Danilo I (Montenegron ruhtinas)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Danilo I, Johann Bössin maalaama muotokuva vuodelta 1855.

Danilo I Petrović-Njegoš (25. toukokuuta 1826 Njegoš13. elokuuta 1860 Kotor) oli Montenegron ruhtinaspiispa (vladika) vuosina 1851–1852 nimellä Danilo II ja ruhtinas vuosina 1852–1860. Hän korotti Montenegron ruhtinaskunnaksi.[1]

Danilo nousi valtaan setänsä Pietari II:n seuraajana tämän kuoltua vuonna 1851. Vuoden 1852 alussa Danilo otti Venäjän tukemana nimikkeen knjaz (ruhtinas), ja hänestä tuli siten Montenegron maallinen ruhtinas.[1][2] Piispan velvollisuuksiin kuuluneesta selibaattilupauksesta luopuminen mahdollisti hänelle varsinaisen dynastian perustamisen.[2]

Danilon hallitsijakauden alussa Montenegro kävi vuosina 1852–1853 sodan Osmanien valtakuntaa vastaan. Montenegron armeija voitti turkkilaiset vuonna 1853 Ostrogin lähellä. Itävallan taivuteltua turkkilaiset tekemään rauhan Danilo piti Montenegron puolueettomana Krimin sodan ajan.[2][1] Sitä eivät Montenegron vuoristolaiset hyväksyneet, vaan he nousivat kapinaan. Danilo yritti saada Krimin sodan jälkeisen Pariisin rauhankongressin tunnustamaan Montenegron itsenäisyyden, mutta kongressi ei ottanut asiaa käsiteltäväkseen.[1] Danilo pyrki seuraavaksi lähestymään ulkopolitiikassaan Ranskaa. Hän tapasi vuonna 1857 keisari Napoleon III:n ja pyysi tältä tukea turkkilaisia vastaan.[2] Sota Montenegron ja Osmanien valtakunnan välillä puhkesi uudelleen vuonna 1858. Danilon veli Mirko Petrović-Njegoš johti montenegrolaiset suureen voittoon Grahovon taistelussa, ja sillä kertaa Ranskan laivasto pakotti Turkin taipumaan rauhaan.[2][1]

Danilo toteutti Montenegrossa sisäisiä uudistuksia. Hän antoi vuonna 1855 valtakunnalleen lain, joka muun muassa takasi uskonnonvapauden ja kansalaisvapauksia. Hän uudisti myös armeijaa ja verotusta. Danilo kuoli salamurhan uhrina. Kadić-niminen kapinan jälkeen maasta karkotettu montenegrolainen ampui ja haavoitti kuolettavasti häntä 11. elokuuta 1860 Persanossa Kotorinlahden rannalla. Danilo kuoli kaksi päivää myöhemmin. Koska hänellä ei ollut poikia, hänen seuraajakseen tuli hänen veljensä Mirkon poika Nikola I.[1][2]

Danilon puoliso oli vuodesta 1855 Darinka Kvekić,[2] jonka kanssa hänellä oli tytär Olgalähde?.

  1. a b c d e f Danilo II (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 27.5.2014.
  2. a b c d e f g Nordisk familjebok (1906), s. 1262–1263 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 27.5.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]