Kimmo Pietiläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kimmo Pietiläinen
Kimmo Pietiläinen 2011
Kimmo Pietiläinen 2011
Henkilötiedot
Syntynyt21. toukokuuta 1947 (ikä 77)
Helsinki
Kansalaisuus suomalainen
Ammatti kustantaja, tietokirjailija, kääntäjä

Kimmo Pietiläinen (s. 21. toukokuuta 1947 Helsinki)[1] on suomalainen kustantaja, tietokirjailija ja kääntäjä.[2] Hänen perustamansa Terra Cognita -kustantamo on julkaissut erityisesti ulkomaista luonnontieteellistä, teknistä ja matemaattista kirjallisuutta.[3] Pietiläinen on suomentanut yli 150 tietokirjaa.[4]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietiläisen isä oli kirurgi ja äiti kemisti. Vuonna 1951 perhe muutti Kanadan Port Arthuriin, jossa se asui viitisen vuotta kunnes palasi Suomeen.[5]

Pietiläinen on koulutukseltaan teoreettinen fyysikko. Vapaana tiedetoimittajana hän on ollut vuodesta 1973. Hän on ollut Suomen Kuvalehden toimittaja ja kirjoittanut tiedeartikkeleita muun muassa Uuteen Suomeen ja Aamulehteen. 1980-luvun alkupuolen Pietiläinen toimi mainostoimiston copywriterina erityisesti teknis-tieteellisten asiakkaiden parissa.[5]

1980-luvun loppupuolen Pietiläinen oli osakkaana Mauno Saaren ja Paavo Haavikon kanssa viestintäyrityksessä Haavikko & Pietiläinen & Co Oy, joka sulautui Haavikon Art House -kustantamon kanssa.[5][6] Pietiläinen vastasi sitten Art Housen luonnontieteellisen ja teknisen kirjallisuuden käännöksistä.

Vuodesta 1997 alkaen Pietiläinen on toiminut tietokirjojen kustantajana ja kääntäjänä perustamassaan Terra Cognitassa. Hän on suomentanut muun muassa Richard Dawkinsin, Jared Diamondin ja Richard Feynmanin teoksia.[2]

Näkemyksiä tietokirjallisuuden kustantamisesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietiläinen on vahva tietokirjallisuuden puolestapuhuja. Hänen mukaansa 1970-luvun jälkipuoliskolla suomenkieliseen luonnontieteelliseen ja teknisen alan tietokirjallisuuteen syntyi suuri aukko. Yleistajuisten suomenkielisten tietokirjojen tekeminen, tuottaminen ja kääntäminen alettiin nähdä suurissa kustantamoissa kannattamattomana, siinä missä vielä 1970-luvun alussa suurilla kustantamoilla oli kansantajuisten tietokirjojen sarjat.[7]

Pietiläisen mukaan nykyaikaisen luonnontieteellisen ja länsimaisen ajattelun tuominen Suomeen suomen kielellä oli retuperällä miltei 15 vuotta. Hänen mukaansa on tärkeää, että uusimpiin luonnontieteellisiin ajatuksiin ja tutkimukseen voisi perehtyä omalla äidinkielellä. Pietiläisen mukaan tietokirjat edustavat länsimaisen ajattelun suurimpia saavutuksia ja on kritisoinut valtion kirjallisuuden tukitoimien kohdentumista muille alueille.[7][8]

Pietiläisen mielestä suuret kustantajat eivät hoida sivistystehtäväänsä vaan keskittyvät tuottamaan vähällä vaivalla kaavamaista tuotantoa sen sijaan että seuraisivat ulkomaista keskustelua ja kehittäisivät suomalaista ajattelua.[8]

Palkinnot ja tunnustukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietiläinen sai Vapaa-ajattelijain liiton myöntämän Väinö Voipio -palkinnon 2007 uskontokriittisen kirjallisuuden suomentamisesta. Palkintoperusteluissa todettiin Pietiläisen kääntäneen kirjallisuutta, jota valtio ei ole halunnut tukea käännösapurahoin. Hänen kääntämänsä kirjat Jumalharha (Richard Dawkins), Lumous murtuu (Daniel C. Dennett) ja Uskon loppu (Sam Harris) ovat herättäneet paljon keskustelua.[9]

Vuonna 2009 Pietiläinen sai Suomen tiedetoimittajain liiton Vuoden tiedetoimittaja -palkinnon. Palkintoperustelujen mukaan hänen toimintansa kääntäjänä ja kustantajana on merkittävää myös siksi, että suuret kustantajat ovat julkaisseet varsin vähän luonnontieteellisiä tietokirjoja suomeksi. Pietiläinen on myös kouluttanut tietokirjojen kääntäjiä ja toiminut tieteen kansantajuistajana ja keskustelijana Yleisradion radio-ohjelmissa.[3]

Vuonna 2014 Pietiläinen sai Eino Leinon palkinnon ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta kustantajana ja kääntäjänä.[10]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pentti Kaitera: Mies, joka siirsi Pohjois-Suomen tiedon ja tekniikan aikaan. (Muut kirjoittajat Tapani Ruokanen ja Pertti Vakkilainen) Helsinki: Maa- ja vesitekniikan tuki ry, 1985.
  • Helsingin maistraatin vaiheita 1550–1992. (Esipuhe: Paavo Haavikko) Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-101-2
  • Helsinki: The traveller's guide. Helsinki: Art House, 1992. ISBN 951-884-100-4 (englanniksi)
  • Miksi viini itkee: 40 ihmeellistä kertomusta. (Kertomukset on julkaistu aikaisemmin Suomen Kuvalehdessä, Uudessa Suomessa, Iltalehdessä, Kotiliedessä ja Tiede 2000 -lehdessä) Helsinki: Art House, 1993. ISBN 951-884-119-5
  • 200 ongelmaa. Helsinki: Art House, 1994. ISBN 951-884-155-1
  • Toiset 200 ongelmaa. Helsinki: Art House, 1996. ISBN 951-884-174-8
  • Mikä on villakoiran ydin?: 50 tieteen mysteeriä. Helsinki: Terra Cognita, 1997. ISBN 952-5202-08-9
  • Väärin oikein: Suomalaisen kulttuurin katveessa. Helsinki: Terra Cognita, 2012. ISBN 978-952-5697-54-4

Ilmestyskirja-sarjan kirjoittajana Paavo Haavikon ja Tuomas Keskisen kanssa:

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Riihimäki, Juha: Sivistystyölle on suurempi tarve kuin koskaan, sanoo 150 kirjaa kääntänyt kustantaja HS.fi. 21.5.2017. Viitattu 11.6.2022.
  2. ↑ a b Kimmo Pietiläinen sai Tiedetoimittaja-palkinnon Yle Uutiset. 3.2.2009. Viitattu 11.6.2022.
  3. ↑ a b Vuoden Tiedetoimittajaksi Kimmo Pietiläinen. Apropos. 4.2.2009. Suomen Akatemia. Arkistoitu 30.4.2013. Viitattu 6.2.2009.
  4. ↑ Helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa toimii ”eläkeläisen kähjäinen firma”, joka pyrkii säilyttämään suomen ajattelun kielenä Suomenkuvalehti.fi. 30.4.2021. Viitattu 1.5.2021.
  5. ↑ a b c Kustantaja Kimmo Pietiläisen kuusi kuvaa, Yle Areena 21.11.2015. Viitattu 13.12.2015.
  6. ↑ Haavikko & Pietiläinen & Co Oy, Kauppalehden tietopalvelu. Viitattu 13.12.2015.
  7. ↑ a b Wallenius, Jarmo: Tietokirjan markkinointi on matkasaarnaajan työtä Turun Sanomat. 21.11.2006. Viitattu 11.6.2022.
  8. ↑ a b Räikkä, Jyrki: Suorasuu sivistää selvällä suomella HS.fi. 30.7.2007. Viitattu 11.6.2022.
  9. ↑ Vapaa-ajattelijain palkinto Kimmo Pietiläiselle Uusi Suomi. 19.11.2007. Arkistoitu 6.3.2016. Viitattu 6.2.2009.
  10. ↑ Rohkeus toi Kimmo Pietiläiselle Eino Leinon palkinnon Turun Sanomat. 20.3.2014. Viitattu 11.6.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kimmo_Pietiläinen&oldid=22757570”