Käsnäsika
| Käsnäsika | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Siat Suidae |
| Alaheimo: | Siat Suinae |
| Tribus: | Suini |
| Suku: | Siat Sus |
| Laji: | verrucosus |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit [2] | |
|
|
| Katso myös | |
Käsnäsika eli jaavansika (Sus verrucosus) on Indonesian saarilla elävä erittäin uhanalainen sikalaji. Sen suvun nimi Sus tarkoittaa ”sikaa” ja lajinimi tulee latinan sanasta verruca joka tarkoittaa ”syylää” ja -osus-pääte tarkoittaa ”täynnä”, joka viittaa lajin naamakänsiin.[3]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsnäsian ruumiinpituus on 90–190 senttiä ja säkäkorkeus 70–90 senttiä. Painoa on 35–150 kiloa. Karjut painavat yli kaksi kertaa enemmän kuin emakot. Käsnäsikojen ruumis on litteäselkäinen ja pitkä.[3] Laji on saanut nimensä suurista naamakänsistä, joita on naaman jokaisella puolella kolme. Yhdet känsät ovat leukaperissä, toiset silmien yläpuolella ja kolmannet silmien alapuolella. Turkki on melko pitkä[4]. Selkäpuolen väritys vaihtelee punertavankeltaisesta mustaan ja vatsapuoli on kellertävä[3]. Karvat ovat tummakärkiset.[4] Käsnäsialla kulkee pitkä harja niskassa, selässä ja takapuolessa. Takapuolen kohdalle tultaessa harja muuttuu harvemmaksi. Häntä on pitkä ja sen päässä on pieni, musta tupsu. Jalat ovat hennot. Pää on suuri ja raskas, mikä antaa sille hieman kuperan profiilin. Myös korvat ovat suuret ja naama pitkä.[5] Porsailla on syntyessään heikot juovat, mutta ne katoavat nopeasti.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsnäsika on endeeminen Indonesiassa. Sitä tavataan vain Jaavan ja Baweanin saarilla. Aiemmin se eli myös Maduralla, mutta sen uskotaan hävinneen sieltä metsien hävittämisen takia. Käsnäsiasta erotetaan kaksi alalajia: Jaavalla elävä S. v. verrucosus ja pienempi, Baweanilla elävä S. v. blouchi.[6]
Käsnäsiat elävät monenlaisissa elinympäristöissä vuorenrinteiden metsistä suoperäisiin alankoihin.[4] Mieluisinta elinympäristöä ovat sekundäärimetsät, erityisesti tiikkiä kasvavat metsät, ruohotasangot ja muut uudiskasvillisuutta kasvavat alueet alueilla, joilla ihmisiä on harvassa. Niitä tavataan myös harvinaisena jäljellä olevissa alkuperäismetsissä. Käsnäsiat elävät alle 800 metrin korkeudessa. Levinneisyys on pirstaloitunut asutuksen ja maatalouden vallattua sen elinalueita. Toinen merkittävä uhka on metsästys. Viljelijät pitävät niitä vahinkoeläiminä. He asettavat sioille myrkkysyöttejä ja ampuvat näkemänsä yksilöt[4]. Niitä metsästetään myös lihan vuoksi, tosin enemmistö alueen väestöstä on islaminuskoista eikä syö sianlihaa. Käsnäsikojen määrä on vähentynyt yli 50 prosenttia alle 20 vuoden aikana. Laji oli vielä vuonna 1982 laajalle levinnyt Jaavalla, mutta on nyt hävinnyt suurimmasta osasta saarta. Lajia esiintyy saarten suojelualueilla heikosti, mutta niitäkin nyt perustettu. Hiljattain on aloitettu ohjelma käsnäsikojen kasvattamiseksi vankeudessa Itä-Jaavalla, jossa kaikki vankeudessa elävät käsnäsiat elävät, jotta vankeudessa syntyneitä eläimiä voitaisiin palauttaa suojelualueille.[5][6][1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsnäsiat liikkuvat öisin ja hämärän aikaan. Ne eivät ole erityisen sosiaalisia, vaan koiraat elävät yleensä yksin lisääntymisaikaa lukuun ottamatta, naaras liikkuu yleensä vain sen ja porsaidensa muodostamassa perheryhmässä, joskus pieninä laumoina.[5][4] Uhattuina ne nostavat selkäharjansa, joka saa ne näyttämään todellista suuremmilta. Paetessaan ne pitävät häntäänsä pystyssä ja käyrällä. Varoitushuuto on kimeä vihellys. Niiden vihollisia ovat ihmisen lisäksi leopardit, vuorisudet ja aiemmin myös tiikerit, jotka on jo hävitetty alueelta.[3] Keskimääräinen elinikä on luonnossa kahdeksan vuotta, korkeintaan 14 vuotta.[5]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsnäsika on kaikkiruokainen. Ravinnoksi kelpaavat juuret, mukulat, puuaines, kaarnat, kasvien varret, siemenet, jyvät, pähkinät ja pienet nisäkkäät.[5] Ne käyttävät myös viljelysten antimia.[4]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Käsnäsikojen parittelu tapahtuu syys–marraskuussa.[5] Useimmat emakot synnyttävät sadekaudella tammi–maaliskuussa. Niiden kantoaika kestää siten keskimäärin neljä kuukautta. Ne synnyttävät lehdistä tehtyyn pesään 3–9 porsasta.[3] Porsaat ovat syntyessään melko avuttomia ja emo hoitaa niitä arviolta 3–4 kuukautta.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Semiadi, G., Meijaard, E. & Oliver, W.: Sus verrucosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Sus verrucosus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 23.3.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Brent Huffman: Javan warty pig 1.12.2004. The Ultimate Ungulate Page. Viitattu 14.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Koivisto, Ilkka, Sarvala, Maija ja Liukko, Ulla-Maija (toim.): Maailman uhanalaiset eläimet 3. Nisäkkäät, Matelijat, s. 45. Weilin + Göös, 1991. ISBN 951-35-4689-6
- ↑ a b c d e f g Sara McMahon: ADW Sus verrucosus Information 2002. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 14.8.2009. (englanniksi)
- ↑ a b Little Known Asian Animals With a Promising Economic Future Part IlI Pig and Piglike Species 13 Javan Warty Pig Detroit Area Library Network (DALNET). Viitattu 14.8.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]