Erillinen pataljoona 7
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Erillinen Pataljoona 7 (Er.P 7) oli jatkosodan alkuvaiheessa toimineen Prikaati K:n toinen pataljoona, johon oli sijoitettu Suomessa asuvat aunuksenkarjalaissyntyiset asevelvolliset, jotka olivat siirtyneet Suomeen sisällissodan aikana ja jälkeen. Pataljoonaa täydennettiin suomalaisilla vapaaehtoisilla.
Pataljoona tunnettiin Prikaati K:n (Pr.K) lakkauttamisen (22.10.1941) jälkeen:
- 23.10.1941–31.1.1944 Aunuksen Heimosoturipataljoona
- 1.2.–13.11.1944 Erillinen Pataljoona 7 (Er.P 7)
Pataljoonan alkuvaiheet esitetty Prikaati K:n yhteydessä
Komentajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- majuri Olsoni –10.5.1942
- everstiluutnantti Niskakoskelainen 11.5.1942–25.7.1944
- majuri Antti Seitamo 26.7.1944–
Pataljoonan sotatie itsenäisenä joukkoyksikkönä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 28.10.1941–13.7.1942 varuskuntapataljoonana Äänislinnassa ja Äänisen rannikkopuolustuksen komentajan liikkuvana reservinä
- 14.7.1942–31.5.1943 varmistus- ja partiotehtävissä Lieksan, Repolan, Omelian, Kiimasjärven ja Luvajärven alueella, lisäksi 70 miestä Aunuksen piiriesikunnan käytössä
- 1.6.1943–15.2.1944 rintamavastuussa Kiimasjärvella ja Luvajärvellä
- 16.2.–23.5.1944 rintamavastuussa tukikohdissa Tširkkakemijoella
- 23.5.–8.7.1944 rintamavastuussa Vilkkojärven lohkolla
- 8.7.–21.9.1944 Rukajärvellä
- 22.9.– vetäytyminen Suomeen
- 13.11.1944 Er.P 7 kotiutettiin [1]
Tappiot 23.10.1941.–13.11.1944
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kaatuneita 35
- Kadonneita 9[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Timo Kallioniemi: Prikaati K, Heimosoturit jatkosodassa. Oulu: Pohjoinen, 1992. ISBN 951-749-161-1