Juho Heikkinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Juho Heikkinen
Juho Heikkinen eli Hallan Ukko.
Juho Heikkinen eli Hallan Ukko.
Henkilötiedot
Koko nimi Johan Alfred Heikkinen
Syntynyt20. heinäkuuta 1863
Oulu
Kuollut5. heinäkuuta 1938 (74 vuotta)
Hyrynsalmi

Johan (Juho) Alfred (J. A.) Heikkinen (20. heinäkuuta 1863 Oulu – 5. heinäkuuta 1938 Hyrynsalmi) oli suomalainen itsenäisyysmies, jääkäriliikkeen tukija ja Maalaisliiton kansanedustaja.[1] Hän toimi myös maanviljelijänä, kauppiaana ja poromiehenä.[2] Heikkinen tunnetaan lempinimellä Hallan Ukko asumansa Hallan tilan mukaan. Nimityksen otti ensimmäisenä käyttöön kirjailija Ilmari Kianto.[3]

Heikkisen poika Väinö Heikkinen oli Saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri.[4]

Koulu ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juho Heikkisen isä oli seppämestari Johan Heikkinen ja äiti Anna o.s. Heikkinen oli Paltamon rovastin Carl Fredrik Aejmelaeuksen kasvattitytär.[5]

Juho kävi Kajaanissa kaksiluokkaisen alkeiskoulun 1873–1875 ja siirtyi jatkamaan koulunkäyntiä Ouluun.[5] Oulun lyseo jäi häneltä kesken kuudennella luokalla.[6]

Kauppias ja kunnan asioiden hoitaja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jo varhain Juho Heikkisessä näkyi käytännöllisyyden ja kotiseuturakkauden yhdistelmä: hän suoritti kirjanpitokurssin ja teki aluksi viljakauppaa Pohjanmaalle ja myöhemmin terva- ja turkiskauppaa kajaanilaisen kauppiaan C. G. Berghin laskuun. Työnantaja huomasi Juhon kyvyt ja antoi hänelle hoitaakseen kauppaliikkeen Hyrynsalmen sivumyymälän vuodesta 1881 alkaen. Kauppiaana ollessaan hän tutustui oululaiseen merikapteenin tyttäreen, opettajatar Lici Sundiin, joka oli käynyt Oulun ruotsalaisen tyttökoulun. Heidät vihittiin avioliittoon Oulussa elokuussa vuonna 1885. Myöhemmin hän otti varsinaisen leipätyönsä ohella hoitaakseen myös Hyrynsalmen pitäjänkirjurin tehtävät.[7]

Tervaa ja poronhoitoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juho Heikkinen yhdessä Ilmari Kiannon kanssa vuonna 1918.[8]

Juho Heikkinen joutui lopulta kahnaukseen työnantajansa kanssa ja erosi kauppiaan tehtävästä. Hän ryhtyi yrittäjäksi ja perusti uudenaikaisen tervatehtaan Hyrynsalmelle vuonna 1890, jonne hän rakensi myös perheelleen talon, johon hän sijoitti myös kauppaliikkeen. Myöhemmin hän laajensi liiketoimiaan ja osti toisen tervatehtaan Oulujoen niskasta.[9]

Hyrynsalmi kuuluu poronhoitoalueeseen, sen eteläisimpään osaan, Hallan paliskuntaan. Heikkisellä itsellään oli omistuksessaan 500 poroa.[10] Omasta kokemuksestaan Heikkinen katsoi poronhoidossa piilevän menestymisen mahdollisuuksia käytettäessä niitä tervan kuljetukseen.[11] Tervanpoltto omassa tervatehtaassa ja erilaisten käyttötarkoitusten kehittely olivat keskeisiä "Hallalaisen" liiketoimissa.[12]

Katovuosien takia maan hinta oli alhainen ja Heikkinen saattoi hankkia omistukseensa Pöytävaaran ja Hallan tilat oltuaan perheineen aiemmin Metsähallituksen vuokralaisena.[9]

Katovuodet ja hänen omaisuuttaan kohdanneet tulipalot koettelivat tilanomistajaa. Monien Kainuun tervanpolttajien tapaan Heikkinenkin velkaantui Oulun tervaporvareille ja hänen oli myytävä tilansa oululaiselle Isak Ravanderille, joka antoi Juholle asumisoikeuden Hallan tilaan vuokraa vastaan.[13]

Hallan Ukon aktivismi ja kansanedustajuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juho Heikkinen valittiin ensimmäisen kerran kansanedustajaksi Maalaisliiton listoilta 22. toukokuuta 1907. Hän oli edustajana 31. tammikuuta 1911 saakka. Heikkinen valittiin uudestaan kansanedustajaksi 1. marraskuuta 1917 ja hän oli tehtävässä 4. syyskuuta 1922 saakka.[1] Itsenäisyysliikkeen alkuvaiheissa, vuoden 1914 paikkeilla Halla kuului Ab Uleå Oy:lle Heikkisen viljellessä sitä vuokraviljelijänä.[13] Maalaisliiton johtomiehiin kuulunut Juho Heikkinen liittyi jääkäriliikkeeseen vuonna 1915 tohtori Valter Sivénin suostuttelemana.[14]

Jääkäriliikkeen niin sanotun itäisen etappitien 10-vuotismuistojuhla Hallassa talvella 1926. Tilaisuudessa kenraali Martti Wallenius luovutti Hallan Ukolle presidentti Relanderin myöntämän Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan ritarimerkin.[15]

Talossa asusti oman väen lisäksi palvelusväkeä, lähistöllä toimivia tervanpolttajia ja -kuljettajia sekä metsätyöntekijöitä. Nämä yöpyivät talon suuressa pirtissä. Jääkärikoulutuksen alettua ja kulkureittien muodostuttua Halla oli syksystä 1915 lähtien niin sanotun Itäisen etapin tärkeä osa, mitä palveli talon syrjäinen sijainti ja erilliset piilopaikoiksi sopivat ladot ja Riihilehdon metsäsauna.[16] Lisäksi hän rakennutti kevättalvella jääkäreitä silmällä pitäen piilopirtin Hyrynsalmen Saarijärven saareen, jota kutsuttiin myöhemmin Jääkärisaareksi.[17]

Jääkärien kulkureitin ohella Halla oli – kuten myös Kaleb Savukosken talo Savukoskella – Venäjältä paenneita saksalaisia sotavankeja huoltavan ja Ruotsiin opastavan vankietapin osa.[18] Hallan kautta näitä karanneita sotavankeja autettiin eteenpäin Saksaan 160 sotilasta.[19] Tästä saksalaisten sotavankien auttamisesta toimitettiin Heikkiselle Saksan sotaministeriöstä hopeinen malja.[20]

Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen järjestettiin Suomussalmen kirkossa 7. huhtikuuta 1917 kansalaiskokous, jonka olivat kutsuneet koolle Hallan Ukko sekä Suomussalmen kirkkoherra ja nimismies. Kokouksessa vaadittiin Suomen irtaantumista Venäjästä sekä Vienan Karjalan liittämistä Suomeen. Hallan Ukko oli mukana myös Helsinkiin lähetetyssä valtuuskunnassa, jonka tehtävänä oli saattaa asia siellä tietoon. Siinä vaiheessa itsenäistymisajatus ei saanut kuitenkaan vastakaikua ja vain Siperiasta karkotuksesta palannut P. E. Svinhufvud oli kiinnostunut asian eteenpäin viemisestä.[21][22]

Heikkinen toimi sisällissodan jälkeen muun muassa senaattorin ja korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Hugo Rautapään johdolla toimineessa toimikunnassa, jonka tehtävänä oli pohtia Jääkäripataljoona 27:ään kuuluneiden ja sen hyväksi toimineiden palkitsemista.[23]

Paavo Susitaival kirjoitti vuonna 1927 Heikkisestä artikkelin suojeluskuntajärjestön Hakkapeliitta-lehteen. [24]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ahtiainen, Eeva-Kaisa, Mies ja pirut – Nikke Pärmin elämä. Helsinki: Otava 2005 ISBN 951-1-19353-8
  • Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio (toim.): Suomen vapaussota I, Jyväskylä: Gommerus 1930.
  • Jaakko Suomalainen (päätoim.): Suomen jääkärit I, Kuopio: Osakeyhtiö Sotakuvia 1933.
  • Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975. Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Jääkäriliitto, 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Susitaival, Paavo: Aktivistit toimivat, Helsinki: WSOY 1968.
  • Wegelius, K. A.: Aseveljet II – Itäinen etappi ja Peräpohjolan vapaustaistelu. Porvoo: WSOY 1924.
  • Wegelius, K. A.: Suomen leijona ja Saksan kotka. Porvoo: WSOY 1938.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Juho Heikkinen Eduskunta. Viitattu 4.6.2010.
  2. ↑ Suomen jääkärit I 1933: 413.
  3. ↑ Suomen jääkärit I 1933: 412.
  4. ↑ *Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975 (Väinö Heikkinen)
  5. ↑ a b Susitaival 1968: 70.
  6. ↑ Suomen jääkärit I 1933: 414.
  7. ↑ Susitaival 1968: 70–71.
  8. ↑ Hallan Ukko ja Ilmari Kianto finna.fi. Viitattu 14.10.2020.
  9. ↑ a b Susitaival 1968: 71.
  10. ↑ Susitaival 1968: 73.
  11. ↑ J. A. Heikkinen, isänmaanystävä ja itsenäisyysmies[vanhentunut linkki] Kajaanin yliopistokeskus. Viitattu 4.6.2010.
  12. ↑ Nyman, Harri: Tekniikan Waiheita 4/97 Kainuun terva. Viitattu 4.6.2010
  13. ↑ a b Susitaival 1968: 72.
  14. ↑ Suomen vapaussota I 1930: 101.
  15. ↑ jääkäriliikkeen niin sanotun itäisen etappitien 10-vuotismuistojuhla Hallassa talvella 1926 www.finna.fi. Viitattu 14.10.2020.
  16. ↑ Vegelius 1924: 149. (Riihilehdon sauna)
  17. ↑ Jääkäripirtti Ukko Halla. Viitattu 4.6.2010.
  18. ↑ Suomen vapaussota I 1930: 398.
  19. ↑ Wegelius 1938: 142.
  20. ↑ Suomen vapaussota I 1930: 400.
  21. ↑ Hallan-Ukko: Jääkäriliikkeen patriarkka[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Kemppainen, Hannes (toim.): ”Kansalaiskokous Suomussalmen kirkossa 1917 (kirj. Kalle Kemppainen)”, Suomussalmi. Helsinki: Otava, 1968.
  23. ↑ Ahtiainen 2005: 78.
  24. ↑ https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1109461?page=18

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kianto, Ilmari: Juho Alfred Heikkinen : 1863-1938. (Eripainos teoksesta Suomen talonpoikia Lallista Kallioon) Porvoo: Söderström, 1952. (suomeksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maalaisliiton kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juho_Heikkinen&oldid=22665140”