Kimmo Heino

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kimmo Heino (s. 17. syyskuuta 1942 Helsinki) on suomalainen jääkiekkoilija. Hän pelasi SM-sarjassa ja SM-liigassa vuosina 1962–1977 ja voitti kolme Suomen-mestaruutta.[1]

Heino edusti koko pääsarjauransa ajan Helsingfors IFK:ta. Hän pelasi SM-sarjassa ja SM-liigan runkosarjassa yhteensä 330 ottelua, joissa hänen tehopisteensä olivat 57 + 38 = 95 ja jäähymääränsä 164 minuuttia. SM-liigan pudotuspeleissä hän pelasi 11 ottelua ja sai niissä yhden syöttöpisteen sekä kuusi jäähyminuuttia.[1] Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1969, 1970 ja 1974[2] sekä saavutti lisäksi kaksi SM-hopeaa ja kaksi SM-pronssia.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Suikki, Reijo (päätoim.): Jääkiekkokirja 2006–2007. Egmont Kustannus Oy Ab, 2006. ISBN 952-469-554-5
  • Forss, Risto, ym.: Suuri Jääkiekkoteos 1. Scandia-Kirjat Oy, 1979. ISBN 951-9466-14-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Jääkiekkokirja 2006–2007, s. 300
  2. ↑ Suuri Jääkiekkoteos 1, s. 285
Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kimmo_Heino&oldid=22778527”