Kesslerin syndrooma
Kesslerin syndrooma on tilanne, jossa avaruusromun määrä Maan matalilla kiertoradoilla on niin suuri, että kappaleet törmäilevät toisiinsa usein, aiheuttaen lisää pieniä romunkappaleita ja yhä enemmän törmäyksiä. Pahimmillaan tämä voisi johtaa siihen, että lähiavaruus muuttuisi kulkukelvottomaksi ja avaruustutkimus tai satelliittien käyttö muuttuisi mahdottomaksi pitkäksi aikaa.[1] Matalilla kiertoradoilla olevien satelliittien radat (ratakorkeus alle 1 000 km) kuitenkin kutistuvat ja lopulta – vuosien tai kymmenien vuosien aikana – satelliitit ja niiden romu palavat ilmakehässä. Radan muutokseen vaikuttavat muun muassa kappaleen vastuspinta-alan ja sen massan suhde (kevyt, iso kappale herkin), aurinkotuuli ja ilmakehän kaikkien ylimpien kerrosten tiheys.
Kesslerin syndrooma on nimetty Donald J. Kesslerin mukaan.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Donald J. Kessler and Burton G. Cour-Palais: Collision Frequency of Artificial Satellites: The Creation of a Debris Belt. Journal of Geophysical Research, June 1, 1978, 83. vsk, nro A6, s. 2637-2646.