Kaj Franck
Kaj Franck | |
---|---|
Kaj Franck. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Kaj Gabriel Franck |
Syntynyt | 9. marraskuuta 1911 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta |
Kuollut | 26. syyskuuta 1989 (77 vuotta) Santoríni, Kreikka |
Ammatti | muotoilija |
Kaj Gabriel Franck (9. marraskuuta 1911 Viipuri, Suomen suuriruhtinaskunta – 26. syyskuuta 1989 Santoríni, Kreikka[1]) oli suomalainen muotoilija.[2] Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1972 ja hän oli taiteilijaprofessori vuosina 1973–1978. Kaj Franck on kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia keramiikka- ja lasimuotoilijoita ja myös ensimmäisiä kierrätyksen puolestapuhujia. Häntä on kutsuttu “suomalaisen muotoilun omaksitunnoksi”. Hän karsi esineestä muotoillessaan pois kaiken tarpeettoman ja ylimääräisen.[3]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franck polveutui viipurinsaksalaisesta suvusta. Hän aloitti sisustussuunnittelijan opinnot Taideteollisuuskeskuskoulussa 17-vuotiaana 1929. Opintoalan valintaan vaikutti äidin suku: äidinisä oli arkkitehti ja kirjailija Johan Jacob Ahrenberg (1847–1914), joka oli kiinnostunut alasta ja kuului muun muassa Suomen Taideteollisuusyhdistyksen johtokuntaan. Ahrenberg oli 1800-luvun lopulla Arabian posliinitehtaan ensimmäisiä suunnittelijoita. Franckin opiskeluaikana Suomeen tulivat funktionalismin aatteet. Hän valmistui sisustusarkkitehdiksi vuonna 1932, joskaan ei tehdyt paljoakaan alan töitä. Sen sijaan hän pääsi tutustumaan tulevaan muotoilijan ammattiinsa erilaisissa suunnittelijan tehtävissä. Vuonna 1934 hän toimi Riihimäen Lasi Oy:n luettelopiirtäjänä. Vuosina 1937–1939 hän käynnisti ja johti Hyvinkäällä villatehtaan kangaspainoa.[4][5]
Suunnittelijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franck suunnitteli niin Arabialle, Artekille, Iittalalle kuin Nuutajärvellekin. Hän toimi Nuutajärven lasitehtaan taiteellisena johtajana vuosina 1950–1973.
Arabia päätti 1940-luvulla uusia koko mallistonsa, ja työn johtaminen uskottiin Franckille. Hänen alaisuuteensa perustettiin tällöin tuotesuunnitteluosasto, johon palkattiin nuoren polven suunnittelijoita. Franck joutui käymään uuden malliston sisällöstä yhtiön sisällä monia keskusteluja, sillä hän pyrki pelkistettyihin tuotteisiin ja eroon kokonaisten, koristeellisten astiastojen tuotannosta. Franck katsoi, ettei tavallisessa kodissa ollut edes säilytyspaikkaa suurelle astiastolle. Tehtaan johto pelkäsi, että tämä pienentäisi tuotantomääriä. Franck osoitti vuonna 1953 lanseeratulla Kilta-sarjallaan, että pelko on turha. Kilta, joka vuonna 1981 kehittyi Teema-sarjaksi, oli aikoinaan mullistava yksinkertaisena käyttösarjana koristeellisten astiastojen tilalle. Myös teknisesti se oli uudenlainen, koska sen valmistukseen riitti yksi poltto. Koska sarja oli koristeeton, elävöitettiin sarjan valikoimaa valmistamalla sitä eri väreissä.[4]
Tunnettuihin Franckin suunnittelutöihin Arabiassa kuuluvat myös Kartio-lasit sekä nykyisin ainoastaan valkoisena valmistettava japanilaishenkinen lokerovati.[6][7] Arabian-vuosien jälkeen Franck piti vuonna 1956 sapattivapaata tutustumalla Yhdysvaltojen ja Japanin taideteollisuuteen.[4]
Franck alkoi 1950-luvulla uudistaa Nuutajärven lasitehtaan mallistoa. Hänen tavoitteenaan oli yhdistää tuotteisiin tinalasitetta, terästä, puuta ja rottinkia, mutta nämä jäivät kokeiluiksi. Sen sijaan kirkkaasta lasista valmistetut kannut ja juomalasit saivat suursuosion. Franck pyrki tekemään niistä niin ohuita esineitä, että “aine miltei katoaa”. Vastapainoksi Franck teki Nuutajärvellä runsaasti raskaampaa taidelasia.[4]
Vuonna 1978 Sarvis Oy toi markkinoille Franckin suunnitteleman laajan Pitopöytä-muoviastiaston aterimineen, jota vietiin Easy Day -nimisenä muun muassa Ruotsiin, Saksaan, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Amerikkaan. Franckia kiinnostivat etenkin polykarbonaatista valmistetut aterimet, jotka saivat innoituksen hänen matkoiltaan Japaniin, jossa metallisia aterimia vieroksutaan.[8]
Opetuksen uudistajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franck oli Taideteollisen oppilaitoksen tuntiopettaja vuodesta 1945 ja sen taiteellinen johtaja 1960–1967 sekä yliopettaja 1967–1969. Johtajaksi tultuaan hän alkoi uudistaa sen opetusta kohti korkeakoulutasoista toimintaa. Korkeakoulu-nimi tuli käyttöön 1973. Koulusta tuli Franckin aloittaessa nelivuotinen, kun opintojen alkuun lisättiin kaikille opiskelijoille yhteinen peruskurssi. Siitä muodostui johdanto “franckilaisuuteen”: opeteltiin ryhmätyötaitoja ja omaksuttiin poikkitaiteellisuutta sekä sommittelua, jota Franck piti taideteollisuuden salaisena aseena. Franck opetti, että esine ei ole muotoilijan toiminnan päämäärä vaan luova ratkaisu edessä olevaan ongelmaan. Hän jatkoi ohjaustyötään vuosina 1973–1978 taiteilijaprofessorina, jolloin hän kiersi maata pienteollisuuden ja käsityön opastajana.[4]
Tunnustukset ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Franck voitti urallaan monia suunnittelukilpailuja ja tunnustuksia, muun muassa Milanon triennaalista vuosina 1951 ja 1954, Milanon triennaalin Grand Prix'n vuonna 1957, Compasso d'Oro -palkinnon, Prinssi Eugenin mitalin ja Lunning-palkinnon. Pro Finlandian hän sai vuonna 1957, professorin arvonimen 1972 ja Lontoon Royal College of Artin kunniatohtorin arvon vuonna 1983.
Helsingin Arabianrannassa sijaitsee Kaj Franckin katu ja Kaj Franckin aukio.
Kaj Franck kuoli sairauskohtaukseen lomaillessaan Kreikassa syksyllä 1989.[9] Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.[10]
Kaj Franck -muotoilupalkinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Design Forum Finland on jakanut vuodesta 1992 Kaj Franck -muotoilupalkintoa, johon liittyvä rahapalkinto on 10 000 euroa.[11]
Kuvagalleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Kaj Franck dreijan ääressä.
-
Franck aloitti Kilta-astiaston suunnittelun 1948. Tuotteet ovat pinottavia ja vaativat vähän varastointitilaa.
-
Lokerovati, 1957.
-
Kartio-laseja ja kaadin, 1958.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Joissakin lähteissä syntymä- ja kuolinpaikaksi ilmoitetaan Helsinki.
- ↑ Franck, Kaj hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Pöppönen, Hannu: Kaj Franck vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen Helsingin Sanomat. 17.7.2011. Arkistoitu 28.5.2022. Viitattu 17.7.2011.
- ↑ a b c d e Otavan suuri ensyklopedia. Täydennysosa 2, s. 10133–10315, s.v. Franck, Kaj. Helsinki: Otava, 1991. ISBN 951-1-05125-3
- ↑ Kotikaupunkipolku Arabianranta–Toukola, pitkät tekstit (PDF) Kaupunginosat.fi. Viitattu 2.1.2022.
- ↑ Lokerovati. Arabia.fi. Web Archive 2008.
- ↑ Lokerovati. Design Forum. Web Archive 2009.
- ↑ Nyman, Hannele & Poutasuo, Tuula: Muovikirja, Arkitavaraa ja designesineitä, s. 150–151. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29132-3
- ↑ Vintage Corner: Centenary of the birth of Kaj Franck. Iittala (Web Archive 2016).
- ↑ Franck Kaj Gabriel 1911-1986 Hautahaku. Viitattu 27.11.2023.
- ↑ http://www.aheadhabitare.fi/fi/kaj-franck-palkinto (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aav, Marianne: Kaj Franck: Universaaleja muotoja. Helsinki: Designmuseo, 2011. ISBN 978-952-9878-74-1
- Jantunen, Päivi: Kaj & Franck: Esineitä ja lähikuvia. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36898-5
- Kalha, Harri: ”Franck, Kaj (1911–1989)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 62–64. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio.
- Matiskainen, Heikki (toim.): Lasin taide: Kaj Franck 100 vuotta. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2011. ISBN 978-952-5571-39-4
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaj Franck -verkkonäyttely Designmuseo.
- Lasin tie ideasta käyttöesineeksi. (Kaj Franckin haastattelu Nuutajärven lasitehtaasta 1.11.1980.) Ylen Elävä arkisto.