Isajev S-125
| Isayev S-125 | |
|---|---|
 ItO 79-ohjuksia Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä. |
|
| Tyyppi | ilmatorjuntaohjus |
| Valmistushistoria | |
| Valmistaja | NPO Almaz |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Käyttöönotto | 1961 |
| Ohjus | |
| Massa | 923 - 980 kg |
| Räjähdysaineen massa | 60 - 75 kg |
| Ammuksen lähtönopeus | 600 - 730 m/s |
| Huippunopeus | 2,5 Mach |
| Kantomatka | 15 - 25 km[1] |
| Maalinhaku | komento-ohjaus |
| Mitat | |
| Pituus | 6,00 m |
| Halkaisija | 40 cm |
| Kärkiväli | 2,2 m |
| Käyttäjämaat | Useita, käytössä vielä edelleen (2020) |
Isajev S-125 Neva tai Isajev S-125 Petšora on neuvostoliittolainen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Sen Nato-raportointinimi on SA-3 Goa. Ohjuksen pääsuunnitteluvastuu oli akateemikko A. A. Raspletinin kunniaksi nimetyllä NPO "Almaz":lla ja se toteutui Aleksei Isajevin johdolla.
Kaksivaiheinen torjuntaohjus otettiin Neuvostoliitossa palveluskäyttöön 1961. Sitä käytettiin Egyptissä kesä-heinäkuussa 1970, jolloin 16 laukaistulla ohjuksella ammuttiin alas yhdeksän lentokonetta ja vaurioitettiin kolmea. Vuonna 1973 ohjuksilla tuhottiin 43 lentokonetta. Vuoden 1999 Naton Jugoslaviaa vastaan suorittamien ilmahyökkäysten aikana Jugoslavian liittoarmeijan modernisoitu S-125 Petšora pudotti Yhdysvaltain häivepommittaja F-117:n, mikä oli ensimmäinen kerta, kun häivelentokone pudotettiin.
Ohjusjärjestelmästä on olemassa useita tyyppejä, kuten:
- S-125 M ohjuksella V-600
- S-125 Petšora ohjuksella V-601P
- S-125 Petšora ohjuksella V-601PK
- S-125 Petšora-21 ohjuksella V-601D
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Isajev S-125 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. Järjestelmä hankittiin Suomen ilmapuolustuksen vahvistamiseksi vuosina 1978–1979. Sen tyyppinimi oli ItO 79, tarkoittaen 1979 käyttöönotettuja ilmatorjuntaohjuksia.[1] Ohjustyypillä aloitettiin koulutusammunnat Lohtajan ampuma-alueella 1982, jota jatkettiin vuoteen 1995 saakka. Ito 79-ohjukset poistettiin Puolustusvoimien käytöstä BUK M1-alueilmatorjuntaohjusjärjestelmän hankinnan myötä.
Suomessa käytöstä poistettuja ohjuksia on museoituna Ilmatorjuntamuseossa Tuusulan Hyrylässä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kojo, Pauli et al: Mitä-Missä-Milloin, kansalaisen vuosikirja 1982 - 32. vsk., Otava, 1981, Helsinki ISBN 951-1-06482-7 (sid.)
- Lappi, Ahti: Ilmatorjunta Kylmässä Sodassa, Ilmatorjuntasäätiö, Jyväskylä 2003, Gummerus (s. 100–101) ISBN 951-95594-4-2
- Lappi, Ahti: Ilmatorjuntaohjukset Suomen puolustuksessa, Ilmatorjuntasäätiö, 2009, Jyväskylä
- Hogg, Ian: Tykistö- ja ohjusaseet, Karisto, 2011, Hämeenlinna (Suom. Petri Kortesuo) ISBN 978-951-23-5456-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Luftabwehr - System S 125 M1A Neva (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)
- Valmistajan verkkosivut (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi)
- 20 vuotta yhteistoimintaa ilmapuolustuksessa, ilmatorjuntatarkastaja Ahti Lappi, Ilmatorjuntaupseeri 1/2001
- Alueilmatorjunnassa uuteen aikaan, everstiluutnantti Pertti Wiik, Ilmatorjuntaupseeri 1/1997
- YouTube: Satunnaista sotilashistoriaa: S-125 M1 "Petšora"
- YouTube: Satunnaista sotilashistoriaa: S-125 Suomessa
