Kari-Pekka Toivonen
| Kari-Pekka Toivonen | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Kari-Pekka Toivonen |
| Syntynyt | 6. toukokuuta 1967 Turku |
| Ammatti | näyttelijä, teatteriohjaaja |
| Puoliso | Merja Larivaara |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1991– |
| Merkittävät roolit |
Kari (Nousukausi) Pumppu (Rock'n Roll Never Dies) Rousku (Varasto) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Kari-Pekka Toivonen (s. 6. toukokuuta 1967[1] Turku) on suomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja. Hän toimi Hämeenlinnan kaupunginteatterin taiteellisena johtajana 2019–2021[2] ja Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana 2014–2019.[3]
Toivonen on työskennellyt myös muun muassa Helsingin kaupunginteatterissa, Ryhmäteatterissa ja turkulaisessa Linnateatterissa. Hän on perustanut vaimonsa Merja Larivaaran kanssa porvoolaisen Jokiteatterin. Toivonen on ollut myös mukana improvisaatioryhmissä. Elokuvissa ja televisiosarjoissa Toivosen taiteellinen rekisteri ulottuu epookkielokuvista aikalaiskomediaan ja sotaelokuvista rikoselokuviin.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Teatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toivonen kävi Teatterikorkeakoulun 1988–1992 ja valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1994. Ammattimaisen uransa hän aloitti 1991 vierailevana näyttelijänä Helsingin kaupunginteatterissa. Vuosina 1994–2004 Toivonen oli mukana improvisaatioteatteri Stella Polariksessa. Vuonna 2004 hän liittyi Mitä sais olla? -improvisaatioryhmään.[4]
Vuosina 2003–2010 Toivonen toimi näyttelijäntyön lehtorina Teatterikorkeakoulussa.[5] Vuosina 2012–2014 hän toimi turkulaisen Linnateatterin taiteellisena johtajana edeltäjänään Mikko Kouki, joka puolestaan siirtyi Oulun kaupunginteatterin taiteelliseksi johtajaksi.[6] Joulukuussa 2013 Toivonen valittiin Koukin seuraajaksi Oulun kaupunginteatterin taiteellisen johtajan tehtävään.[5] Hän aloitti tehtävässä huhtikuussa 2014.[7] Toivonen irtisanoutui lokakuussa 2018 ja lopetti työn huhtikuussa 2019.[8]
Toivonen debytoi ohjaajana Linnateatterissa vuonna 2010, jolloin hän ohjasi uustulkinnan Aleksis Kiven klassikosta Seitsemän veljestä.[9] Hän on ohjannut Linnateatteriin myös muun muassa komediat Kekkonen (2012), Monsteri olohuoneessa (2013) ja Haluatko mökkiläiseksi? (2017). Oulun kaupunginteatterissa Toivosen ensimmäinen ohjaus oli ruotsalainen näytelmä Viimeinen valssi kevätkaudella 2015. Se kertoo komedian keinoin ihmissuhteista vanhusten hoitokodissa. Syyskaudella 2017 Toivonen sovitti ja ohjasi Molièren klassikkokomedian Saituri. Kevätkaudella 2018 hän sovitti ja ohjasi oululaisvoimin kirjoitetun draaman Rakkautta.[10]
Jokiteatteri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toivonen ja hänen puolisonsa Merja Larivaara perustivat Porvooseen ammattiteatterin vuonna 2012. Sen nimeksi pantiin Jokiteatteri. Toivonen on ohjannut useat Jokiteatterin produktioista, kuten Mika Waltarin komedian Gabriel, tule takaisin (2012) ja Tuomas Kyrön kynästä lähtöisin olevan teoksen Miniä kohtaa mielensäpahoittajan (2013). Kepeää kesäteatteria edustaa musiikkinäytelmä Kesäillan valssi I, jota esitettiin 2017 ja Kesäillan valssi II, jota esitettiin 2018. Kesällä 2019 annetaan esitys Kesäillan valssi III. Ohjaustyönsä ohella Toivonen on myös näytellyt useissa Jokiteatterin produktioissa.[11]
Teatterielokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valkokankailla Toivonen on näytellyt usein sivuosia päähenkilöiden työkavereina, ystävinä, isinä, rikostovereina ja rakastettuina. Toivosen pääroolit ovat olleet usein komediallisia, tunnetuimpana kenties Varasto-elokuvien Rousku.
Toivonen näytteli pieniä ja suuria sivuosia useissa 1990-luvun teatterielokuvissa, kuten Romanovin kivet (1993) ja Rukajärven tie (1999). Vuonna 2004 hän teki miespääosan Anterona draamassa Lapsia ja aikuisia, samana vuonna hänellä oli keskeinen osa Stella Polariksen käsikirjoittamassa draamassa Kukkia ja sidontaa. Vuonna 2007 Toivosella oli miespääosa kapellimestari Joelina Lauri Nurksen esikoisohjauksessa Sooloilua ja seuraavana vuonna hän näytteli miespääosan draamassa Kolmistaan. Sooloilua oli kohtalainen kassamenestys: se sai lähes 190 000 katsojaa, Kolmistaan sen sijaan sai vain noin 22 000 katsojaa.[12]
2010-luvulla Toivonen näytteli pääroolin suositussa duunarikomediassa Varasto (2011) ja sen jatko-osassa Varasto 2 (2018). Varasto keräsi lähes 200 000 katsojaa, Varasto 2 puolestaan 95 000. Vuonna 2010 Toivonen näytteli Paten roolin draamassa Vähän kunnioitusta ja vuonna 2012 hänellä oli sivuosa ylilääkäri Hentona jännityselokuvassa Vares – Kaidan tien kulkijat. Elokuvassa 95 (2017) Toivonen näytteli historiallista henkilöä, Hannu Aravirtaa.[12]
Toivonen on ollut Jussi-palkintoehdokkaana parhaasta miessivuosaroolista elokuvista Nousukausi (2003)[13] ja Rock'n Roll Never Dies (2007)[14].
Toivonen on mukana huhtikuussa 2022 ensi-iltansa saavassa draamaelokuvassa Toinen mies.[15]
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toivosen ensimmäinen televisiorooli oli pieni sivuosa Latena sarjassa Häräntappoase (1989). Late replikoi muutaman vuorosanan aivan sarjan alussa Turun satamassa. Sittemmin Toivonen sai tehtäväkseen suurempia sivuosia, kuten Teron rooli sarjassa Hirveä juttu (1993), Arin rooli saippuakomediassa Samppanjaa ja vaahtokarkkeja (1995–1997) ja Markuksen rooli draamasarjassa Klubi (1998–1999).
2000-vuosikymmenellä Toivonen näytteli muun muassa Oton roolin televisiosarjassa Seitsemän, ylikonstaapeli Koivun roolin rikossarjassa Rikospoliisi Maria Kallio (2003) ja Ilarin roolin draamasarjassa Kaikki kunnossa (2007). 2010-luvulla Toivonen näytteli pääroolin Kari Urpolana draamasarjassa Maailma on valmis (2012) ja sivuroolin EePee Toivosena draamasarjassa Kiiltokuvia (2014).
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toivosen aviopuoliso on näyttelijä-laulaja Merja Larivaara ja heillä on neljä lasta. Toivonen perheineen asuu Porvoossa ja hänet on muun muassa valittu vuonna 2004 vuoden porvoolaiseksi.[16][17]
Valikoitu rooliluettelo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rooli (Ihanneaviomies, Ryhmäteatteri, 1996)
- Janne (Diiva lintu ja Japanin tyttö, 2000, Ryhmäteatteri)
- Rooli (Kuka pelkää Virginia Woolfia?, Helsingin kaupunginteatteri, 2000)
- Kreivi Johann Kilian von Strack, kamariherra; Josef II, Itävallan keisari (Amadeus, Ryhmäteatteri, 2001)
- Jevgeni Vasiljevitsh Bazanov (Isät ja pojat, Helsingin kaupunginteatteri, 2005)
- Jussi Vares (Vares, Linnateatteri, 2008)
- Risto (Vaimoni on toista maata, Lilla Teatern, 2010)
- Kimmo (Ihmisen osa, Helsingin kaupunginteatteri, 2011)
- Gomez (The Addams Family, Oulun kaupunginteatteri, 2015)
- Professori Henry Higgins (My Fair Lady, Oulun kaupunginteatteri, 2018)
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva / Televisioelokuva / Lyhytelokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1991 | Punainen huone | poikaystävä |
| 1992 | Kyyditys | |
| 1993 | Ne halii meitin | |
| Ristilukki | Kuusinen | |
| Romanovin kivet | Valto | |
| 1996 | Tie naisen sydämeen | Kihara |
| Abiel | turisti | |
| 1997 | Sagojogan ministeri | Otto Swinskjöld |
| Viisi tytärtäni | ||
| Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava | alikersantti Törönen | |
| Otsa kurtussa | ||
| Paras miekka | Matti | |
| 1998 | Minäkin rakastan sinua | |
| 1999 | Rukajärven tie | Leinonen |
| 2000 | Lakeuden kutsu | Nikanderin avustaja |
| 2001 | Ei yhtään onnellista päivää | |
| Ilon juhla | Arto | |
| 2002 | Risteys | Petteri |
| Vapaa pudotus | ||
| Viime hetken ostoksia | Pentti | |
| 2003 | Isä | Hannu, Päivin aviomies |
| Nousukausi | Kari | |
| 2004 | Lapsia ja aikuisia | Antero |
| Kukkia ja sidontaa | Ali Makkonen | |
| 2005 | Yövuoro | lääkäri Timo Peltonen |
| Äideistä parhain | Lauri, Eeron isä | |
| Lupaus | kapteeni jatkosodassa | |
| 2006 | Suden arvoitus | Antti Köngäs |
| Rock'n Roll Never Dies | Pumppu | |
| 2007 | V2 – Jäätynyt enkeli | Taisto Pusenius |
| Muisti | ||
| Sooloilua | Joel Abrahamsson | |
| Raja 1918 | ||
| 2008 | Kolmistaan | Tomi Laakso |
| 2010 | Vähän kunnioitusta | Pate |
| 2011 | Varasto | Antero Rousku |
| 2012 | Vares – Kaidan tien kulkijat | Sulo Hento |
| 2013 | Valtiopeli 1863 | Antti Puhakka |
| 2014 | Onneli ja Anneli | Annelin isä |
| Vadelmavenepakolainen | Sakari | |
| 2017 | 95 | Hannu Aravirta |
| 2018 | Varasto 2 | Antero Rousku |
| 2022 | Toinen mies | Frans |
| 2024 | Portti 44 | Tuomas |
| 2024 | Odile: Avajaiset ennen joulua | Erik von Hecksell |
Televisiosarjat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Sarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1989 | Häräntappoase | Late |
| 1991 | Valomerkki | |
| 1993 | Hobitit | Orc |
| 1994 | Team Suomi | Samu Kari |
| Kultainen salama | Janne Mäki | |
| 1995 | Samppanjaa ja vaahtokarkkeja | Ari Tuomisto |
| Rillumarei ja reipastamenoa | monia rooleja | |
| Metsolat | Esa | |
| 1998 | Team Ahma | vartija #2 |
| 1998–1999 | Klubi | Markus Pesonen |
| 1999 | Angela ja ajan tuulet | Bengt Granberg |
| Pieni pala Jumalaa | ||
| 2000 | Kylmäverisesti sinun | Markku Voutilainen |
| 2001 | Korkeajännitystä – eli sähköä kotiin kuljetettuna | Lappalainen, paikallislehden pomo |
| Seitsemän | Otto Kaunispää | |
| 2002 | Vapaa pudotus | monia rooleja |
| Sänky | Matti | |
| 2003 | Rikospoliisi Maria Kallio | ylikonstaapeli Pekka Koivu |
| Kumman kaa | Cajander | |
| Ranuan kummit | ||
| Kaverille ei jätetä | Renne / Timppa | |
| 2005 | Yövuoro | lääkäri Timo Pelkonen |
| Tahdon asia | poliisi | |
| Handu pumpulla | mies | |
| 2007 | Kaikki kunnossa | Ilari Koski |
| Kultainen noutaja | Hermanni Kivi | |
| Rajatapaus | Herre Kallio | |
| 2008–2009 | Hymy Pyllyyn | monia rooleja |
| 2008 | Harvoin tarjolla | Kari Urpola |
| 2010 | Paratiisi | Atte, Ruutin isä |
| 2012 | Maailma on valmis | Kari Urpola |
| 2014 | Kiiltokuvia | EePee |
| 2025 | Vares |
Dubbaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Ääninäyttelijäroolit ovat omassa luettelossaan.
Käsikirjoitukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Elokuva / Televisiosarja |
|---|---|
| 1995 | Rillumarei ja reipastamenoa |
| 2002 | Vapaa pudotus |
| 2003 | Ranuan kummit |
| 2004 | Kukkia ja sidontaa |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kari-Pekka Toivonen Elonetissä. Viitattu 2.12.2013
- ↑ Kangasniemi, Sanna: Kari-Pekka Toivonen jättää Hämeenlinnan teatterin johtajuuden: Teatteri siirtyy uuteen toimintamalliin, joka saattaa olla totta pian muissakin kaupungeissa HS.fi. 17.11.2021. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ 20.12.2019: Hämeenlinnan teatterin johto Oulun teatterikohusta: “Kari-Pekka Toivonen tulee tänne puhtaalta pöydältä” Yle Uutiset. Viitattu 17.11.2021.
- ↑ KARI-PEKKA TOIVONEN Ouka.fi. Arkistoitu 27.2.2019. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ a b Nykyri, Timo: Kari-Pekka Toivonen on Oulun uusi teatterinjohtaja Yle Uutiset. 2.12.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Kari-Pekka Toivosesta Turun Linnateatterin johtaja. Yle Uutiset. 11.11.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 2.12.2011.
- ↑ Mikko Kouki jättää Oulun kaupunginteatterin Yle Uutiset. 14.8.2013. Viitattu 2.12.2013.
- ↑ Oulun Teatterin johtaja Kari-Pekka Toivonen irtisanoutui – Karhula: "Mitään akuuttia syytä eroamiseen ei tiedossani ole" Kaleva. 18.10.2018. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ Linnateatteri esittää Seitsemän veljestä Rantapallo.fi. 23.5.2010. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ Toivonen Kari-Pekka Ilona. Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ Tervetuloa ! Jokiteatteri.com. Jokiteatteri. Viitattu 26.2.2019.
- ↑ a b Kari-Pekka Toivonen Elonetissä.
- ↑ Jussi-ehdokkaat 2003 valittu! 16.12.2003. Nordisk Film. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 19.3.2011.
- ↑ Valkoiselle kaupungille eniten Jussi-ehdokkuuksia Iltalehti. 16.1.2007. Arkistoitu 3.12.2013. Viitattu 19.3.2011.
- ↑ Juha Veijosen tähdittämässä elokuvassa vilahtaa näyttelijöiden lisäksi oikeita kunnanjohtajia – kaksi maalaiskuntaa laittoi indie-elokuvaan euroja ja saa vastineeksi näkyvyyttä Yle Uutiset. 10.11.2021. Viitattu 21.2.2022.
- ↑ Merja Larivaara ja Kari-Pekka Toivonen: ”Moni sanoo, että puoliso on paras ystäväni, meillä ei ole – Luottamusta ei kannata lähteä testaamaan”
- ↑ Näyttelijäpariskunta Kari-Pekka Toivosella ja Merja Larivaaralla on kaksi kotia eri puolella Suomea: Vanhin poika otti Porvoon-kodissa talonmiehen vastuun!
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
