Kärpästen herra
| Kärpästen herra | |
|---|---|
| Lord of the Flies | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | William Golding |
| Kieli | englanti |
| Kustantaja | Faber & Faber |
| Julkaistu | 1954 |
| Sivumäärä | 224 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Juhana Perkki |
| Kustantaja | Otava |
| Julkaistu | 1960 |
| Sivumäärä | 264 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kärpästen herra (engl. Lord of the Flies) on Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajan William Goldingin romaani vuodelta 1954. Teos julkaistiin Suomessa vuonna 1960. Se kertoo englantilaisista koulupojista, jotka muuttuvat vähitellen villi-ihmisiksi asuessaan keskenään autiolla saarella lentokoneonnettomuuden jälkeen.[1] Kirjan nimi on käännös nimestä Beelzebub.
Teoksesta on tehty kaksi elokuvaa.[1] Ensimmäinen on Peter Brookin ohjaama mustavalkoelokuva Kärpästen herra vuodelta 1963. Vuonna 1990 valmistunut elokuva Kärpästen herra eroaa alkuperäisen romaanin juonesta melko paljon.[2]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joukko englantilaisia poikia päätyy autiolle saarelle lentokoneen murskauduttua. Maailmassa on sota, ja ydinsodastakin huhutaan. Aluksi kirjassa esitellään vain kaksi poikaa: urheilullinen Ralph ja paksu, silmälasipäinen Possu, jotka torvisimpukkaan puhaltamalla kutsuvat muut pojat luokseen. Koska saarella on ainoastaan nuoria poikia eikä lainkaan aikuisia, he äänestävät johtajan. Ralphin lisäksi Jack-niminen poika havittelee valtaa mutta häviää äänestyksen Ralphille. Tarinan alkupuoli on vielä silkkaa hauskanpitoa kiltin, demokraattisen ja järkevän Ralphin johdolla. Jack nimitetään metsästäjien päälliköksi, mikä pitää tämän osin tyytyväisenä. Poikajoukko sytyttää saaren huipulle merkkitulen pelastumisen toivossa.
Kirjan edetessä poikien sivistys alkaa kuitenkin rapistua. Aluksi niin turvallinen saari kätkee pian metsiinsä pedon, jonka todenperäisyydestä riidellään kiivaasti. Jack ei tyydy asemaansa Ralphin alaisena vaan alkaa kapinoida tämän valtaa vastaan. Pojat hajaantuvat lopulta kahdeksi erilliseksi heimoksi. Jack saa houkuteltua poikia heimoonsa tarjoamalla aluksi maukasta lihaa, juhlia ja metsästystä, mutta lopulta hänen valtansa perustuu pelkoon ja väkivaltaan, jopa kidutukseen. He jättävät pelkäämälleen ”Pedolle” uhrilahjoja, maalaavat kasvonsa pelottavin kuvioin ja alkavat muistuttaa monin tavoin villi-ihmisiä. Kirjassa kuvataan, kuinka poikien järki alkaa rakoilla ja mieli yksinkertaistua eläimellisemmäksi. Valtataistelun raaistuessa kaksi poikaa, Simon ja Possu kuolevat.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ilmestyessään Goldingin esikoisteos ei ollut suurikaan menestys. Kirjan ensipainos Yhdysvalloissa oli vain 3 000 kappaletta.
Kulttuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brittiläinen heavy metal -yhtye Iron Maiden on tehnyt romaaniin pohjautuvan kappaleen nimeltään ”Lord Of The Flies”. Se julkaistiin lokakuussa 1995 albumilla The X Factor ja myöhemmin singlenä helmikuussa 1996.
Romaania on käytety johtamispsykologian opetuksessa.[3]
Vuonna 2018 julkaistiin kirjaan perustuva elokuva Ladyworld, jossa poikajoukon tilalla ovat tytöt.[4]
Ihmiskuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjaa on ylistetty ihmisluonnon realistiseksi kuvaukseksi. Historioitsija Rutger Bregman kritisoi tätä käsitystä kirjassaan Hyvän historia. Vuonna 1965 kuusi tongalaista poikaa lähti karkuteille ankarasta sisäoppilaitoksesta. Pojat varastivat veneen tarkoituksenaan seilata Nukuʻalofasta tuhannen kilometrin päähän Fidžille, mutta pian matkan alettua veneen purje repeytyi ja sen peräsin murtui. Pojat ajelehtivat Tyynellä valtamerellä kahdeksan päivää, kunnes päätyivät 'Ata-nimiselle saarelle. Karulla saarella pojat kärsivät kuivuudesta ja onnettomuuksista, mutta eivät muuttuneet villi-ihmisiksi. Veistä apunaan käyttäen he rakensivat saarelle kasvimaan, vedenkeruuvälineitä, kanahäkkejä, kuntosalin, sulkapallokentän ja tulen. He onnistuivat pitämään merkkitulen palamassa yhtäjaksoisesti yli vuoden ajan. Sovussa ja yhteistyössä pojat sinnittelivät saarella 15 kuukautta, kunnes ohi kulkenut kalastajavene poimi heidät mukaansa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Liukkonen, Petri: William Golding (1911-1993) - in full Sir Willam Gerald Golding 2008. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Ghai, Tara: Two Film Adaptations of Lord of the Flies: A Comparative Review (PDF) (Archive.org) william-golding.co.uk. 2010. Arkistoitu 24.12.2012. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Lord of the Flies, a live case approach to leadership (PDF) (Volume 20) Developments In Business Simulation & Experiential Exercises. 1993. Arkistoitu 8.3.2010. Viitattu 2.6.2012. (englanniksi)
- ↑ Ks. myös: Kärpästen herrasta tehdään uusi Hollywood-elokuva, jossa pojat on korvattu tytöillä (digilehden tilaajille) Nyt.fi. 31.8.2017. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.8.2017.
- ↑ Bregman, Rutger: Hyvän historia. Ihmiskunta uudessa valossa, s. 37. ((De meeste mensen deugen, 2020.) Suomentanut Mari Janatuinen) Jyväskylä: Atena, 2020. ISBN 978-952-300-676-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Gerenser.com (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- NovelGuide: Lord of the Flies (Arkistoitu – Internet Archive). (englanniksi)
- SparkNotes: Lord of the Flies. (englanniksi)
- Six Tongan Castaways in Ata Island Vuoden 1966 dokumenttifilmi tosielämän haaksirikkoisista 'Ata-saarella. (englanniksi)