Kari Vehosalo
Kari Vehosalo (s. 1982 Ylöjärvi[1]) on suomalainen kuvataiteilija ja maalaustaiteen professori.
Vehosalon maalauksien aiheet on kuvattu valokuvantarkasti niin, että kuvat näyttävät ensisilmäyksellä valokuvilta, mutta niissä on jotain epätodellista, josta on vaikea kääntää katsettaan pois. Vehosalon fotorealistiset kuvat osoittavat perinteisten maalaustekniikoiden huippuunsa vietyä hallintaa.[1]
Vehosalo on valmistunut vuonna 2010 Taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston Taideteollisesta korkeakoulusta ja vuonna 2008 Lahden ammattikorkeakoulun Taideinstituutista tutkinnolla kuvataiteilija (AMK). Vehosalo on opiskellut myös filosofiaa ja semiotiikkaa Helsingin yliopistossa.
Hän toimii maalaustaiteen professorina Kuvataideakatemiassa.[1][2]
Vehosalon teoksista kirjoitetaan Kipu-näyttelyn katalogissa etääntymisenä autenttisesta todellisuudesta. Vehosalo itse käyttää teoksistaan ilmausta "maalausdokumentti"[3]. Tämä sama dokumentaarisuuden kyseenalaistaminen toistuu myös Kiasman Tosi kyseessä -näyttelyn katalogissa, jossa esitetään kaksi Valtion taidemuseon kokoelmissa olevaa teosta: sarjan Väkivaltaisen kuoleman pelko teokset "Hygienia" ja "Kohtaus I".[4]
Vehosalo tuo itse kirjoituksissaan esiin taiteensa yhteiskunnallista ulottuvuutta ja erityisesti sen yhteyttä ruumiiseen.[3]
Vehosalo kuuluu Taidemaalariliittoon ja Helsingin taiteilijaseuraan.
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ars Fennica 2017[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Näyttelyarvostelu | Kari Vehosalon vangitsevissa maalauksissa on seksiä, väkivaltaa ja häiritsevä tunnelma – Katsoja kokee voimattomuutta, mutta katsetta on vaikea kääntää pois Helsingin Sanomat. 16.4.2021. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ Kari Vehosalo Taideyliopisto. 16.4.2021. Arkistoitu 16.4.2021. Viitattu 16.4.2021.
- ↑ a b ”"Kipu sosiaalisena ulottuvuutena"”, Kipu, s. 60-63. (näyttelykatalogi) Keravan Taidemuseo, 2010. ISBN 978-952-9642-41-0
- ↑ Vehosalon tuotanto Valtion taidemuseon kokoelmissa kokoelmat.fng.fi. Viitattu 1.2.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ Kari Vehosalo Arsfennica. Viitattu 16.4.2021.