Langalla
Langalla | |
---|---|
The Wire | |
Toisen tuotantokauden tunnus. |
|
Tyyli | rikosdraama |
Kestoaika | 55–60 minuuttia |
Luoja(t) | David Simon |
Pääosissa |
Dominic West John Doman Idris Elba Frankie Faison Larry Gilliard Jr. Wood Harris Deirdre Lovejoy Wendell Pierce Lance Reddick Andre Royo Sonja Sohn Chris Bauer Paul Ben-Victor Clarke Peters Amy Ryan Aidan Gillen Jim True-Frost Robert Wisdom Seth Gilliam Domenick Lombardozzi J. D. Williams Michael K. Williams Corey Parker Robinson Reg E. Cathey Chad L. Coleman Jamie Hector Glynn Turman Clark Johnson Tom McCarthy Gbenga Akinnagbe Neal Huff Jermaine Crawford Tristan Wilds Michael Kostroff Michelle Paress Isiah Whitlock Jr. |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Alkuperäiskieli | englanti |
Verkko |
HBO MTV3 Sub Yle TV2 |
Esitetty |
2. kesäkuuta 2002 – 9. maaliskuuta 2008 |
Tuotantokausia | 5 |
Jaksoja | 60 (luettelo jaksoista) |
Tuotanto | |
Käsikirjoittaja(t) |
David Simon, Ed Burns |
Aiheesta muualla | |
Virallinen sivusto | |
IMDb |
Langalla (engl. The Wire) on yhdysvaltalainen Baltimoreen sijoittuva rikosdraamasarja. Sitä esitettiin Yhdysvalloissa HBO-kanavalla viisi tuotantokautta vuosina 2002–2008. Entisen rikostoimittajan David Simonin luoma ja yhdessä entisen poliisin Ed Burnsin kanssa käsikirjoittama sarja kertoo realistisella tavalla rappeutuvan urbaanin ympäristön ongelmista.
Sarjan jokainen tuotantokausi keskittyy tarkastelemaan Baltimorea eri näkökulmista ja Baltimoren poliisin suhteita kaupungin eri toimijoihin. Esitysjärjestyksessä nämä ovat huumekauppa, satama, kaupunginhallinto ja byrokratia, koulujärjestelmä sekä lehdistö. Jokainen sarjan kausista sisältää koko kauden kestävän suuren juonikaaren, lisäksi sarjassa on läpi koko sarjan kulkevia teemoja ja juonikaaria. Sarjan suuri näyttelijäkaarti koostuu pääasiassa luonnenäyttelijöistä, jotka ovat vähemmän tunnettuja muista rooleistaan. Sarjan hahmogalleriassa ovat edustettuina baltimorelaiset lain molemmilta puolilta ja niin poliisit kuin rikollisetkin ovat hahmoina moniulotteisia. Sarjassa esiintyy myös todellisia baltimorelaisia henkilöitä cameorooleissa ja osa sivuosanäyttelijöistä on entisiä rikollisia. Yksi sarjan keskeisistä hahmoista, Avon Barksdale, perustuu osittain näyttelijä Melvin Williamsin omaan elämäntarinaan Baltimoren alamaailmassa. Melvin Williams näyttelee sarjassa hahmoa "The Deacon".
Vaikka sarja ei saanut kaupallista menestystä eikä se voittanut merkittäviä televisiopalkintoja, kriitikot ovat usein kuvanneet sitä yhdeksi kaikkien aikojen parhaimmista televisiosarjoista.[1][2][3][4] Se on saanut tunnustusta realistisesta urbaanin elämän kuvauksestaan, taiteellisesta kunnianhimoisuudestaan sekä yhteiskuntapoliittisten teemojen käsittelystä.
Suomessa sarjaa on esitetty MTV3- ja Sub-kanavilla vuodesta 2004, lähinnä myöhäisilloissa. Yle TV2 alkoi esittää sarjaa uusintana ensimmäisestä tuotantokaudesta alkaen tammikuussa 2013. Ylen ohjelmistossa sarjasta käytetään sen alkuperäistä englanninkielistä nimeä.[5]
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsepti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]David Simonin mukaan hänen oli alun perin tarkoitus luoda poliisidraama, joka perustuisi löyhästi hänen käsikirjoittajatoverinsa Ed Burnsin kokemuksiin murhaetsivänä. Burns oli ollut usein turhautunut Baltimoren poliisilaitoksen byrokratiaan työskennellessään pitkitettyjen tapausten parissa, joiden päämääränä oli saada väkivaltaisia huumediilereitä kiinni käyttämällä valvontamenetelmiä; Simon näki yhtäläisyyksiä omiin koettelemuksiinsa The Baltimore Sun -sanomalehden rikostoimittajana.[6]
Simon valitsi sarjan tapahtumapaikaksi Baltimoren, koska se oli hänelle tuttu. Ollessaan käsikirjoittajana ja tuottajana NBC:n sarjassa Homicide – pelon kadut, joka perustui hänen kirjaansa Homicide: A Year on the Killing Streets, Simon oli riitautunut NBC-kanavan johdon kanssa, joka oli tyytymätön sarjan pessimismiin. Simon halusi välttää samanlaista yhteenottoa, ja valitsi The Wiren kodiksi HBO:n, sillä hän oli työskennellyt kanavan kanssa ennenkin minisarjassa The Corner. HBO oli aluksi epävarma poliisidraaman ottamisesta ohjelmistoonsa, mutta lopulta suostui tuottamaan pilottijakson. Simon tapasi Baltimoren pormestarin ja kertoi tälle haluavansa antaa karun kuvauksen kaupungin tietyistä osista; hän oli tervetullut uudestaan työskentelemään kaupunkiin. Hän toivoi, että sarja muuttaisi joidenkin katsojien mielipiteitä, mutta sanoi ettei sarjalla luultavasti olisi vaikutusta sen kuvaamiin ongelmiin.[6]
Roolitus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sarjan roolitusta on kehuttu siitä, että se vältteli isojen elokuvatähtiä ja tarjosi luonnenäyttelijöitä, jotka vaikuttavat luonnollisilta rooleissaan.[7] Näyttelijäkaartin ulkonäköä on kokonaisuudessaan luonnehdittu televisio-odotuksia uhmaavaksi, esitellen todellisen vaihteluvälin ihmisissä.[8] Suurin osa näyttelijöistä on afroamerikkalaisia, mikä on yhtenäistä Baltimoren väestön kanssa.
Alustava näyttelijäkokoonpano koottiin koe-esiintymisten kautta. Itsekin baltimorelainen Lance Reddick sai Cedric Danielsin roolin koe-esiinnyttyään useampaan eri rooliin.[9] Michael K. Williams sai Omar Littlen roolin vain yhden koe-esiintymisen perusteella.[10]
Suuri osa näyttelijöistä esiintyi aiemmin HBO:n ensimmäisessä tunninmittaisessa draamasarjassa Kylmä rinki. J. D. Williams, Seth Gilliam, Lance Reddick ja Reg E. Cathey esiintyivät merkittävissä rooleissa Kylmässä ringissä, kun taas useat Langalla-sarjan tähdet, kuten Wood Harris, Frankie Faison, John Doman, Clarke Peters, Domenick Lombardozzi, Michael Hyatt, Michael Potts ja Method Man näyttelivät ainakin yhdessä Kylmän ringin jaksoista.[11] Lisäksi useat näyttelijät ja kuvausryhmän jäsenet olivat mukana HBO:n aiemmassa minisarjassa The Corner, kuten Clarke Peters, Reg E. Cathey, Lance Reddick, Corey Parker Robinson, Robert F. Chew ja Delaney Williams.
Jaksorakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jokaisen jakson avaa niin sanottu ”cold open”, kohtaus ennen alkutekstejä, joka harvoin sisältää mitään juonen kannalta tärkeää. Sitten kuva haihtuu tai katkeaa mustaksi samalla kun alkumusiikki alkaa soida. Seuraavaksi näytetään sarjan alkutunnus, joka koostuu toisistaan nopeilla leikkauksilla erotetuista, pääosin lähikuvia sisältävistä otoksista, jotka liittyvät sarjan kausittain vaihtuvaan asiasisältöön. Alkutekstit koostuvat pelkistä näyttelijöiden nimistä, eikä heidän näyttelemiään hahmoja todenneta erikseen. Lisäksi näyttelijöiden kasvoja näkyy tuskin lainkaan. Alkutunnuksen lopussa näytetään lainaus jonkin hahmon vuorosanasta kyseisessä jaksossa. Sarjassa oli kolme poikkeusta: ensimmäisen kauden viimeinen jakso, jossa fraasi ”All in the game” lasketaan perinteiseksi westbaltimorelaiseksi sanonnaksi; neljännen kauden viimeinen jakso, joka käyttää lainauksessa laudoitettuun asumattomaan taloon kirjoitettuja sanoja; ja sarjan viimeinen jakso, jossa lainataan H. L. Menckeniä. Etenevät tarinakaaret avautuvat usein eri paikoissa samaan aikaan. Jaksot harvoin päättyvät cliffhangeriin, vaan ne loppuvat haihtuen tai katkaisten mustaan loppumusiikin soidessa.
Tyyli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Realismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsikirjoittajat pyrkivät luomaan todenmukaisen kuvauksen yhdysvaltalaisesta kaupungista perustuen heidän omiin kokemuksiinsa. Alun perin The Baltimore Sunin rikostoimittajana toiminut Simon vietti vuoden poliisin henkirikosyksikössä tehden tutkimusta kirjaansa Homicide: A Year on the Killing Streets. Siellä hän tapasi Burnsin, joka työskenteli Baltimoren poliisilaitoksella 20 vuotta, ja toimi myöhemmin opettajana kantakaupunkilaisessa koulussa. Kaksikko tutki vuoden ajan Baltimoren huumekulttuuria ja köyhyyttä kirjaan The Corner: A Year in the Life of an Inner-City Neighborhood. Sarjassa käsiteltiin useita juonia, jotka perustuivat heidän kokemuksiinsa.
Todenmukaisten hahmojen luonti oli keskeistä sarjan pyrkimyksessä realismiin. Simon on kertonut, että useimmat niistä ovat yhdistelmiä oikeista baltimorelaisista henkilöistä.[12] Esimerkiksi rikollinen Donnie Andrews oli pääasiallinen inspiraatio Omar Littlen hahmolle.[13] Poliitikko Martin O’Malley oli yksi Tommy Carcettin innoitteista.[14] Sarjaan valittiin usein pieniin rooleihin henkilöitä, ketkä eivät näyttele ammatikseen, mikä erottaa sen muista televisiosarjoista kuvaten sen esittämän ”oikean kaupungin kasvot ja äänet”.[15] Käsikirjoituksessa käytettiin nykyaikaista slangia, mikä tehostaa sen katsomiskokemusta.[15]
Sarjassa kuvataan todenmukaisesti sekä poliisityötä että rikollistoimintaa. Joidenkin raporttien mukaan oikeat rikolliset ovat katsoneet sarjaa toimiakseen poliisin etsintätekniikoita vastaan.[16][17] Viides tuotantokausi kuvasi Baltimore Sunin uutistoimitusta ja sitä on sanottu kaikkein realistisimmaksi median kuvaukseksi elokuvissa tai televisiossa.[18]
Näyttelijät ja hahmot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Langalla omaa suuren päänäyttelijäkaartin, jota täydentävät useat sivuhahmot, jotka täyttävät sarjassa esitetyt instituutiot. Suurin osa näyttelijöistä ovat mustaihoisia, mikä kuvastaa täsmällisesti Baltimoren väestöryhmää.
Päähenkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisen tuotantokauden päähahmot jaettiin lakia ja järjestystä ylläpitäviin virkamiehiin sekä huumekauppaa tekeviin rikollisiin. Tutkimusryhmä laitettiin liikkeelle rikosetsivä Jimmy McNultyn (Dominic West) tekojen myötä, jonka uppiniskaiset taipumukset ja henkilökohtaiset ongelmat täydentävät hänen kykyjään toimia rikospoliisina. Ryhmää johti komisario Cedric Daniels (Lance Reddick), jonka hyvän tutkimuksen tuottamisen halu vaikeutti usein hänen uratavoitteitaan. Kima Greggs (Sonja Sohn) oli kykenevä etsivä, jolle kollegat olivat kateellisia, ja jonka tyttöystävä koki poliisin työn liian vaaralliseksi. Hänen työtään helpotti suuresti hänen ilmiantajansa, huumeriippuvainen Bubbles (Andre Royo). Kuten Greggs, työpari Thomas ”Herc” Hauk (Domenick Lombardozzi) ja Ellis Carver (Seth Gilliam) määrättiin työryhmään huumeyksiköstä. Kaksikon alustavasti väkivaltainen luonne lopulta kukistettiin, kun he osoittautuivat hyödyllisiksi paskaduunissa. He toimivat joskus koomisena kevennyksenä yleisölle. Väliaikaisen työryhmän täydensivät Lester Freamon (Clarke Peters) ja Roland ”Prez” Pryzbylewski (Jim True-Frost). Vaikka heitä ei aluksi pidetty tärkeinä ryhmän jäseninä, Freamon osoittautui kykeneväksi ja menetelmälliseksi tutkijaksi, jolla oli tapana huomata pienet mutta tärkeät yksityiskohdat, ja Prez osoittautui hyödylliseksi sinnikkyydellään, kun hän työskenteli näennäisen murtumattomien koodien parissa.
Näitä tutkijoita valvoivat kaksi korkea-arvoista poliisijohtajaa, jotka piittasivat enemmän politiikasta ja omista uristaan kuin tapauksesta, apulaispoliisipäällikkö Ervin Burrell (Frankie Faison) ja rikosylikomisario William Rawls (John Doman). Valtion asianajaja Rhonda Pearlman (Deirdre Lovejoy) toimi lainmukaisena yhteyshenkilönä tutkimusryhmän ja oikeustalon välillä. Henkirikosyksikössä, Bunk Moreland (Wendell Pierce) oli lahjakas ja kuivan huumorintajun omaava, alkoholistinen etsivä, joka oli McNultyn työpari, jota valvoi sarkastinen ylikonstaapeli Jay Landsman (Delaney Williams). Tuomari Phelan (Peter Gerety) pani tutkimusryhmän liikkelle.
Tutkijoiden kohteena oli Avon Barksdalen huumeimperiumi. Häikäilemätöntä Barksdalea (Wood Harris) auttoi liike-elämästä kiinnostunut Stringer Bell (Idris Elba). Avonin siskonpoika D’Angelo Barksdale (Larry Gilliard Jr.) pyöritti yhtä enonsa alueista, mutta omasi syyllisen omatunnon, kun taas uskollinen Wee-Bey Brice (Hassan Johnson) oli vastuussa useista Avonin käskystä toteutetuista murhista. D’Angelolle työskentelivät Poot (Tray Chaney), Bodie (J. D. Williams) ja Wallace (Michael B. Jordan), joista kaikki olivat katutasolla toimivia huumediilereitä. Wallace oli älykäs mutta naiivi nuori, joka oli huumekaupan ansassa, ja Poot karkea nuori mies, joka otti mieluummin käskyjä vastaan kuin antoi niitä. Omar Little (Michael K. Williams), maineikas baltimorelainen ryöstäjä, joka teki elantonsa ryöstämällä huumediilereitä, oli toistuva kiusa Barksdalen rikollisjengille.
Toinen kausi esitteli uuden liudan hahmoja, jotka työskentelivät Baltimoren satama-alueella, kuten Spiros ”Vondas” Vondopoulos (Paul Ben-Victor), Beadie Russell (Amy Ryan) ja Frank Sobotka (Chris Bauer). Vondas oli maailmanlaajuisen salakuljetusoperaation apulaispomo, Russell kokematon satamapoliisi ja yksinhuoltajaäiti, joka joutuu keskelle suurta murhatutkintaa, ja Frank Sobotka ahtaajaliiton puheenjohtaja, joka sekaantui rikollisiin puuhiin pelastaakseen liittonsa. Myös toisella kaudella esiintyviä hahmoja olivat Nick Sobotka (Pablo Schreiber), Frankin sisarenpoika; Ziggy Sobotka (James Ransone), Frankin ongelmiin joutuva poika; ja ”Kreikkalainen” (Bill Raymond), Vondasin salaperäinen pomo. Kauden lopussa huomio kohdistui poispäin satamasta ja uudet hahmot jäivät taakse.
Kolmannella kaudella tuotiin useita aiemmin pienemmissä rooleissa esiintyneitä hahmoja suurempiin rooleihin. Rikosetsivä Leander Sydnor (Corey Parker Robinson), Bodie (J. D. Williams), Omar (Michael K. Williams), Proposition Joe (Robert F. Chew) ja rikosylikomisario Howard ”Bunny” Colvin (Robert Wisdom). Colvin johti läntistä osaa kaupungista, missä Barksdalen jengi toimi, ja juuri ennen eläkkeelle siirtymistä keksi radikaalin keinon huumeongelman hoitamiseksi. Proposition Joe, itäisen puolen varovainen huumeparoni, työskenteli tiiviimmin Barksdalen organisaation kanssa. Sydnor, nouseva nuori tähti poliisilaitoksella ensimmäisellä kaudella, palasi rikosyksikköön. Bodie oli noussut pikku hiljaa Barksdalen jengissä; hän oli syntynyt huumekauppaan ja näytti hurjaa soveltuvuutta siihen. Omar kantoi kaunaa Barksdalen jengille ja kävi organisaatioon kiinni yhä kovemmin.
Uusia hahmoja kaudella olivat muun muassa Tommy Carcetti (Aidan Gillen), kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu; pormestari Clarence Royce (Glynn Turman), jonka Carcetti aikoi syrjäyttää; Marlo Stanfield (Jamie Hector), uuden huumejengin johtaja, joka pyrki haastamaan Avonin hallinta-aseman; ja Dennis ”Cutty” Wise (Chad Coleman), juuri vankilasta päässyt mies, joka oli epävarma tulevaisuudestaan.
Neljännellä kaudella neljä nuorta hahmoa liittyi sarjaan: Duquan Dukie Weems (Jermaine Crawford), Randy Wagstaff (Maestro Harrell), Namond Brice (Julito McCullum) ja Michael Lee (Tristan Wilds). Hahmot ovat ystävyksiä, jotka käyvät West Baltimoren yläkoulua. Myös Norman Wilson (Reg E. Cathey), Carcettin kampanjapäällikkö.
Viidennellä kaudella päähahmoiksi nousi useampi henkilö. Gbenga Akinnagbe palaa hahmoonsa Chris Partlow’na, Stanfieldin organisaation jäsenenä. Neal Huff palaa rooliinsa pormestarin kansliapäällikkönä, Michael Steindorfina, jota hän esitti aiemmin neljännellä kaudella. Kaksi muuta aiemmin sarjassa vieraillutta näyttelijää ovat Michael Kostroff, joka esittää korruptoitunutta asianajajaa Maurice Levyä, ja Isiah Witlock Jr., joka esittää senaattori Clay Davisia. Aiemmin tuotantoryhmässä toiminut Clark Johnson näytteli Augustus Haynesia, The Baltimore Sunin periaatteellista päätoimittajaa. Kaksi muuta näyttelijää ovat mukana uutistoimistossa; Michelle Paress ja Tom McCarthy esittävät nuoria toimittajia Alma Gutierrezia ja Scott Templetonia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Traister, Rebbeca: The best TV show of all time Salon.com. 15.9.2007. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ The Wire: arguably the greatest television programme ever made Telegraph. 2.4.2009. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Wilde, Jon: The Wire is unmissable television The Guardian. 21.7.2007. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Carey, Kevin: A show of honesty The Guardian. 13.2.2007. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ http://tv2.yle.fi/juttuarkisto/paivittaiset-ohjelmanostot/wire (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Rothkerch, Ian: “What drugs have not destroyed, the war on them has” 29.6.2002. Salon.com. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Barsanti, Chris: The Wire: The Complete First Season Slant. 18.10.2004. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Wyman, Bill: The Wire: Complete Second Season NPR. 25.2.2005. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Murphy, Joel: One on one with... Lance Reddick Hobo Trashcan. lokakuu 2005. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Murphy, Joel: One on One with Michael K. Williams Hobo Trashcan. elokuu 2005. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ The Wire + Oz Cosmodrome Magazine. 28.1.2008. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Vine, Richard: Totally Wired The Guardian Unlimited. 31.1.2005. Arkistoitu alkuperäisestä 4.10.2013. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Fenton, Justin: Donnie Andrews, inspiration for Omar character on The Wire, dies The Baltimore Sun. 14.12.2012. Arkistoitu 18.12.2012. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Sweetland Edwards, Haley: Should Martin O’Malley Be President? by Haley Sweetland Edwards The Washington Monthly. Touko-kesäkuu 2013. Arkistoitu 20.10.2013. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Talbot, Margaret: Stealing Life The New Yorker. 22.10.2007. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Rashbaum, William K.: Police Say a Queens Drug Ring Watched Too Much Television The New York Times. 15.1.2008. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Walker, Jesse: David Simon Says Reason. Lokakuu 2004. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
- ↑ Lowry, Brian: The Wire gets the newsroom right Variety. 21.12.2007. Viitattu 29.6.2015. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Langalla Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Rämö, Matti: ”Tarinoita länsimaisen yhteiskunnan itsepetoksesta”, televisiosarja The Wire. Filmihullu 3/2016.