Helsingin Barokkiorkesteri
Helsingin Barokkiorkesteri on vanhan musiikin esityskäytäntöihin ja periodisoittimiin erikoistunut orkesteri. Barokin lisäksi orkesteri on esittänyt niin renessanssin ja klassismin ajan teoksia kuin orkesterille sävellettyä nykymusiikkia. Helsingin Barokkiorkesteri on niittänyt mainetta niin kansainvälisesti kuin kotimaassaan, se on yksi Euroopan arvostetuimmista periodiyhtyeistä. Lisäksi se on yksi suomalaisen kulttuuriviennin lippulaivoista. Se on tehnyt lukuisia levytyksiä Alba Recordsille sekä AEOLUS- ja Naxos-levymerkeille. Orkesterin taiteellisena johtajana on toiminut vuodesta 2003 cembalisti Aapo Häkkinen.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Idea uudesta vanhan musiikin orkesterista syntyi opiskelijoiden kesken vuonna 1997 Meilahden kirkossa pidetyn barokkikonsertin jälkimainingeissa. Uuden kokoonpanon perustaminen nähtiin tarpeellisena, sillä silloisen Suomessa hallitsevan barokkiyhtyeen, Kuudennen kerroksen orkesterin (nyk. Suomalaisen Barokkiorkesterin), paikat olivat lähinnä vanhemman muusikkosukupolven hallussa. [2] Kokoonpano nimettiin Uudeksi Kapelliksi ja se toimi tällä nimellä vuoteen 2002 asti. Orkesterin yhdistyksen Barokkiorkesteri Uusi Kapelli ry:n perustamiskirja allekirjoitettiin joulukuussa 1997.[3] Orkesteri piti ensikonserttinsa Helsingin Vanhassa kirkossa 25.5.1997 ja sen johti silloinen Sibelius-Akatemian vanhan musiikin lehtori Anssi Mattila. [4] Uuden vuoden konsertin perinne aloitettiin samana vuonna ja se on jatkunut näihin päiviin asti.
Ensimmäinen toimintavuosi oli suhteellisen hiljainen, mutta seuraavana vuonna toiminta kiihtyi ja vuosi 1998 olikin Uuden Kapellin aktiivisinta aikaa. Periodisoittimet olivat siihen aikaan Suomessa suhteellisen uusi ilmiö, mikä sai kuorot ja kanttorit innostumaan orkesterista siinä määrin, että osasta keikoista jouduttiin kieltäytymään suuren kysynnän takia. Kaikki orkesterin soittajat eivät tunteneet periodisoittimia, joten osalle muusikoista jäi tehtäväksi tutustuttaa muut soittajat asiaankuuluvien instrumenttien pariin. Orkesterin alkutaipaleella ei voida puhua varsinaisesta ohjelmasuunnittelusta. Uusi Kapelli meni sinne, minne pyydettiin ja siten ohjelmisto muotoutui ikään kuin itsestään.[3]
Hengähdystauko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1998 jälkeen orkesterilla alkoi hiljaisempi kausi. Tämä saattoi olla oire alkuinnostuksen hiipumisesta työteliään vuoden jälkeen. Myös kokoustoiminta lakkasi lähes täysin: syksyn 1999 jälkeen peräti kolmeksi vuodeksi. Eräs orkesterissa alusta asti vaikuttanut jäsen arvelee yhdeksi syyksi opiskelujen tuomat muutokset: soittajat lähtivät vaihto-opiskelijoiksi maailmalle ja valmistuivat. Orkesterissa pitkään toiminut Ville Sirviö muistelee orkesterin olleen jumissa. Vuosina 1999–2001 Uusi Kapelli näyttäytyi konserttilavoilla vain satunnaisesti. Selkeää taiteellista johtajaa tai suuntaa ei ollut.[5]
Uuteen nousuun
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suunta kääntyi vuonna 2002, kun yhdistyksen hallitus kokoontui toukokuussa monen vuoden tauon jälkeen. Tämä kokous oli merkittävä orkesterin historiassa, sillä siellä päätettiin vaihtaa kokoonpanon nimi Helsingin Barokkiorkesteriksi sekä valittiin orkesterin ensimmäinen taiteellinen johtaja. Cembalisti Aapo Häkkinen aloitti tehtävässä alkuvuodesta 2003.[2]
Uuden taiteellisen johtajan myötä orkesterin toiminnasta tuli harkitumpaa. Aikaisemmin orkesterin ohjelmisto muotoutui sen mukaan, minne se kutsuttiin konsertoimaan.[3] Häkkisen aloitettua toimensa ohjelmisto suunniteltiin tarkasti ja toiminta kehittyi ammattimaisempaan suuntaan.[6] Yksi orkesterin suurimmista haasteista oli kuitenkin tulla tunnetummaksi. Monet asiat jouduttiin aloittamaan puhtaalta pöydältä.[7]
Vähitellen yhtyeen maine kasvoi, mistä on merkkinä esimerkiksi esiintymiskutsu Lontoon Wigmore Halliin toukokuussa 2005.[6] Häkkinen johti suurimman osan vuoden 2005 konserteista, mutta lokakuussa orkesteri kutsui amerikkalaisen barokkigurun Skip Sempén johtamaan Helsingin vanhan musiikin viikoille. Konsertti sai ylistävät arviot ja orkesterin voittokulku jatkui. Sempén jälkeen mukaan kutsuttiin eurooppalaisia barokkispesialisteja: Erich Höbarth ja Reinhard Goebel. Viimeistään vuonna 2005 Helsingin Barokkiorkesteri oli lunastanut paikkansa kotimaan orkesterikentällä. Häkkinen kuvaa vuosien 2005–2008 olleen eräänlaista buumin aikaa, jolloin orkesterin tunnettuus kasvoi Suomessa sekä ulkomailla. [8]
Toiminnan laajenemisen myötä myös vierailijoita saattoi kutsua esiintymään yhä enemmän. Vuosien varrella Sempén, Höbarthin ja Goebelin lisäksi orkesteria ovat johtaneet muun muassa Rinaldo Alessandrini, Riccardo Minasi ja Enrico Onofri. Eturivin kansainvälisistä solisteista orkesterin kanssa on konsertoinut muun muassa Isabelle Faust, Soile Isokoski, Vesselina Kasarova, María Cristina Kiehr, Julia Lezhneva, Viktoria Mullova, Carolyn Sampson ja Nathalie Stutzmann.[9]
Häkkisen aloitettua toimensa orkesterin taiteellisena johtajana konsertteja saatiin lähinnä Häkkisen keskieurooppalaisten kontaktien kautta. [7] Myös vuosina 2009 ja 2010 suurin osa Helsingin Barokkiorkesterin konserteista oli ulkomailla, orkesteri vieraili ahkerasti eurooppalaisilla barokkifestivaaleilla. Orkesteri halusin kuitenkin soittaa enemmän kotimaassa.[10]
Kotimaan konserteille saatiin otolliset puitteet syksyllä 2011, kun Musiikkitalo avattiin. Vanhan musiikin sarjat aloitettiin Helsingin Musiikkitalossa ja Rauman Pyhän Ristin kirkossa. [10] Kesällä 2013 Helsingin Barokkiorkesteri perusti Janakkalan Barokki -festivaalin. [11]
Diskografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Monteverdi, Alba Records, 2004
- Franz Xaver Richter: Grandes Symphonies (1744) Nos. 1–6 (set. 1), Naxos, 2007
- Franz Xaver Richter: Grandes Symphonies (1744) Nos. 7–12 (Set 2), Naxos, 2009
- Johan Joachim Agrell : Orchestral Works, Aeolus, 2010
- Franz Xaver Dussek : Four Symphonies, Naxos, 2012
- Bach: Harpsichord concertos vol. 1, Aeolus, 2012
- Bach: Harpsichord concertos vol. 2, Aeolus, 2014
- Joseph Martin Kraus: Arias and Overtures, Naxos, 2014
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ HeBon nettisivut hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b HeBo 15 vuotta -historiikki s. 4 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b c HeBo 15 vuotta -historiikki s. 8 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ HeBo 15 vuotta -historiikki s. 6 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ HeBo 15 vuotta -historiikki s. 11 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b HeBo 15 vuotta -historiikki s. 22 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b HeBo 15 vuotta -historiikki s. 18 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ HeBo 15 vuotta -historiikki s. 23–24 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ HeBon nettisivut hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ a b HeBo 15 vuotta -historiikki s. 26 hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.
- ↑ HeBon nettisivut hebo.fi. Arkistoitu 16.4.2015. Viitattu 16.4.2015.