High-tech-arkkitehtuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Lloyd's Building, Lontoo, suunnitellut Richard Rogers. High-techin ihanteita noudattaen rakennuksen toiminnallisuutta, kuten putkistoa, on näkyvissä sen julkisivussa.

High-tech-arkkitehtuuri eli strukturaalinen ekspressionismi on myöhäismoderniin kuuluva arkkitehtoninen tyyli, joka ilmaantui 1970-luvulla. Se sisällyttää elementtejä high-tech-teollisuudesta ja -teknologiasta rakennusten suunnitteluun. High-tech erkani modernismista, hyödyntäen teknologian ja rakennusmateriaalien uusia edistysaskeleita. Se korostaa läpinäkyvyyttä suunnittelussa ja rakentamisessa, tuoden esille rakennuksen perusrakenteet ja funktion sekä sisätiloissa että julkisivussa. High-tech käyttää laajasti terästä, lasia ja sementtiä, sillä näitä materiaaleja kehitettiin eteenpäin ja ne tulivat saataville laajemmin eri muodoissa tyylin kehittymisen aikoihin.[1]

High-tech keskittyy luomaan mukautuvia rakennuksia materiaalivalintojen, sisäisten rakenne-elementtien ja ohjelmallisen suunnittelun kautta. Se pyrkii välttämään yhteyksiä menneisyyteen ja hylkää vanhemmissa arkkitehtonisissa tyyleissä usein käytetyt rakennusmateriaalit. Yleisiä piirteitä ovat riippuvat tai ylitse ulottuvat kerrokset, sisätilojen kantavien tukiseinien puute ja tilojen muokattavuus. Joissakin rakennuksissa on huomiota herättävän kirkkaita värejä yrityksenä herättää vaikutelma piirroksesta tai kaaviosta.[2]

Tyylin varhaisimmissa esimerkeissä käytetään paljon rakenneterästä. Kun ontot rakenneosat tulivat saataville 1970-luvun alussa, high-tech-arkkitehtuuri teki niillä paljon kokeiluja. High-tech hyödyntää tehdasestetiikkaa ja pienempien huoltoalueiden ympäröimiä suuria keskelle asetettuja tiloja luodakseen vaikutelman avoimuudesta, rehellisyydestä ja läpinäkyvyydestä. Tyylin tärkeimpiin edustajiin kuuluvat yhdysvaltalais-kolumbialainen Bruce Graham, yhdysvaltalais-bangladeshilainen Fazlur Rahman Khan, brittiläiset Norman Foster, Richard Rogers, Michael Hopkins, italialainen Renzo Piano, ja espanjalainen Santiago Calatrava, kaikki arkkitehtejä.[2]

  1. Pawley, Martin: High-Tech Architecture: History Vs. The Parasites. AA Files, 1991, nro 21, s. 26–29. ISSN 0261-6823 JSTOR:29543727
  2. a b Moore, Rowan: The Brits who built the modern world. The Observer, 9.2.2014. ISSN 0029-7712 Artikkelin verkkoversio. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]