Kenning

Kenning on muinaisessa skaldirunoudessa metaforaa muistuttava kiertoilmaus tai kielikuva. Kenning on johdettu muinaisnorjan verbistä kenna eli ymmärtää, tietää tai nimetä. Samantyyppisiä ilmauksia käytettiin myös muinaisenglanniksi kirjoitetuissa runoelmissa.

Kenning muodostuu yleensä kahdesta sanasta. Esimerkiksi aaltojen ratsu on laiva, valaan tie on meri, renkaiden antaja on kuningas ja miekan neste tarkoittaa verta.