Eila Kelo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eila Kelo

Eila Anneli Kelo (o.s. Aaltonen, s. 30. tammikuuta 1948 Raisio) on suomalainen entinen korkeushyppääjä ja viisiottelija. Hän edusti seuratasolla Tervakosken Patoa ja Viipurin Urheilijoita. Uransa hän lopetti kauden 1976 jälkeen.

Kelo voitti korkeushypyn Suomen mestaruuden vuonna 1970[1] ja piti kesäkuussa 1973 vähän aikaa hallussaan korkeushypyn Suomen ennätystä tuloksellaan 173 senttimetriä. Hän hyppäsi ennätyksekseen ulkona 174 senttiä (1975) ja hallissa 176 senttiä (1974). Kelolla on Kalevan kisoista yhteensä kaikkiaan 12 mitalia korkeushypystä ja viisiottelusta, jossa hän otteli ennätyksekseen 3607 pistettä vuonna 1973.

Kelo on yleisurheilun Suomen mestareiden Milla Kelon ja Niina Kelon äiti[2] ja toimi myös heidän valmentajanaan. Nykyään hän toimii yleisurheilun valmennustehtävissä Keski-Uudenmaan Yleisurheilussa.[1]

Työstään yleisurheilussa Eila Kelo palkittiin Euroopan Yleisurheiluliiton (EA) naisvaikuttajapalkinnolla vuoden 2009 saavutuksista. Hänelle on myönnetty Alfred Kordelinin säätiön lasten ja nuorten valmentajapalkinto kaksi kertaa, vuosina 1994 ja 2021[3].

Aikuisten ulkoratojen SM-mitalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viisiottelu
    • hopeaa 1973
    • pronssia 1969, 1974, 1975
  • Eila Kelo Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  • Toimela, Christina: Eila Kelolle EA:n tunnustus naisurheiluvaikuttajana. Yleisurheilun Kuvalehti, 26.3.2010, nro 2, s. 29. Tampere: Suomen Urheiluliiton julkaisut Oy.