Korintin sota

Korintin sota
Korintin sodan osapuolet
Päivämäärä: 395–387 eaa. Paikka: Kreikka Lopputulos: Antalkidaan rauha Vaikutukset: Spartan valta-asema säilyi
Osapuolet
Sparta Peloponnesolaisliitto	Ateena Argos Korintti Theba ja liittolaiset
Korintin sodan taistelut Haliartos – Naryks – Nemea – Knidos – Koroneia – Filios – Sikyon – Lekhaion

Korintin sota käytiin vuosina 395–387 eaa. Ateena, Argos, Korintti ja Theba yrittivät Persian avustuksella kukistaa Spartan, josta oli peloponnesolaissodan jälkeen tullut Kreikan suurvalta. Ateena oli peloponnesolaissodan takia menettänyt vallassaan olleet alueet, eli niin sanotun Ateenan imperiumin Spartalle. Sodan tärkein syy oli kuitenkin Spartan omavaltainen käyttäytyminen heikompia liittolaisiaan kohtaan.

Sparta hyökkäsi muun muassa liittolaisensa Eliin kimppuun, koska se ei ollut spartalaisten mielestä tukenut heitä tarpeeksi sodan aikana. Spartan kaksi vahvinta liittolaista, Korintti ja Theba, olivat taas närkästyneitä siitä, että Sparta oli käyttänyt peloponnesolaissodan jälkeistä tilannetta omaksi edukseen liittolaistensa kustannuksella. Lopulta Theba ja Korintti ajautuivat liittoon Ateenan ja Spartan vanhan vihollisen Argoksen kanssa. Spartan vastustajia tuki myös Persian valtakunta, jota vastaan Spartan kuningas Agesilaos II oli aloittanut sodan vuonna 398 eaa. Agesilaos oli saanut vallattua suuren osan Jooniasta, ja persialaiset toivoivat, että hänen olisi uuden sodan syttyessä pakko palata Kreikkaan.

Sota sai alkunsa niin sanotusta Boiotian sodasta, joka alkoi paikallisena kahakkana Luoteis-Kreikassa mutta johon Sparta ja Theba sekaantuivat vuonna 395 eaa. Tämän sodan päätyttyä Theba ja Ateena solmivat Persian yllyttäminä liiton Korintin ja Argoksen kanssa Spartaa vastaan. Sotaa käytiin etupäässä Theban ja Korintin ympäristössä sekä Aigeianmerellä. Aluksi liittolaiset kärsivät tappioita Spartaa vastaan, mutta spartalaiset eivät kuitenkaan pystyneet käyttämään voittojaan hyväkseen. Heti sodan alkupuolella persialainen laivasto tuhosi Spartan laivaston ja Spartan toiveet Aigeianmeren herruudesta. Ateena käytti tilannetta hyväkseen valtaamalla useita saaria, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet sen valtapiiriin.

Kun Persiassa nähtiin Ateenan mahdin taas kasvavan, persialaiset päättivät lopettaa liittolaisten tukemisen ja sen sijaan tukea Spartaa. Yllättävä käänne pakotti liittolaiset lopulta suostumaan rauhaan. Sota päättyi vuonna 387 eaa. niin sanottuun Antalkidaan rauhaan, jonka mukaan kaikkien Kreikan kaupunkien tulisi olla itsenäisiä. Rauha tunnetaan myös kuninkaan rauhana, koska se oli täysin Persian kuninkaan sanelema. Rauhan takaajaksi tuli näin Persia, joka sopimuksen mukaan myös sai pitää Joonian kreikkalaiset kaupungit. Sodan jälkeen Sparta pääsi taas vähäksi aikaa hallitsevaan asemaan Kreikan kaupunkien keskuudessa. Spartan hegemoniaa kesti aina vuoteen 371 eaa., jolloin thebalaiset kukistivat Spartan Leuktran taistelussa.

Sodan tausta

Peloponnesolaissodan jälkeen Sparta oli taas päässyt johtoasemaan Kreikan kaupunkivaltioiden keskuudessa. Spartaa tuki myös Persian valtakunta, joka oli avustanut Spartaa sodan aikana rahallisesti. Peloponnesolaissodan jälkeen Spartan sisäisessä valtataistelussa pääsivät voitolle Lysandros ja tämän kannattajat, jotka suosivat paljon aggressiivisempaa ulkopolitiikkaa. Kun Spartan kuningas Agis II kuoli, sai Lysandros oman suosikkinsa Agesilaoksen valituksi tämän seuraajaksi. Peloponnesolaissodan aikana ja sen jälkeen spartalaiset olivat syrjäyttäneet valtaamissaan kaupungeissa demokraattisesti valitut johtajat ja korvanneet heidät oligarkeilla.

Peloponnesolaissodan loppuvaiheiden aikana ja sen jälkeen osa Aigeianmeren saarista joutui Spartan valtaan. Spartan ja sen liittolaisten välit viilenivät kuitenkin pian, kun kävi selväksi, että Sparta ei aikonut jakaa liittolaistensa kanssa Ateenalta perimäänsä pakkoveroa eikä muutakaan sotasaalista. Spartan liittolaiset paheksuivat myös Spartan käytöstä, kun se pakotti demokraattisen Eliin luopumaan hallitsemistaan kaupungeista. Elis oli peloponnesolaisliiton jäsen, mutta spartalaiset olivat tyytymättömiä sen käytökseen sodan aikana. Theba ja Korintti eivät lähettäneet joukkoja Spartan avuksi.

Ateena, Theba ja Korintti eivät myöskään ottaneet osaa Spartan suunnittelemaan retkikuntaan Jooniaan vuonna 398 eaa. Ennen lähtöään Vähään-Aasiaan Agesilaos II aikoi toimittaa uhrin jumalille Auliissa Boiotiassa, kuten Agamemnon oli tehnyt ennen lähtöään Troijan sotaan. Pausaniaan mukaan thebalainen ratsuväki esti Agesilaoksen pääsyn uhripaikalle. Ilman näidenkin kaupunkien avustusta Agesilaos löi persialaiset ja tunkeutui aina Sardisiin asti. Satraappi Tissafernes tuomittiin kuolemaan, koska hän ei ollut pystynyt estämään spartalaisia. Päästäkseen eroon spartalaisista Tissaferneen seuraaja Tithraustes lahjoi Agesilaoksen ja sai hänet hyökkäämään pohjoiseen, satraappi Farnabazos II:n alueelle. Agesilaos alkoi samalla rakentaa suurta laivastoa.

Kun Farnabazos ymmärsi, ettei hän pystyisi lyömään Agesilaosta, hän päätti pakottaa tämän palaamaan Kreikkaan. Hän lähetti rhodoslaisen Timokrateen lahjomaan Spartan vastustajia ja yllyttämään heitä kapinaan Spartaa vastaan. Timokrates vieraili Ateenassa, Thebassa, Korintissa ja Argoksessa ja sai kaikissa kaupungeissa puolelleen vaikutusvaltaisia henkilöitä. Spartaa aikaisemminkin vastustaneet thebalaiset ottivat tehtäväkseen aloittaa sodan.

Sodan alku

Kreikkalaiset hopliitit olivat raskaasti aseistettuja sotilaita, joiden varusteisiin kuului keihäs ja kilpi.

Kreikkalainen kolmisoutu.

Sopiva tilanne sattui vuonna 395 eaa., kun Sparta sekaantui Fokiin ja Lokriin maakuntien väliseen sotaan. Niin sanottuun Boiotian sotaan sekaantuivat myös Theba ja Ateena. Sparta kärsi tappion thebalaisia vastaan Haliartoksen taistelussa, jossa myös Lysandros menetti henkensä. Toinen Spartan kahdesta kuninkaasta, Pausanias, ei ehtinyt paikalle toisen armeijan kanssa. Pausaniaan oli pakko niellä ylpeytensä ja vetäytyä Boiotiasta. Kotona hänet tuomittiin kuolemaan, mutta hän ehti paeta ennen tuomion täytäntöönpanoa. Boiotian sodan jälkeen Ateenan ja Theban kanssa liittoutuivat myös Korintti ja Spartan vanha perivihollinen Argos. Yhdessä ne perustivat Korintissa neuvoston, jonka tuli järjestää liittolaisten yhteiset asiat. Liittolaiset lähettivät myös lähettiläitä moniin pienempiin kaupunkeihin, ja useat kaupungit antoivat heille myös tukensa.

Nemean taistelu

Pääartikkeli: Nemean taistelu

Koska Agesilaos oli Aasiassa ja koska Pausaniaan seuraaja Agesipolis I oli vielä lapsi, spartalaiset määräsivät erään Aristodemoksen johtamaan joukkoja liittolaisia vastaan. Agesilaokselle lähetettiin käsky palata pikaisesti Kreikkaan armeijansa kanssa, juuri niin kuin persialaiset olivat toivoneet hänen tekevän. Samalla Aristodemos marssi armeijan kanssa suoraan Korintin alueelle Peloponnesoksen koillisosaan. Noin 18 000 sotilasta käsittänyt spartalainen armeija kukisti liittolaisten noin 24 000 sotilaan armeijan Nemean taistelussa. Liittolaisista noin 2 800 kaatui, kun spartalaisista ja sen liittolaisista kaatui vain 1 100.

Knidoksen taistelu

Seuraava suurempi taistelu käytiin merellä. Agesilaos oli aikaisemmin varustanut suuren laivaston niin, että yhdessä liittolaiskaupunkien laivojen kanssa hänellä oli noin 120 kolmisoutua. Agesilaos antoi laivaston lankonsa Peisandroksen komennettavaksi. Peisandros ei ollut koskaan aikaisemmin komentanut laivastoa. Myös persialaiset olivat lähettäneet paikalle oman laivastonsa, joka koostui foinikialaisista, kilikialaisista ja kyproslaisista laivoista. Persialaisten laivastoa johti kokenut ateenalainen sotapäällikkö Konon. Laivastot kohtasivat vuonna 394 eaa. Knidoksen edustalla. Knidoksen taistelussa Kononin johtama persialainen laivasto tuhosi täydellisesti Peisandroksen johtaman spartalaisen laivaston.

Koroneian taistelu

Knidoksen taistelun ollessa käynnissä Agesilaos marssi Vähästä-Aasiasta Traakian, Makedonian ja Thessalian halki Boiotiaan. Koroneian taistelussa Agesilaos kukisti etupäässä thebalaisista ja argoslaisista koostuneen armeijan. Agesilaos pääsi tämän jälkeen palaamaan armeijansa kanssa Korintinlahden yli Peloponnesokselle.

Korintin piiritys

Korintti ja sen ympäristö.

Korintin sodan ensimmäisen vaiheen jälkeen Sparta oli selvästi vastustajiaan voimakkaampi. Se oli kuitenkin menettänyt laivastonsa, jonka se oli vaivoin rakentanut peloponnesolaissodan aikana. Spartan vastustajat olivat myös pystyneet estämään spartalaisia tunkeutumasta Peloponnesokselta muualle Kreikkaan mielensä mukaan. Spartan päämääränä seuraavien vuosien aikana tuli olemaan Spartaa lähimpinä olevien kaupunkien Korintin ja Argoksen kukistaminen. Ateena ja Theba taas yrittivät pitää nämä kaupungit mukana omassa liitossaan samalla kun ne itse yrittivät kasvattaa omaa valtaansa. Ateenalaiset unelmoivat koko Aigeianmeren kattaneen entisen imperiuminsa jälleenrakentamisesta. Thebalaiset taas olivat pitkään halunneet saada Boiotian pienemmät kaupungit oman valtansa alle.

Vuoden 393 eaa. alussa ateenalaisen Kononin ja satraappi Farnabazoksen johtama persialainen laivasto purjehti Kreikkaan. Aluksi he tekivät hyökkäyksiä Lakoniaan ja valtasivat Kytheran saaren. He kävivät myös Korintissa, jossa he jakoivat Persian kuninkaan lähettämiä varoja. Tämän jälkeen laivasto purjehti Ateenaan, jossa se suojasi kaupunkia sen aikaa, kun ateenalaiset jälleenrakensivat Pitkät muurinsa kaupungin ja sen sataman Pireuksen välille. Spartalaiset olivat pakottaneet ateenalaiset purkamaan muurit peloponnesolaissodan jälkeen. Ateena käytti hyväkseen laivastoa valtaamalla Skyroksen, Imbroksen ja Lemnoksen saaret, joille se perusti kolonioita.

Samoihin aikoihin Korintissa ilmeni kiista demokraattien ja oligarkkien välillä. Argoksen tukemat demokraatit karkottivat vastustajansa kaupungista. Maanpakoon ajetut oligarkit pakenivat spartalaisten luokse, jotka olivat perustaneet päämajansa läheiseen Sikyoniin. Myös ateenalaiset ja thebalaiset antoivat tukensa Korintin demokraateille. Yöllisessä hyökkäyksessä spartalaiset ja maanpakoon ajetut korinttilaiset valtasivat Lekhaionin, joka oli Korintin satamakaupunki Korintinlahden puolella. Korintin demokraatit yrittivät liittolaistensa kanssa vallata takaisin kaupungin mutta epäonnistuivat. He alkoivat piirittää kaupunkia, mutta spartalaiset tekivät vastahyökkäyksen ja ajoivat heidät pois.

Ensimmäiset rauhanneuvottelut

Apollonin temppelin rauniot Korintissa.

Spartalaiset lähettivät vuonna 392 eaa. Antalkidaan neuvottelemaan Fryygian satraapin Tiribazoksen kanssa. Spartalaiset toivoivat, että persialaiset vetäisivät pois tukensa Spartan vastustajilta, kun he kuulisivat, että ateenalaiset olivat käyttäneet persialaisten laivastoa hyväkseen kasvattaakseen omaa valtaansa. Ateenalaiset saivat kuulla tästä ja lähettivät Kononin sekä useita muita neuvottelemaan satraapin kanssa. Myös Korintti, Argos ja Theba lähettivät edustajiaan neuvottelemaan persialaisten kanssa.

Spartalaiset ehdottivat yleistä rauhaa, joka perustuisi kaikkien kaupunkien itsenäisyyteen. Tähän Spartan vastustajat eivät voineet suostua, koska Ateena halusi pitää vallassaan Aigeianmerellä valtaamansa saaret ja Theba Boiotian kaupungit. Argoksella taas oli suunnitelmia sisäisten kiistojen heikentämän Korintin liittämisestä omaan valtapiiriinsä. Kokouksessa ei päästy yhteisymmärrykseen, mutta Tiribazos pelästyi spartalaisten sanoja ja vangitutti Kononin. Lopulta hän päätti auttaa spartalaisia salaa rahallisesti. Konon pääsi jonkin ajan päästä pakenemaan persialaisten vankeudesta, mutta hän kuoli pian. Spartalaiset kutsuivat samana vuonna koolle toisen rauhankokouksen, mutta sekin päättyi tuloksetta spartalaisten vaatimuksiin kaupunkien itsenäisyydestä. Ateenalaiset vastustivat myös sitä, että rauhanehdot vaativat Joonian kaupunkien jättämistä oman onnensa nojaan.

Kariutuneiden neuvottelujen jälkeen Tiribazos matkusti Susaan tapaamaan Persian kuningasta Artakserkses II:sta. Hänen tilalleen lähetettiin sotapäällikkö Struthas, joka suosi Spartan vastustajia. Spartalaiset määräsivät oman Vähässä-Aasiassa olevan sotapäällikkönsä Thibronin hyökkäämään persialaisia vastaan. Aluksi Thibron onnistui tehtävässään tekemällä hyökkäyksiä persialaisten alueelle, mutta hän kaatui erään pienen kahakan aikana. Thibronin tilalle lähetettiin Diphridas, joka onnistui paremmin kuin edeltäjänsä, mutta hänkään ei saanut aikaan mitään ratkaisevaa.

Lekhaionin taistelu

Korintissa demokraatit olivat vielä vallassa, ja maanpakoon ajetut oligarkit piileksivät Lekhaionissa. Spartan tukemana he tekivät Lekhaionista käsin useita hyökkäyksiä Korintin alueelle. Vuonna 391 eaa. Agesilaos aloitti sotatoimet Korintin ympäristössä ja valtasi pian Lekhaionin ympärillä olevia linnoituksia. Lisäksi hän otti suuret määrät sotasaalista ja vankeja. Samalla kun Agesilaos oli tukikohdassaan järjestämässä sotasaaliin myyntiä, ateenalainen sotapäällikkö Ifikrates voitti Lekhaioniin jätetyn spartalaisen varuskunnan.

Lekhaionin taistelu oli eräs antiikin Kreikan sodankäynnin käännekohdista. Ifikrateen joukoista suurin osa oli kevyesti varustettuja peltasteja. Spartalaiset joukot olivat taas pääasiassa raskaasti varustettuja hopliitteja. Ifikrates käytti tätä hyväkseen ja käski joukkojensa hyökätä spartalaisia vastaan heittokeihäin. Kun spartalainen rivistö yritti päästä lähitaisteluun ateenalaisten kanssa, nämä perääntyivät nopeasti. Spartalaisten päällikkö komensi pian osan nuoremmista sotilaistaan hyökkäämään peltasteja vastaan. Ifikrateen joukot välttelivät kuitenkin helposti raskaasti varustettuja spartalaisia, ja kun spartalaiset taas yrittivät päästä takaisin omaan rivistöönsä, ateenalaiset tekivät vastahyökkäyksen. Sama toistui useaan kertaan, ennen kuin ateenalaiset lähettivät omat hopliittinsa spartalaisia vastaan. Nähdessään tilanteen toivottomuuden spartalaiset lähtivät pakoon. Taistelussa kuoli noin 250 spartalaista yhdestä pataljoonasta (mora), joka käsitti 600 miestä.

Ifikrates jatkoi Lekhaionin voiton jälkeen valtaamalla takaisin useimmat niistä linnoituksista, jotka spartalaiset olivat aikaisemmin vallanneet. Hän ei kuitenkaan pystynyt valtaamaan itse Lekhaionia, mutta hän jatkoi sotimista Fleiuksen alueella ja Arkadiassa. Fleiuksen joukot Ifikrates löi taistelussa, ja Arkadiassa hän antoi ryöstää maaseutua, kun arkadialaiset eivät uskaltautuneet taisteluun ateenalaisten kanssa.

Näiden voittojen jälkeen argoslaiset panivat täytäntöön jo jonkin aikaa suunnittelemansa Korintin liittämisen Argoksen valtapiiriin. Argoslainen armeija saapui Korinttiin ja otti haltuunsa Korintin akropoliin Akrokorintin. Argoslaiset kaatoivat myös kaupunkien väliset rajakivet. Argoksen ja Korintin kaupungit liitettiin tämän jälkeen yhdeksi valtioksi.

Myöhemmät sotatoimet

Agesilaoksen sotaretket

Ifikrateen voittojen jälkeen Korintin ympäristössä ei enää sodan aikana käyty taisteluja. Agesilaos teki sotaretken Argoksen alueella vuonna 391 eaa. Vuonna 389 eaa. hän hyökkäsi Akarnaniaan, joka oli liitossa Spartan vihollisten kanssa. Akarnanialaiset välttivät taisteluja ja perääntyivät vuoriston suojaan. Lopulta Agesilaos sai heidät kuitenkin aloittamaan taistelun ja kukisti heidät perusteellisesti. Akarnanialaiset solmivat tämän jälkeen erillisen rauhan Spartan kanssa. Vuonna 388 eaa. Agesilaos hyökkäsi taas Argosta vastaan ja tuhosi kaupunkia ympäröivää maaseutua. Hän palasi armeijansa kanssa kotiin sen jälkeen, kun hän oli saanut useita epäsuotuisia ennusteita.

Sota Aigeianmerellä

Korintinlahti.

Knidoksessa kärsimänsä perusteellisen tappion jälkeen spartalaiset rakensivat uuden laivaston ja saivat sen avulla vuonna 392 eaa. valloitettua itselleen Korintinlahden suun. Samana vuonna käytyjen epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen spartalaiset lähettivät pienen laivaston erään Ekdikoksen johdolla Aigeianmerelle. Hänelle annettiin tehtäväksi auttaa Rhodoksen oligarkkeja pääsemään valtaan. Rhodokselle päästyään Ekdikos huomasi kuitenkin, että demokraatit olivat vallassa ja että heillä oli paljon enemmän laivoja kuin hänellä. Kuultuaan tästä spartalaiset lähettivät Teleutiaan laivaston kanssa Korintinlahdelta Aigeianmerelle. Teleutias saapui Knidoksen luokse, jossa hän aloitti sotatoimet Rhodosta vastaan.

Kuullessaan tästä ateenalaiset lähettivät 40 laivaa Thrasybuloksen johdolla spartalaisia vastaan. Thrasybulos epäili kuitenkin, että hän saisi aikaan enemmän, jos ei hyökkäisi suoraan spartalaisia vastaan. Hän purjehti Hellespontokselle, jossa hän sai useita kaupunkeja liittymään Ateenaan. Hän asetti myös veron, jonka kaikki Byzantionin ohittavat laivat joutuivat maksamaan. Ateena alkoi näin jälleen saada niitä verotuloja, joita se oli kerännyt ennen peloponnesolaissotaa. Tämän jälkeen Thrasybulos purjehti Lesbokseen ja kukisti siellä olleet spartalaisjoukot. Lesboksella ollessaan Thrasybulos sai surmansa eräässä hyökkäyksessä.

Tämän jälkeen spartalaiset lähettivät erään Anaksibioksen Hellespontokselle, jossa hän aluksi kukisti Farnabazoksen ja sai kaapattua useita ateenalaisten laivoja. Ateenalaiset lähettivät Hellespontokselle puolestaan Ifikrateen. Aluksi molemmat osapuolet tyytyivät tekemään vain pienehköjä hyökkäyksiä toistensa alueelle, mutta Ifikrates yllätti spartalaiset, kun he olivat palaamassa takaisin eräältä hyökkäykseltä. Ifikrateen joukot kukistivat spartalaiset vuoristoisessa maastossa ja tappoivat Anaksibioksen ja useita muita.

Aigina

400-luvun eaa. alussa rakennetun Afaian temppelin rauniot Aiginassa.

Vuonna 389 eaa. ateenalaiset yrittivät vallata Aiginan saaren, mutta spartalaiset saivat ajettua ateenalaisten laivaston pois saarelta. Ateenalaiset jatkoivat kuitenkin Aiginan kaupungin piirittämistä maalla, mutta joutuivat muutaman kuukauden kuluttua lähtemään saarelta. Spartalaiset vetivät laivastonsa pois Rhodokselle. Pian tämän jälkeen Gorgopaan johtama spartalainen laivasto yllätti ateenalaisten laivaston Ateenan lähettyvillä ja valtasi muutaman laivan. Ateenalaiset tekivät vuorostaan yllätyshyökkäyksen aiginalaisia ja heidän spartalaisia liittolaisiaan vastaan Aiginan saarella.

Spartalaiset lähettivät vuorostaan laivaston Teleutiaan johdolla Aiginaan. Nähtyään, että ateenalaiset eivät olleet varuillaan, hän teki yllätyshyökkäyksen Ateenan satamaan Pireukseen ja valtasi useita kauppalaivoja.

Antalkidaan rauha

Vuonna 387 eaa. spartalaiset olivat lähettäneet laivaston komentajan Antalkidaan Tiribazoksen luokse. Antalkidas ja Tiribazos matkustivat yhdessä Susaan neuvottelemaan Persian kuninkaan Artakserkseen kanssa. Susassa spartalaiset ja persialaiset sopivat, että Persia antaisi tukensa Spartalle, jos sen vastustajat eivät suostuisi rauhantekoon. Persialaiset pelkäsivät Ateenan kasvavaa valtaa ja olivat huolissaan siitä, että ateenalaiset lähettivät apua Kyproksen Salamiin kuninkaalle Euagoraalle ja Egyptin Hakorille, jotka molemmat olivat sodassa Persiaa vastaan. Neuvottelujen jälkeen Antalkidas purjehti laivastonsa kanssa Hellespontokselle, jossa siihen liittyi paikallisten persialaisten satraappien laivastoja. Tämä toisti samaa taktiikkaa, jota Lysandros oli käyttänyt peloponnesolaissodan aikana. Ilman Hellespontoksen kautta tulleita viljalasteja Ateena oli tuolloin joutunut hyväksymään nöyryyttävät rauhanehdot. Tällä kertaa ateenalaiset olivat valmiita rauhanneuvotteluihin, kun he saivat kuulla, että salmi oli spartalaisten vallassa.

Vuoden 387 eaa. lopulla Tiribazos kutsui koolle sodan osapuolet neuvottelemaan rauhanehdoista, jotka perustuivat Persian kuninkaan Artakserkseen kreikkalaisille lähettämään kirjeeseen. Sen mukaan kaikkien Aasian kreikkalaisten kaupunkien tuli kuulua Persialle ja kaikkien Kreikan kaupunkien piti tästä lähtien olla itsenäisiä. Persialaisten avulla spartalaiset saivat vastustajansa hyväksymään rauhanehdot. Rauhansopimus pakotti Theban hajottamaan Boiotian kaupunkien liiton. Myös Argos ja Korintti joutuivat rauhanehtojen takia luopumaan omasta kaupunkiliitoksestaan. Ilman vahvoja liittolaisiaan sisäisten kiistojen riepotteleman Korintin oli taas pakko liittyä jäseneksi Spartan peloponnesolaisliittoon. Rauhansopimuksen merkittävin vaikutus oli kuitenkin Joonian kaupunkien joutuminen taas Persian valtaan. Persia pystyi myös tämän jälkeen sekaantumaan Kreikan sisäisiin asioihin.

Sodan seuraukset

Sodan jälkeisinä vuosina Sparta ja Persia käyttivät hyväkseen rauhansopimuksen ehtoja vahvistaakseen omaa valtaansa. Ilman Ateenan apua Joonian kaupungit joutuivat taas helposti Persian vallan alle. Myös Kypros ja Egypti, joita ateenalaiset olivat tukeneet Korintin sodan aikana, kukistuivat pian ja joutuivat taas Persian vallan alle. Spartalaiset käyttivät hyväkseen rauhansopimuksen ehtoa, jonka mukaan kaikkien kaupunkien tuli olla itsenäisiä, hajottamalla kaikki heidän mielestään haitalliset kaupunkien väliset liitot. Vastahakoisia liittolaisia myös kuritettiin. Esimerkiksi Mantineian spartalaiset jakoivat viideksi itsenäiseksi kyläksi. Sparta pysyi koko Kreikan kiistattomana johtajana aina vuonna 371 eaa. käytyyn Leuktran taisteluun asti. Joonian kaupungit vapautuivat Persian vallasta vasta Aleksanteri Suuren aikana.

Antiikin lähteet

Ksenofonin Hellenika on keskeisin käytettävissä oleva Korintin sotaa käsittelevä aikalaislähde. Ksenofon otti osaa spartalaisten puolella Koroneian taisteluun, ja ateenalaiset karkottivat hänet spartalaismielisenä maanpakoon. Spartan kuningas Agesilaos oli Ksenofonin ystävä, ja Ksenofon yrittääkin esittää hänet aina hyvässä valossa. Lisätietoja sodasta on myös Plutarkhoksen kirjoittamissa Agesilaoksen ja Kimonin elämäkerroissa. Muita lähteitä ovat Diodoros Sisilialaisen maailmanhistoria ja maantieteilijä Pausaniaan teoksessa säilyneet anekdootit.

Lähteet

• Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto.
• Fine, John V. A.: The Ancient Greeks: A critical history. Harvard University Press, 1983. ISBN 0-674-03314-0 (englanniksi)
• Ksenofon: Hellenika. Penguin Books, 1999. ISBN 0-14-044175-1 (englanniksi)
• Lewis, D. M. & Boardman, John et. al.: The Cambridge ancient history: The fourth century B.C. Cambridge University Press. ISBN 978-0-521-23348-4 (englanniksi)
• Montagu, John Drogo: Battles of the Greek and Roman worlds. Greenhill Books, 2000. ISBN 1-85367-389-7 (englanniksi)
• Pausanias: Kreikan kuvaus
• Pomeroy, Sarah et al.: Ancient Greece - A political, social, and cultural history. Oxford University Press, 1999. ISBN 0-19-509743-2 (englanniksi)