Ivan Pantšenko
Ivan Petrovitš Pantšenko (ven. Ива́н Петро́вич Па́нченко; s. 27. tammikuuta 1967 Svetlograd) on venäläinen sarjamurhaaja. Hänestä on julkisuudessa käytetty nimitystä "Svetlogradski manjak" ("Svetlogradin mielipuoli").[1]
Varhaiset vaiheet ja ensimmäinen tuomio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pantšenko aloitti asepalveluksensa vuonna 1985, mutta karkasi aseveljensä kanssa ja murhasi tämän. Teon jälkeen hän piilotteli metsään kaivamassaan korsussa. Vuonna 1986 Pantšenko sai neljän vuoden vankeustuomion sotilaskarkuruudesta, ja vuonna 1987 hänelle määrättiin lisää vankeutta murhasta. Hänet vapautettiin vuonna 1997.[1]
Myöhemmät murhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pantšenko palasi läheistensä luo vapauduttuaan. Hänen kälynsä, 18-vuotias Oksana katosi 30. syyskuuta 1998. Tämän jälkeen katosi hänen toinenkin kälynsä, 16-vuotias Jelena Malovitško. Lisäksi Svetlogradissa katosivat vuosina 1998–1999 nuoremman kälyn ystävä Marina Semiletova (s. 1984) ja Oksana Tamarevskaja (s. 1981).[2]
Iltapäivällä 5. lokakuuta 2008 Svetlogradissa katosivat 8- ja 11-vuotiaat tytöt. Rikostutkijat pääsivät Pantšenkon jäljille ja löysivät vanhemman tytön tämän luota elossa, mutta sidottuna, raiskattuna ja kidutettuna. 8-vuotiaan tytön Pantšenko oli kuitenkin kuristanut ja haudannut. Eloonjäänyt uhri kertoi Pantšenkon käyttäneen omaa 9-vuotiasta poikaansa hyväkseen tyttöjen houkuttelussa.[2] Aikuistuttuaan Pantšenkon poika kiisti asian.[3]
Pantšenko tunnustautui kaikkien näiden murhien tekijäksi. 18-vuotiaan kälynsä hän tunnusti houkutelleensa Kalausjoelle ja ampuneensa sinne. Pantšenko kertoi vihanneensa uhriaan. Nuoremman kälynsä hän oli houkutellut ja vanginnut korsuun, minkä jälkeen hän oli murhannut tämän. Muut uhrit Pantšenko oli houkutellut korsuunsa, jossa oli pornografian lisäksi Neitsyt Marian ikoni ja runsaasti pyhimysten kuvia. Häneltä löydettiin itse valmistettu ihmisen kokoinen nukke, jota hän oli pukenut ja jolle hän oli muovannut sukupuolielimen. Viimeiset kuusi kuukautta ennen pidätystään Pantšenko oli viettänyt erossa perheestään.[2]
Pantšenko todettiin syyntakeiseksi. Vuonna 2009 hänet tuomittiin Stavropolin alueoikeudessa elinkautiseen vankeuteen muun muassa murhista, vapaudenriistoista ja raiskauksista.[2] Pantšenko määrättiin suorittamaan tuomiotaan Napapöllö-nimellä tunnettuun rangaistuslaitokseen. Hänestä on tehty elokuva.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b V. V. Jarovenko, N. N. Kitajev, R. G. Ardašev, Дактилоскопическое и дерматоглифичеcкое исследование папиллярных узоров серийных убийц: Бурятский государcтвенный университет имени Доржи Банзарова, viitattu 28.5.2024 (venäjäksi)
- ↑ a b c d На Ставрополье "светлоградский маньяк" приговорен к пожизненному заключению Newsru 3.4.2009, viitattu 28.5.2024 (venäjäksi)
- ↑ a b Antonina Vetkina, «Меня с детства презирали, что я ребенок педофила»: сын светлоградского маньяка дал первое интервью Komsomolskaja Pravda 21.10.2020, viitattu 28.5.2024 (venäjäksi)