7.1.2022. Viitattu 5.6.2023.
  4. ↑ a b Lauri Erikssonin kotisivu
  5. ↑ Kuka kukin on -kirja, Otava, 1986
  6. ↑ Vuoden huiput, Grafia (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lauri_Eriksson&oldid=22650010”