Kalle Rokala
Kalle Edvard Rokala (12. tammikuuta 1895 Karstula – 22. heinäkuuta 1976 Hämeenlinna)[1] oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri. Myöhemmin hän toimi Suomen sisällissodassa muun muassa joukkueenjohtajana Valkoisessa armeijassa. Hän osallistui vielä talvi- ja jatkosotaankin esikuntatehtävissä.[2][3]
Perhe ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hänen vanhempansa olivat puuseppä Matti Rokala ja Anna Oikari. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1919 Aino Paasosen kanssa. Rokala kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1921. Hän kävi Reserviupseerikoulun vuonna 1922 ja kaasusuojelukurssin vuonna 1928.[2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rokala työskenteli liikeapulaisena Kokkolassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin 1. maaliskuuta 1916 pataljoonan täydennysjoukkoon ja laskettiin 12. heinäkuuta 1917 siviilitöihin Saksaan. Takaisin pataljoonan täydennysjoukkoon hän palasi 13. elokuuta 1917, josta hänet siirrettiin 18. elokuuta 1917 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Neljännestä komppaniasta hänet palautettiin alkuperäiseen komppaniaansa (2. komppania) 6. lokakuuta 1917.[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rokala astui Suomen armeijan palvelukseen aliupseeriksi ylennettynä Saksassa 11. helmikuuta 1918 ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi kirjurialiupseeriksi 3. Jääkärirykmentin 7. jääkäripataljoonan esikuntaan, josta hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi pataljoonan 2. komppaniaan 5. huhtikuuta 1918 alkaen. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella sekä Aittolahdessa, Lyykylässä, Vannikkalassa ja Talissa.[2][3]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rokala palveli sisällissodan jälkeen edelleen joukkueenjohtajana 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti ja sitten Uudenmaan rykmentti. Rokala siirrettiin 25. lokakuuta 1922 Keski-Suomen rykmenttiin, jossa hän toimi aluksi nuorempana upseerina eri komppanioissa ja 29. toukokuuta 1925 alkaen I pataljoonan taloudenhoitajana ja 31. elokuuta 1928 alkaen pataljoonan adjutanttina sekä 27. toukokuuta 1931 alkaen uudelleen nuorempana upseerina. Lopulta hänet nimitettiin 12. helmikuuta 1935 alkaen Kaasusuojelukoulun taloudenhoitajaksi.[2][3]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rokala osallistui talvisotaan toimistoupseerina Päämajassa. Välirauhan aikana hän toimi aluksi edelleen samassa tehtävässä, kunnes hänet siirrettiin huoltopäälliköksi Jalkaväen aliupseerikouluun. Jatkosotaan hän osallistui toimistopäällikönä 15. Divisioonassa, josta hänet siirrettiin vuonna 1942 huoltopäälliköksi Jalkaväen aliupseerikouluun. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sodan jälkeen ja siirtyi Oy Majurin palvelukseen ja oli sen palveluksessa vuoteen 1949 saakka.[3]
Ylennykset ja kunniamerkit 
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
       |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.