Hermo
Hermo on hermosolujen (neuronien) viejähaarakkeista (aksoneista) ja tuojahaarakkeista (dendriiteistä) sekä sidekudoksesta koostuva rakenne, joka mahdollistaa hermoimpulssien siirtymisen elimistössä.[1] Varsinainen hermo muodostuu aksonien eli hermosyiden muodostamista hermosyykimpuista. Hermot voivat olla metrinkin mittaisia ja suurimmat hermot erottuvat jopa paljaalla silmällä. Hermoja kulkee kaikkialla elimistössä ja suurin osa soluista on jollakin tavalla yhteydessä ainakin yhteen hermoon.
Selkäydinhermot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Selkäydinhermoja on ihmisellä 31 paria. Ne alkavat selkäytimestä kahtena haarana ja yhdistyvät varsinaiseksi selkäydinhermoksi tullessaan ulos selkänikamien välistä.
Aivohermot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aivohermoja on yhteensä 12 paria ja niistä suurin osa risteytyy puolelta toiselle siten, että oikea aivopuolisko saa tietoa ja hermottaa vasenta puolta elimistöstä. Vasen aivopuolisko vastaavasti hermottaa oikeaa puolta elimistöä.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 178. (5.–7. painos) WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hermo Wikimedia Commonsissa