Karjalan Kansalaisliitto
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Karjalan Kansalaisliitto oli vuonna 1917 Viipurissa perustettu porvarillinen, heimoaktivistinen, antikommunistinen, isänmaallinen ja äärioikeistolainen järjestö, joka pyrki luomaan yhteisen porvaririntaman Viipurissa ja sen lähiseuduilla. Vaikka Karjalan Kansalaisliitto oli alun perin paikallisjärjestö, oli sillä varsinkin 1920-luvulla oma vahva vaikutusvaltansa oikeiston ja aktivistien piirissä erityisesti Karjalassa. Järjestöllä oli läheiset suhteet kokoomukseen. Sen piirissä toimi useita eri kokoomuspoliitikkoja, esimerkiksi Viipurin kaupunginjohtaja, kansanedustaja Arno Tuurna ja kansanedustaja Erkki Paavolainen. Toiminnassa tai sen liepeillä oli myös useita aikansa älymystön ja kulttuuripiirin edustajia.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karjalan Kansalaisliitto oli yksi itsenäistymisen alkuvuosina perustetuista aktivistisista järjestöistä. Ensi kerran järjestö nousi esiin sisällissodan alkuvaiheessa, kun se kutsui 20. tammikuuta 1918 muun muassa Itä-Karjalan suojeluskuntapäällikön Paavo Susitaipaleen johtamat Karjalan suojeluskunnat Viipuriin Woldemar Hägglundin johtamien alakynteen jääneiden suojeluskuntalaisten avuksi. Edeltävänä iltana punaiset olivat ottaneet haltuunsa kaupungin. Liiton johtaja Leander Ikonen ja sihteeri Väinö Puhakka murhattiin Viipurin lääninvankilan joukkomurhassa 27. huhtikuuta 1918.
Sisällissodan jälkeen Karjalan Kansalaisliitto suuntasi kiinnostuksensa heimotyöhön. Kansalaisliittoa johti kesästä 1918 lähtien lääkäri Gustaf Winter, jonka vaimo oli kotoisin Repolasta. Sen heimoaktivistiseksi elimeksi perustettiin tammikuussa 1919 alaosasto Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea, joka oli itse asiassa jossain määrin tunnetumpi kuin kantajärjestönsä. Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea tähtäsi heimosotien aikana muiden aktivististen järjestöjen tapaan Itä-Karjalan irrottamista Neuvosto-Venäjän yhteydestä. Karjalan Kansalaisliitto avusti rahallisesti heimoaktivisteja, teki valistustyötä ja painoi vapaan Itä-Karjalan postimerkkejä. Liiton aktiivisimpia jäseniä oli vänrikki Walde Sario, joka teki heti kesällä 1918 tiedustelu- ja tilanteen selvittelymatkan Itä-Karjalaan. Tarton rauhan solmimisen jälkeen ja heimosotien aikakauden loputtua Itä-Karjalan komitea teki valistus- ja avustustyötä neuvostojoukkojen sortotoimia paenneiden karjalaispakolaisten keskuudessa.
Karjalan Kansalaisliiton viimeiset aktiiviset ajat ajoittautuvat lapualaisvuosiin ja kristillis-isänmaallisen, oikeistolaisen ja kommunisminvastaisen liikehdinnän aikakaudelle. Järjestön lopettamisvuodesta ei tiedetä, koska sen viimeiset toimintakertomukset päättyivät vuoteen 1935, jolloin ilmestyi Itä-Karjalan komitean vuoteen 1934 ulottunut toimintakertomus. Syksyllä 1929 Karjalan Kansalaisliitto sai tehtäväkseen järjestää kommunisminvastaisia kansalaiskokouksia. Tehtävänantajasta ei tiedetä. Karjalan Kansalaisliitto järjestikin Sortavalassa Lapuan ensimmäisen kokouksen aattona 30. marraskuuta 1929, mikä pohjusti Lapuan liikkeenä tunnetun koko maan kattavan äärioikeistolaisen liikkeen alkavaa toimintaa. Karjalan Kansalaisliitto olikin yhtenä aatteellisena toimijana mukana kansanliikkeen toiminnassa. Lokakuun 1930 vaaleja ennen järjestö teki työtä luodakseen Viipurin seudulla ja muualla Karjalassa yleisporvarillisia vaaliliittoja, jotta olisi saatu mahdollisimman suuri porvariedustus eduskuntaan kommunistilakien läpisaamiseksi.
Kommunistilakien voimaantulon jälkeen Karjalan Kansalaisliiton toiminta hiipui. Ilmeisesti myös vahvan ja vankan Akateemisen Karjala-Seuran toiminta söi aktiivisuutta. Radikaaleimmat siirtyivät Sinimustiin ja Isänmaalliseen Kansanliikkeeseen. Itä-Karjalan kysymyskään ei ollut 1930-luvun puolivälissä enää niin aktiivisesti esillä kuin 1920-luvulla.
Julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Karjalan kansalaisliiton julkaisuja 1., Karjalan Kansalaisliitto, Viipuri 1918.
- Erkki Paavolainen: Sosialistiemme isänmaanpetos ja kansainvälinen sosiaalidemokratia, Karjalan Kansalaisliitto, Viipuri 1918.
- Vapaa Suomi l. Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean aloitteesta toimittaneet Eino Leino & Herman Stenberg, Karjalan Kansalaisliitto. Viipuri 1920.
- Kertomus Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitean toiminnasta 1919–1934, Karjalan Kansalaisliitto. Viipuri 1919–1935.
- Mirko Harjula: ”26: Repola liittyy Suomeen”, Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914–1922, s. 114–115. Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2007.