Kevätsyyläjuuri
| Kevätsyyläjuuri | |
|---|---|
 Kevätsyyläjuuren kukintoja. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Syyläjuurikasvit Scrophulariaceae |
| Suku: | Syyläjuuret Scrophularia |
| Laji: | vernalis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Scrophularia vernalis |
|
| Katso myös | |
Kevätsyyläjuuri (Scrophularia vernalis) on syyläjuurien suvun laji, jota esiintyy Euroopassa. Lajia kasvatetaan myös koristekasvina.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksi- tai monivuotinen kevätsyyläjuuri kasvaa 20–100 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on nystykarvainen ja sen lehdet ovat vastakkain. Lehtilapa on leveänpuikea, laidaltaan kerrannaissahainen ja tyvi herttamainen tai tylppä. Kukinto on lehtihankainen, terttumainen viuhkosto. Kaksineuvoiset kukat ovat kooltaan pieniä. Kukan verhiö on viisiliuskainen ja säteittäinen. Keltainen teriö on 6–8 mm pitkä, lähes symmetrinen, lyhyttorvinen ja väljä. Teriön laide on lyhyesti viisiliuskainen. Suomessa kevätsyyläjuuri kukkii toukokuussa. Kota on noin 5-7 mm pitkä ja avautuu laitasaumoistaan alas asti.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevätsyyläjuuri on alkujaan kotoisin Etelä- ja Keski-Euroopasta.[2] Pohjoismaissa se esiintyy Ruotsissa, Suomessa, Norjassa ja Tanskassa ja on luonnonvaraisena viljelykarkulainen.[3] Suomessa lajia tavataan villiintyneenä etelärannikolla Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Uudellamaalla lajia tavataan harvinaisena, mutta vakiintuneena uustulokkaana, muualla laji on satunnainen.[4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa kevätsyyläjuurta tavataan toisinaan luonnossa viljelyjäänteenä.[4]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kevätsyyläjuurta käytetään puutarhoissa koristekasvina.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio, 4. täysin uudistettu painos, 656 s. Luonnontieteellisen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 375, 377–378.
- ↑ Den virtuella floran: Vårflenört (Scrophularia vernalis) Viitattu 6.6.2013. (ruotsiksi)
- ↑ Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 535. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Helsinki: Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 378.