Freedricksz
Freedericksz (ven. Фридрикс (Фредерикс), Fridriks (Frederiks)) on venäläinen aatelissuku, joka Suomessa on tullut tunnetuksi lahjoitusmaiden omistajana ja talonpoikien riistäjänä.
Suvun varhaisin tunnettu edustaja on tiettävästi vuonna 1731 Arkangelissa mainittu kauppias Jürgen Freederiksz, jota on oletettu hollantilaiseksi. Vaihtoehtoisen teorian mukaan suku polveutuisi Arkangeliin venäläisten sotavankina tuodun ruotsalaisen sotilaan Jöran Fredrikinpojan pojasta Johanista.[1][2] Keisarinna Katariina Suuri kohotti merkittäväksi liikemieheksi ja pankkiiriksi kohonneen Johan (Ivan) Freederikcszin (1723–1779) paroniksi vuonna 1773, minkä jälkeen tämä alkoi käyttää nimeä von Freederikscz.[2]
Suku hallitsi Vanhassa Suomessa useita kartanoita lahjoitusmaina. Touvilan (Taubila) kartano Pyhäjärvellä siirtyi vuonna 1774 Freederickszeille. Vapaaherra Andrei Freederickszsin kiristettyä talonpoikien verotusta alkoi vuosikymmeniä kestänyt kiista.[3] Lopullisesti kiista ratkesi 1870-luvulla Suomen valtion lunastettua Metsäpirtin pitäjän Saaroisten hovin maat Freederickszeiltä 380 000 markan hintaan.[4][5]
Petäjärven lahjoitusmaahovin Johan von Freedericksz hankki omistukseensa vuonna 1775 ostamalla sen Novgorodin kuvernööriltä Jakob Johan von Sieversiltä 35 000 ruplalla. Sakkolan donaatioon kuului kauppakirjan mukaan kaksi hovileiriä – Petäjärvi ja Riiska – sekä useita myllyjä, sahoja ja viinapolttimoita. Näin Johan von Freederickszistä tuli Viipurin kuvernementin suurimpia lahjoitusmaaisäntiä. Omistajaperheen perinnönjaossa vuonna 1779 Sakkolan lahjoitusmaat siirtyivät Peter von Freederickszille (1786–1855).[6]
Kenraali Bernhard Freederickszin sukuhaara naturalisoitiin Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1853 ja introdusoitiin vapaaherrallisena sukuna numero 36 nimellä Freedricksz.[1][7] Hänen poikansa Woldemar Freedericksz sai vuonna 1913 Venäjän aatelissa kreivin arvon,[8] jota ei kuitenkaan merkitty Suomen ritarihuoneelle. Suomalainen Freedricksz-aatelissuku sammui mieslinjalta Woldemar Freederickszin kuoltua ilman miespuolista perillistä vuonna 1927 ja lopullisesti vuonna 1950.[1]
Suvun jäseniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Andreas Johann Freedericksz (1759–1843), prikaatinkenraali, lahjoitusmaanomistaja, Johan (Ivan) von Freederikszin poika.[2]
- Peter Andrejevitš Freedericksz (1786–1855), vapaaherra, tykistön everstiluutnantti, Viipurin aateliskokouksen aatelismarsalkka 1805–1808.[9]
- Bernhard Freedericksz (1797–1874), vapaaherra, jalkaväenkenraali, Andreas Johann Freederickszin poika
- Woldemar Freedericksz (1838–1927), kreivi, ratsuväenkenraali, keisarin kenraaliadjutantti, hoviministeri, pääesikunnan päällikkö, Bernhard Freederickszin poika.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Freedricksz. Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
- ↑ a b c Jyrki Paaskoski: Freedericksz, Andrei von (1759–1843) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 18.7.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Pieni Tietosanakirja: s. 826 Touvila
- ↑ Saaroisten hovi 100 vuotta sitten
- ↑ Lahjoitusmaakausi - Valkjärvi
- ↑ Suvannon seudun sukututkijoiden tallenteita www.suvannonsuvut.net. Viitattu 6.12.2022.
- ↑ Freedericksz, Bernhard (Boris) - Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917
- ↑ a b Freedericksz, Adolf Andreas Woldemar Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Vanhan Suomen aatelismarsalkat (Arkistoitu – Internet Archive) - Genos 9 (1938), s. 123-124.