Kyrylo Budanov

Wikipediasta
1 muutos tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 24. elokuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyrylo Budanov
Кирило Буданов
Budanov vuonna 2020.
Budanov vuonna 2020.
Henkilötiedot
Syntynyt4. tammikuuta 1986 (ikä 38)
Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
(nykyisin Kiova, Ukraina)
Kansalaisuus  Ukraina
Ammatti Ukrainan sotilastiedustelun päällikkö
Sotilashenkilö
Palvelusmaa(t)  Ukraina
Palvelusvuodet 2007-nykyaika
Komentajuudet Ukrainan sotilastiedustelu (2020-nykyaika)
Taistelut ja sodat
Sotilasarvo kenraaliluutnantti
Kunniamerkit Ukrainan sankari

Kyrylo Oleksijovytš Budanov (ukr. Кирило Олексійович Буданов; s. 4. tammikuuta 1986 Kiova) on ukrainalainen sotilasjohtaja ja tiedustelupäällikkö.[1] Hän on toiminut Ukrainan sotilastiedustelun päällikkönä elokuusta 2020 lähtien.[2] Budanov toimi aiemmin Ukrainan ulkomaantiedustelupalvelun yhden osaston varajohtajana. Hänellä on kenraaliluutnantin arvo.[3]

Elämä ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Budanov syntyi Kiovassa 4. tammikuuta 1986. Hän valmistui Odessan maavoimien instituutista vuonna 2007. [4] Budanov meni naimisiin Marianna Budanovan kanssa vuonna 2013.[5]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmistuttuaan vuonna 2007 Budanov aloitti sotilasuransa Ukrainan puolustusministeriön sotilastiedustelun (HUR) erikoisjoukoissa.[4] Tuohon aikaan sotilastiedustelusta puuttui alan työntekijöitä.[6]

Budanov kannattaa Ukrainan, Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden sotilastiedustelupalvelujen välisen yhteistyön syventämistä, kuten hän totesi vuonna 2021 Yhdysvaltoihin tekemällään työvierailulla.

Venäjän ja Ukrainan sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 hän osallistui Donbasin sotaan, jossa hän haavoittui kolme kertaa[4][7] ja osallistui tiettävästi useisiin salaisiin sotilaallisiin erikoisoperaatioihin.[8] New York Timesin vuonna 2024 julkaiseman raportin mukaan Budanov oli yksi CIA:lta koulutusta saaneista Ukrainan sotilastiedustelun eliittiyksikön 2245 jäsenistä. New York Timesin mukaan Budanov sai mainetta osallistumisestaan uhkarohkeisiin operaatioihin vihollislinjojen takana. Elokuussa 2016, ollessaan vielä majuri, hänen kerrottiin johtaneen erikoisjoukkojen yksikköä maihinnousuoperaatiossa Venäjän miehittämällä Krimillä, jonka tarkoituksena oli asentaa räjähteitä lentokentälle. Budanovin yksikkö joutui maihinnousun jälkeen venäläisen erikoisyksikön väijytykseen; ukrainalaiset joukot tappoivat useita venäläissotilaita ennen vetäytymistään Ukrainan hallitsemalle alueelle. Budanovin mukaan taistelu venäläisten kanssa kesti kaksi minuuttia.[9] The New York Timesin mukaan Budanov tuotiin Yhdysvaltoihin hoitoon Walter Reedin kansalliseen sotilaslääketieteelliseen keskukseen haavoittumisensa jälkeen Donbasin taisteluissa.[10]

Vuosina 2018-2020 hän suoritti salaisia tehtäviä.[11]

Vuonna 2020 hänestä tuli Ukrainan ulkomaantiedustelupalvelun yhden osaston varajohtaja.

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi nimitti Budanovin 5. elokuuta 2020 sotilastiedustelun johtajaksi.[2]

Budanov kuvaili 21. marraskuuta 2021 amerikkalaisen Military Times -lehden haastattelussa yksityiskohtaisesti Venäjän federaation tammikuun loppupuolelle-helmikuun alkuun 2022 suunniteltua laajamittaista sotilasoperaatiota Ukrainaa vastaan, joka olisi paljon tuhoisampi kuin vuonna 2014.[12]

Maaliskuun 11. päivänä 2022 hänestä tuli sotavankien hoidon koordinointipäämajan puheenjohtaja.[13] Syyskuussa 2022 Budanov oli mukana suurimmassa Ukrainan ja Venäjän federaation välisessä vankienvaihdossa, kun 215 ukrainalaista sotilasta palasi kotiin, heidän joukossaan yli 100 Azov-pataljoonan taistelijaa ja komentajaa.[4]

Lokakuussa 2022 antamassaan haastattelussa hän ennusti Venäjän voittoa kesään 2023 mennessä, minkä jälkeen federaatio romahtaa.[14]

Helmikuussa 2023 kansan palvelija -puolueen johtaja David Arakhamia ilmoitti, että Budanov korvaa Oleksi Reznikovin puolustusministerinä. Korvaamista ei kuitenkaan tapahtunut, eikä Budanovia nimitetty.[15][8]

Lefortovon piirituomioistuin Moskovassa, Venäjällä, antoi 21. huhtikuuta 2023 pidätysmääräyksen Budanovia vastaan liittyen Ukrainan hyökkäykseen Krimin sillalle vuonna 2022.[16] Budanov kommentoi pidätysmääräystä toteamalla: "Olen tyytyväinen. Tämä on hyvä näyttö työstämme, ja lupaan tehdä vielä parempaa työtä."[17]

Elokuussa 2023 Budanov vieraili Bulgariassa ukrainalaisen delegaation johdolla. Ukrainan delegaation tiedetään tavanneen Bulgarian puolustusministeriön päällikön Todor Tagarevin ja Bulgarian sotilastiedustelupalvelun johtajan, prikaatikenraali Venelin Venevin. Keskusteluissa käsiteltiin alueellisen ja kansainvälisen turvallisuuden tilannetta, kehitysnäkymiä ja muita molempia osapuolia kiinnostavia asioita.[18][19][20]

Ukrainan sotilastiedustelun tiedottaja kertoi toukokuussa 2023, että Budanovia vastaan oli tehty yli kymmenen salamurhayritystä. Marraskuussa 2023 hänen vaimonsa Marianna Budanova myrkytettiin tuntemattomilla raskasmetalleilla, todennäköisesti myrkytetyistä ruoasta, ja useilla sotilastiedustelun työntekijöillä oli lieviä myrkytysoireita.[21]

Budanov paljasti ukrainalaisen New Voice -julkaisun haastattelussa, että Ukrainan sotilastiedustelu on yrittänyt toistuvasti salamurhata Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Hän sanoi uskovansa, että Putinin kuoleman jälkeen venäläiset tuntevat samoin kuin neuvostodiktaattori Josif Stalinin kuoleman jälkeen. Samassa haastattelussa Budanov varoitti Venäjän joukkojen voivan aloittaa hyökkäyksen Ukrainan pohjoisosassa ja lisäsi, että tilanne rintamalla säilyy vaikeana vuoden loppuun asti.[22][23]

Budanov helmikuussa 2023, Voice of American haastattelussa

Vuonna 2024 presidentti Zelenskyy tunnusti Budanovin Ukrainan sankariksi.[24]

Salamurhayritys vuonna 2019

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

4. huhtikuuta 2019 Budanovin Chevrolet Evandan räjäytti Aleksei Lomaka -nimisellä henkilöpaperilla varustettu venäläinen. Hyökkääjä asetti miinan, mutta se räjähti ennenaikaisesti. Hyökkääjä ja sabotaasiryhmä, jonka piti tappaa Budanov, pidätettiin.[25][8]

Sotilasarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunniamerkit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • I, II ja III luokan Urhoollisuuden ritarikunta[8]
  • Sotilasansioristi (23. elokuuta 2022)[28][29] - erinomaisista henkilökohtaisista ansioista Ukrainan valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden puolustamisessa, epäitsekkäästä palvelusta Ukrainan kansalle, uskollisuudesta sotilasvalalle
  • Ukrainan sankari (8. helmikuuta 2024)[24] - henkilökohtaisesta rohkeudesta ja sankaruudesta Ukrainan valtion suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden puolustamisessa sekä epäitsekkäästä palvelusta Ukrainan kansalle

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kyrylo Budanov GlobalSecurity.org, viitattu 5.1.2024 (englanniksi)
  2. ↑ a b УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №308/2020 — Офіційне інтернет-представництво Президента України web.archive.org. 12.12.2023. Arkistoitu 12.12.2023. Viitattu 13.7.2024.
  3. ↑ a b УКАЗ ПРЕЗИДЕНТА УКРАЇНИ №564/2023 — Офіційне інтернет-представництво Президента України web.archive.org. 11.2.2024. Arkistoitu 11.2.2024. Viitattu 13.7.2024.
  4. ↑ a b c d Взвод № 1. НВ називає 25 найвпливовіших українських військових nv.ua. Viitattu 13.7.2024.
  5. ↑ Ukraine says spy chief's wife is being treated for poisoning with heavy metals AP News. 28.11.2023. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Потайливим і самодостатнім: яким Буданов був за студентства та як потрапив до ГУР 24 Канал. 24.5.2023. Viitattu 13.7.2024. (ukraina)
  7. ↑ Exclusive: Spy chief opens up about back and neck injuries in NV interview english.nv.ua. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b c d Factbox: Who is Kyrylo Budanov, Ukraine's potential next defence minister? | Reuters web.archive.org. 6.2.2023. Arkistoitu 6.2.2023. Viitattu 13.7.2024.
  9. ↑ Exclusive: The rise of Military Intelligence chief Kyrylo Budanov — NV profile english.nv.ua. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  10. ↑ The Spy War: How the C.I.A. Secretly Helps Ukraine Fight Putin - The … archive.ph. 26.2.2024. Viitattu 13.7.2024.
  11. ↑ Взвод № 1. НВ називає 25 найвпливовіших українських військових nv.ua. Viitattu 13.7.2024.
  12. ↑ Howard Altman: Russia preparing to attack Ukraine by late January: Ukraine defense intelligence agency chief Military Times. 20.11.2021. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  13. ↑ Kitsoft: Кабінет Міністрів України - Про утворення Координаційного штабу з питань поводження з військовополоненими www.kmu.gov.ua. Viitattu 13.7.2024. ua
  14. ↑ До літа війна має завершитись, далі – розпад РФ, – Буданов novynarnia.com. 18.10.2022. Viitattu 13.7.2024. (ukraina)
  15. ↑ Ukraine’s defence minister to be moved from post, says Zelenskiy ally | Ukraine | The Guardian web.archive.org. 21.1.2024. Arkistoitu 21.1.2024. Viitattu 13.7.2024.
  16. ↑ Moscow court issues arrest warrant for Ukraine’s intel chief over FSB… archive.ph. 17.7.2023. Viitattu 13.7.2024.
  17. ↑ Ukraine's Defence Intelligence Chief reacts to arrest in absentia… archive.ph. 17.7.2023. Viitattu 13.7.2024.
  18. ↑ Буданов разом з українською делегацією відвідав Болгарію — Міноборони країни nv.ua. Viitattu 13.7.2024. (ukraina)
  19. ↑ У Болгарії розповіли про візит Буданова Європейська правда. Viitattu 13.7.2024. (ukraina)
  20. ↑ Буданов з делегацією відвідав Болгарію: що про це розповіли місцеві ЗМІ 24 Канал. 8.8.2023. Viitattu 13.7.2024. (ukraina)
  21. ↑ Ukraine spy chief's wife poisoned, says Kyiv web.archive.org. 30.1.2024. Arkistoitu 30.1.2024. Viitattu 13.7.2024.
  22. ↑ Ukraina yritti salamurhata Putinin www.iltalehti.fi. Viitattu 17.7.2024.
  23. ↑ Обід з Кирилом Будановим. Голова ГУР їсть піцу і розповідає про замахи на Путіна, долю Кримського мосту й новини, яких слід очікувати nv.ua. Viitattu 17.7.2024. (ukraina)
  24. ↑ a b Zelensky grants Hero of Ukraine award to Zaluzhnyi, Budanov The Kyiv Independent. 9.2.2024. Viitattu 13.7.2024. (englanniksi)
  25. ↑ Воєнна розвідка України отримала нового очільника | Defense Express defence-ua.com. Viitattu 13.7.2024. (ukraina)
  26. ↑ "Указ Президента України № 428/2021: Про присвоєння військового звання" president.gov.ua.
  27. ↑ "Указ Президента України №207/2022" president.gov.ua.
  28. ↑ «Про нагородження відзнакою Президента України "Хрест бойових заслуг"» president.gov.ua.
  29. ↑ Володимир Зеленський вручив високі державні нагороди людям, завдяки яким Україна зберігає свою незалежність president.gov.ua.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyrylo_Budanov&oldid=22636311”