Henry Lansdowne

Henry Petty-Fitzmaurice, lordi Lansdowne
Lordi Lansdowne.
Kanadan kenraalikuvernööri
1883–1888
Edeltäjä	John Campbell
Seuraaja	Frederick Stanley
Intian varakuningas
1888–1894
Britannian ulkoministeri
1900–1905
Henkilötiedot
Syntynyt	14. tammikuuta 1845 Lontoo, Englanti
Kuollut	3. kesäkuuta 1927 Clonmel, Tipperaryn kreivikunta, Irlannin vapaavaltio
Arvonimi	Lansdownen viides markiisi Clanmauricen varakreivi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Henry Charles Keith Petty-Fitzmaurice, Lansdownen viides markiisi (vuoteen 1866 Clanmauricen varakreivi; 14. tammikuuta 1845 Lontoo – 3. kesäkuuta 1927 Clonmel, Tipperaryn kreivikunta, Irlannin vapaavaltio) oli brittiläinen poliitikko, joka toimi vuosina 1883–1888 Kanadan ja 1888–1894 Intian varakuninkaana sekä Britannian sotaministerinä 1895–1900 ja ulkoministerinä 1900–1905.

Elämäkerta

Lansdowne kuului vanhaan Fitzmauricen aatelissukuun, joka oli Englannin rikkaimpia sukuja ja omisti suuret maa-alueet Irlannissa. Suvun päämiehelle oli kuulunut vuodesta 1784 Lansdownen markiisin arvo. Hänen isänsä oli Lansdownen neljäs markiisi, joka toimi ulkoministeriön alivaltiosihteerinä Henry Palmerstonin hallituksessa. Henry Petty-Fitzmaurice kävi Etonin poikakoulua. Isänsä kuoltua vuonna 1866 hän peri 21-vuotiaana markisiin arvon sekä mittavan omaisuuden. Suvun perinteen mukaisesti hän liittyi liberaalipuolueeseen. Lansdowne toimi valtiovarainlordina (Lord of the Treasury) 1869–1872 ja William Gladstonen johtamissa hallituksissa sota-asiain alivaltiosihteerinä 1872–1874 sekä Intian asioiden alivaltiosihteerinä 1880. Hän erosi hallituksesta Irlannin-politiikkaa koskeneiden erimielisyyksien vuoksi ja jätti Irlannin itsehallintolakia (home rule) koskeneen kiistan takia koko liberaalipuolueen.

Lansdowne toimi 1883–1888 Kanadan kenraalikuvernöörinä. Hän onnistui saamaan aikaan sopimuksen kapinoineiden intiaaniheimojen kanssa ja saavutti myös ranskankielisen väestönosan hyväksynnän. Sen jälkeen hän toimi 1888–1894 Intian kenraalikuvernöörinä ja varakuninkaana. Hänen kautensa Intiassa oli rauhaisa lukuun ottamatta pikaisesti kukistettua kapinaa Manipurin vasallivaltiossa. Lansdowne toteutti Intiassa paljon hallinnollisia uudistuksia: armeija, poliisilaitos ja lainsäädäntöelimet järjestettiin uudelleen, vanhat rahapajat lakkautettiin, rautateiden ja kanavien rakentamista laajennettiin ja maahan perustettiin keisarillinen kirjasto. Sikkimin kuningaskunta otettiin Britannian suojelukseen vuonna 1888 ja Hunzan sekä Nagarin alueet Afganistanin rajalla liitettiin brittiläiseen Intiaan 1892.

Liberaaleihin unionisteihin liittynyt Lansdowne oli 1895–1900 sotaministerinä Robert Salisburyn kolmannessa hallituksessa. Britannian jouduttua valmistautumattomana buurisotaan vuonna 1899 hän joutui arvostelun kohteeksi. Kun Salisburyn konservatiivihallitus koottiin uudelleen vaalien jälkeen marraskuussa 1900, Lansdowne siirtyi ulkoministeriksi, missä tehtävässä hän jatkoi aina Arthur Balfourin hallituksen kaatumiseen joulukuussa 1905 saakka. Lansdownen ulkoministerikauden saavutuksiin kuuluivat Britannian ja Japanin liittosopimus tammikuussa 1902 sekä Ranskan kanssa huhtikuussa 1904 solmittu entente cordiale -sopimus. Konservatiivien ja liberaalien unionistien hävittyä tammikuun 1906 vaalit Lansdowne toimi vuoteen 1910 opposition johtajana parlamentin ylähuoneessa. Hänellä oli merkittävä rooli 1910–1911 käydyssä kamppailussa ylähuoneen veto-oikeuden kumoamisesta (nk. Parliament Act). Peräännyttyään lopulta tässä kysymyksessä vastarinnastaan hän menetti paljon aiemmasta vaikutusvallastaan ylähuoneessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Lansdowne oli 1915–1916 salkuttomana ministerinä Herbert Henry Asquithin hallituksessa. Marraskuussa 1917 hän julkaisi The Daily Telegraphissa ”Lansdownen kirjeenä” tunnetun avoimen kirjeen, jossa hän suositteli sovintorauhaa ja vaati ympärysvaltoja julkistamaan suunnitelmansa sodan jälkeisistä järjestelyistä. Teko herätti arvostelua, sillä sen katsottiin olevan ristiriidassa Britannian virallisen politiikan kanssa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henry Lansdowne Wikimedia Commonsissa