Hanafi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hanafi-koulukunnan alueita ovat Irak, Keski-Aasia, Afganista, Pakistan, Bangladesh, Turkki, Syyria, Jordania ja Egypti.

Hanafi (arab. حنفي‎, ḥanafī) on yksi sunnalaisen islamin neljästä lakikoulukunnasta (madhhab). Nimensä se on saanut Irakin Kufassa vaikuttaneelta imaamilta Abu Hanifalta (699–767).[1] Abu Hanifa edisti islamilaisen lain teoreettista systematisointia ja sai aikaan huomattavaa kehitystä teknisessä lakiajattelussa.[2] Abu Hanifan opit saivat Kufassa jatkajan hänen oppilaassaan Abu Yusufissa ja tämän oppilaassa Shaybanissa.[3]

Koulukunta syntyi Irakissa ja levisi jo varhain Afganistaniin, Intiaan ja turkkilaiseen Keski-Aasiaan. Siitä tuli seldžukkien suosima koulukunta ja edelleen Osmanien valtakunnan virallinen, qadi-tuomioistuinten soveltama suuntaus myös Egyptissä, jossa väestö oli maliki -koulukunnan kannattajia.[4]

  • Keller, Nuh Ha Mim (toim.): Reliance of the Traveller. Revised Edition. The Classic Manual of Islamic Sacred Law "Umdat al-Salik" by Ahmad ibn Naqib al-Misri (d. 769/1368) In Arabic with Facing English Text, Commentary and Appendices Edited and Translated by Nuh Ha Mim Keller. Beltsville, Maryland: amana publications, 2017. ISBN 0-915957-72-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (arabiaksi)
  1. Keller, 2017, s. 1027–1028 (x37)
  2. Schacht 1982, s. 44
  3. Schacht 1982, s. 44–45, 57
  4. Schacht 1982, s. 65