Dámaso Berenguer

Dámaso Berenguer
Espanjan pääministeri
30. tammikuuta 1930 – 18. helmikuuta 1931
Monarkki	Alfonso XIII
Edeltäjä	Miguel Primo de Rivera
Seuraaja	Juan Bautista Aznar-Cabañas
Henkilötiedot
Syntynyt	4. elokuuta 1873 San Juan de los Remedios, Kuuba
Kuollut	19. toukokuuta 1953 (79 vuotta) Madrid, Espanja
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Dámaso Berenguer y Fusté, kreivi de Xauen (4. elokuuta 1873 Kuuba – 19. toukokuuta 1953 Madrid) oli espanjalainen kenraali ja poliitikko, joka toimi Espanjan pääministerinä vuosina 1930–1931. Hänen hallintoaan pidettiin puolidiktatorisena ja luonnehdittiin termillä dictablanda.

Berenguer liittyi Espanjan armeijaan vuonna 1889 ja palveli muun muassa Kuubassa sekä Marokossa. Hänet ylennettiin kenraalikuntaan vuonna 1909. Hän toimi vuonna 1918 Espanjan sotaministerinä. Noihin aikoihin armeijan johto alkoi sekaantua politiikkaan. Berenguer oli jonkin aikaa Espanjan korkeana edustajana Espanjan Marokossa ja toimi espanjalaisten joukkojen komentajana Rifin sodan alkuvaiheessa. Espanjalaisten kärsittyä tappion Annualin taistelussa vuonna 1921 häntä pidettiin vastuullisena ja hänet siirrettiin pois aktiivisesta palveluksesta. Kenraali Miguel Primo de Riveran sotilasdiktatuurin aikana Berenguer kuitenkin nimitettiin vuonna 1924 kuninkaan henkilökohtaisen sotakanslian päälliköksi.

Primo de Riveran jouduttua eroamaan tammikuussa 1930 kuningas Alfonso XIII nimitti Berenguerin uudeksi pääministeriksi toivoen tämän kykenevän johdattamaan Espanjan takaisin perustuslailliseen hallintoon. Tämä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä laaja tasavaltalainen ja vasemmistolainen oppositio vaati myös kuninkaan eroa. Jacan kaupungissa puhkesi joulukuussa 1930 pieni sotilaskapina, ja Berenguer päätti erota pääministerin tehtävistä helmikuussa 1931. Hän kuitenkin toimi sotaministerinä seuraajakseen nimitetyn Juan Bautista Aznar-Cabañasin hallituksessa. Myöhemmin samana keväänä kuningas Alfonso pakeni maasta ja Espanja julistettiin tasavallaksi. Diktatuurihallintoon yhdistetty Berenguer oli vangittuna suuren osan toisen tasavallan ajasta. Hän julkaisi vuonna 1946 muistelmateoksen, jossa puolusteli omaa hallintoaan.