H-duuriasteikko
H-duuriasteikko on h-sävelestä alkava sävelasteikko, johon kuuluu sävelet h, cis, dis, e, fis, gis, ais ja h.[1] H-duurin rinnakkaissävellaji on gis-molli ja muunnossävellaji h-molli. H-duuria, jonka viisi säveltä on ylennettyjä, vastaa enharmonisesti Ces-duuri, jonka kaikki seitsemän säveltä ovat alennettuja.
H-duurin säveliä käyttäviä sointuja eri sointuasteilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| I | ii | iii | IV | V | vi | vii° |
|---|---|---|---|---|---|---|
| B Bmaj7 Bsus4 Bsus2 |
C♯m C♯m7 C♯sus2 C♯sus4 |
D♯m D♯m7 D♯sus4 |
E Emaj7 Esus2 |
F♯ F♯7 F♯sus4 F♯sus2 |
G♯m G♯m7 G♯sus2 G♯sus4 |
A♯m7♭5 A♯° |
Huomaa, että yllä olevassa taulukossa on käytössä englantilainen sävelten nimeämistapa. Reaalisointumerkeissä, joita esiintyy lähinnä populaarimusiikin puolella, käytetään yleensä englantilaista nimeämistyyliä myös Suomessa, vaikka muuten Suomessa käytetäänkin lähtökohtaisesti saksalaista nimeämistapaa. Tämän englantilaisen tavan mukaisena reaalisointumerkeissä H-pohjaiset soinnut kirjoitetaan käyttäen B:tä, kun taas B-pohjaisissa soinnuissa kirjoitetaan aina alennusmerkki B:n perään.
H:n käyttäminen reallisoinnuissa on myös mahdollista, tyyliin: H, Hmaj7, Hsus4, Hsus2. Tämä tyyli on kuitenkin yhä harvinaisempaa.
H-duurin etumerkintä eri nuottiavaimilla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Neljällä yleisimmällä avaimella
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neljällä yleisimmällä nuottiavaimella (diskantti-, altto-, tenori- ja bassoavain) on vakiintuneet standardit, miten niille kirjoitetaan etumerkit. H-duurin etumerkit kirjoitetaan niille ylläolevin tavoin.[2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Scales in the Key of B pianote.com. 9.3.2023. Pianote. Viitattu 26.2.2024. (englanniksi)
- ↑ https://mymusictheory.com/more-music-theory-topics/key-signatures-chart/
- ↑ Gould, Elaine: Behind Bars: The Definitive Guide To Music Notation, s. 91. Lontoo: Faber Music Ltd., 2011. ISBN 978-0571514564
