Tämä on lupaava artikkeli.

Desmond Tutu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Desmond Tutu
Henkilötiedot
Syntynyt7. lokakuuta 1931
Klerksdorp, Transvaalin provinssi, Etelä-Afrikan unioni
Kuollut26. joulukuuta 2021 (90 vuotta)
Kapkaupunki, Etelä-Afrikka
Kansalaisuus eteläafrikkalainen
Ammatti arkkipiispa
ArvonimiThe Most Reverend (käännä suomeksi)
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Leah Nomalizo Tutu
Lapset Trevor, Theresa, Naomi ja Mpho.
Muut tiedot
Tunnustukset Nobelin rauhanpalkinto (1984)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Desmond Mpilo Tutu (7. lokakuuta 1931 Klerksdorp, Transvaalin provinssi, Etelä-Afrikan unioni – 26. joulukuuta 2021 Kapkaupunki, Etelä-Afrikka[1]) oli eteläafrikkalainen anglikaanisen kirkon Kapkaupungin arkkipiispa, joka tuli 1980-luvulla tunnetuksi apartheidin vastustajana ja jatkoi sen jälkeen toimintaansa ihmisoikeuksien puolustajana ja oli muun muassa Etelä-Afrikan totuuskomission puheenjohtaja. Tutulle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1984. Tutu teki runsaasti työtä rotuerottelun ehkäisemiseksi.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutu syntyi Klerksdorpissa, Transvaalin provinssissa 7. lokakuuta 1931. Tutulla on sekä xhosa- että tswanataustaa.[2] Perhe muutti Johannesburgiin Tutun ollessa 12-vuotias. Hän olisi halunnut opiskella lääkäriksi, mutta koska perheellä ei ollut varaa siihen, hän seurasi isänsä jalanjäljissä opettajaksi. Tutu opiskeli 1951–1953 Pretorian Bantu Normal Collegessa ja opetti sen jälkeen vuoteen 1957 Johannesburgin Bantu High Schoolissa.[3] Hän kuitenkin erosi vastalauseena eteläafrikkalaiselle kasvatus- ja koulutuslaille, joka vahvasti tuki rotuerottelua ja epätasa-arvoa. Se muun muassa kielsi eri rotujen opiskelun samoissa ryhmissä ja heikensi siten Etelä-Afrikan mustan väestön opiskelumahdollisuuksia.[4] Tutu jatkoi opintojaan teologian saralla, ja vuonna 1960 hänet vihittiin anglikaanipapiksi.[5] Hän siirtyi työskentelemään pappina keskustelua herättäneessä Fort Haren yliopistossa, joka oli yksi harvoja eteläisen Afrikan laatukouluja mustille opiskelijoille.[6] Tutu meni 1955 naimisiin Leah Nomalizon kanssa.[7] Heillä on neljä lasta.[8]

Tutu suoritti 1962–1966 teologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot Lontoon King’s Collegessa.[3] Opintojen jälkeen hän palasi Etelä-Afrikkaan, missä jatkoi mustaihoisen papiston kouluttamista[9] vuosina 1967–1972.[5] Hän kirjoitti pääministeri B. J. Vorsterille kirjeen, jossa hän kuvasi tilannetta Etelä-Afrikassa ”ruutitynnyriksi, joka voi räjähtää milloin tahansa”. Hän ei koskaan saanut vastausta kirjeeseensä. Ruutitynnyri räjähti, kun 1975 bantujen kouluissa määrättiin pakolliseksi opetuskieleksi afrikaans, jota harvat opettajat tai oppilaat osasivat. Koululaisten mielenosoitus johti väkivaltaisuuksiin, joissa kuoli ainakin kaksi lasta.[10]

Vuonna 1972 Tutu palasi Isoon-Britanniaan, jossa hänet nimitettiin kirkkojen maailmaneuvoston teologisen kasvatusrahaston varajohtajaksi. Hän palasi Etelä-Afrikkaan jälleen vuonna 1975, jolloin hänet nimitettiin Johannesburgissa sijaitsevan St. Maryn tuomiokirkon rovastiksi ensimmäisenä mustana henkilönä.[3]

Tutun poliittinen työ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1976 syttyivät Soweton mellakat, kun hallitus suunnitteli lisäävänsä afrikaansin käyttöä mustissa kouluissa. Tapahtuma kehittyi massiiviseksi kapinaksi rotuerottelua vastaan. Siitä lähtien Tutu tuki maansa taloudellista boikottia. Hän oli Lesothon piispa vuodesta 1976 vuoteen 1978, jolloin hänestä tuli Etelä-Afrikan kirkkojen neuvoston pääsihteeri. Tässä asemassa hän pystyi jatkamaan työtään rotuerottelua vastaan lähes kaikkien kirkkojen luvalla. Tutu puolusti johdonmukaisesti sovintoa kaikkien asianosaisten välillä kirjoituksissaan ja luennoissaan kotimaassa ja ulkomailla. Tutu sai 1984 Nobelin rauhanpalkinnon. Nobel-komitea mainitsi hänen roolinsa ”yhdistävänä johtohahmona kampanjassa apartheid-ongelman ratkaisemiseksi Etelä-Afrikassa”.[11] 7. syyskuuta 1986 Tutusta tuli ensimmäinen Etelä-Afrikassa anglikaanikirkkoa johtanut musta henkilö.[3]

Vuonna 1995 presidentti Nelson Mandela nimitti Tutun johtamaan totuuskomissiota, jonka tehtävänä oli tutkia apartheidin ajan mahdollisia ihmisoikeusrikkomuksia.[3] Tämän työn johdosta hän sai 1999 Sydneyn rauhanpalkinnon.[12] Tutulla diagnosoitiin eturauhassyöpä vuonna 1997.[13]

Tutu nimitettiin useiden yliopistojen kunniatohtoriksi sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa.[14] Tutu palasi vuonna 2004 Isoon-Britanniaan King’s College Londonin vierailevaksi professoriksi ja piti luentosarjan, jolla juhlistettiin yliopiston 175. vuosipäivän merkkivuotta.[15] 78-vuotias Tutu ilmoitti kesällä 2010 vetäytyvänsä julkisuudesta ja julkisista tehtävistään voidakseen viettää eläkepäiviään perheensä parissa.[16][17]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Desmond Tutu kuoli 90 vuoden iässä pitkäaikaisen sairauden seurauksena 26. joulukuuta 2021.[13] Tutun omasta toivomuksesta hänen ruumiinsa tuhkattiin ympäristöystävällisemmällä neste- eli vesituhkausmenetelmällä, jossa vainajan ruumis liuotetaan lämmön, paineen ja kemikaalien vaikutuksesta kiihdytettyä maatumista muistuttavassa prosessissa. Koruttomat hautajaiset pidettiin Kapkaupungissa 1. tammikuuta 2022.[18][19][20]

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Desmond Tutun kunnianosoitukset

Tutu sai elämänsä aikana lukuisia tunnustuksia, joista kuuluisin lienee Nobelin rauhanpalkinto.[3]

Poliittisia mielipiteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutu uskoi Israelin valtion palestiinalaisiin suuntaaman kohtelun olevan yksi apartheidin muoto. Hän pyysi toistuvasti Israelin hallitusta kunnioittamaan palestiinalaisten ihmisarvoa, olivatpa he muslimeja tai kristittyjä.[21]

Nobelisti tuki myös Länsi-Papuan itsenäisyysliikettä ja arvosteli YK:n roolia Indonesian Länsi-Papuan valtauksessa. Tutu sanoi: ”Useita vuosia Etelä-Afrikan ihmiset kärsivät sorron ja rotuerottelun ikeen alla. Monet ihmiset kärsivät yhä raa’asta sorrosta ja heidän ihmisarvonsa kielletään. Yksi tällainen ihmisjoukko on Länsi-Papuan kansa.”[22]

Tutu arvosteli myös ihmisoikeuksien loukkauksia Zimbabwessa. Hän kutsui Zimbabwen presidentti Robert Mugabea ”afrikkalaisen diktaattorin irvikuvaksi” ja arvosteli Etelä-Afrikan hallituksen diplomatiaa Zimbabwea kohtaan.[23]

Vuonna 2012 Tutu jättäytyi pois Etelä-Afrikassa pidetystä seminaarista, jonne oli kutsuttu puhumaan myös Tony Blair. Tutun edustajan mukaan tämän mielestä Blairin päätöstä tukea USA:n hyökkäystä Irakiin oli ”moraalisesti mahdotonta puolustaa” ja arkkipiispan olisi ”sopimatonta ja kestämätöntä” esiintyä Blairin kanssa samassa tilaisuudessa.[24] Pian tämän jälkeen Tutu vaati The Observerin julkaisemassa kirjoituksessaan Blairin ja George W. Bushin haastamista Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen Irakin sodan takia.[25]

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Crying in the Wilderness (1983)
  • Hope and Suffering. Sermons and Speeches (1983; suom. Kärsimys ja toivo Kirjayhtymä 1985)
  • The Words of Desmond Tutu (1989)
  • The Rainbow People of God (1994)
  • The Essential Desmond Tutu (1997)
  • No Future without Forgiveness (1999; suom Anteeksiantaminen, tie tulevaisuuteen Gummerus 2001)
  • God Has a Dream. A Vision of Hope for Our Time (2004)
  • Made for Goodness: and Why This Makes All Difference (yhdessä Mpho Tutun kanssa, 2010)
  • God is not a Christian. Speaking Truth in Times of Crisis (2011)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gish, Steven: Desmond Tutu. A Biography. Greenwood Publishing Group, 2004. ISBN 9780313328602

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Bourke, Jason: Archbishop Desmond Tutu, giant in fight against apartheid South Africa, dies at 90 The Guardian. 26.12.2021d. Viitattu 26.12.2021. (englanniksi)
  2. ↑ What you do not know about Archbishop Desmond Tutu AfricaNews. 31.12.2021. Viitattu 8.2.2024. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f Desmond Tutu Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Gish s. 16, 20–21.
  5. ↑ a b Desmond Tutut: Biography Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Gish 2004, s. 42.
  7. ↑ Gish 2004, s. 18.
  8. ↑ Gish 2004, s. 58.
  9. ↑ Desmond Mpilo Tutu zar.co.za – Proud to be South African. Arkistoitu 19.7.2012. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Beck, Roger B.: The History of South Africa, s. 160. Greenwood Publishing Group, 2000. ISBN 9780313307300
  11. ↑ The Nobel Peace Prize for 1984 (lehdistötiedote) Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  12. ↑ 1999 Archbishop Desmond Tutu 1999. Sydney Peace Foundation. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  13. ↑ a b Ihmisoikeustaistelija ja rauhannobelisti Desmond Tutu on kuollut Yle uutiset. 26.12.2021. Viitattu 5.1.2022.
  14. ↑ Curriculum Vitae Nobelprize.org – The Official Website of the Nobel. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  15. ↑ Desmond Tutu Famous People. King's College London. Viitattu 15.7.2012.
  16. ↑ Yle: Desmond Tutu jäämässä eläkkeelle (viitattu 22.7.2010)
  17. ↑ HS: Rauhannobelisti Tutu jättää julkisuuden (Arkistoitu – Internet Archive) (viitattu 22.7.2010)
  18. ↑ Desmond Tutun ruumis tuhkattiin nestekäsittelyn avulla energian säästämiseksi – tämä oli arkkipiispan oma toive Yle uutiset. Viitattu 5.1.2022.
  19. ↑ Desmond Tutun ruumista ei tuhkata tulella – toivoi ympäristöystävällisempää menetelmää Iltalehti. Viitattu 5.1.2022.
  20. ↑ Etelä-Afrikassa pidettiin koruttomat hautajaiset maan ”henkiselle isälle” Desmond Tutulle Yle uutiset. Viitattu 5.1.2022.
  21. ↑ Tutu, Desmond & Mansfield, Michael: The Russell Tribunal on Palestine can promote peace, truth and reconciliation The Guardian. 2011. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  22. ↑ West Papua: Nobel Prize Desmond Tutu calls on UN to act 2004. UNPO. Viitattu 15.7.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Basildon Peta in Johannesburg and Daniel Howden: Zimbabwe is Africa's shame, Tutu declares. The Independent, 2007, nro 17 March.
  24. ↑ Desmond Tutu quits seminar in protest over presence of Tony Blair. The Guardian. Viitattu 29.8.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Tony Blair should face trial over Iraq war, says Desmond Tutu. The Guardian. Viitattu 2.9.2012. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Desmond Tutu.
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Desmond_Tutu&oldid=22708217”