Tämä on lupaava artikkeli.

Catherine Zeta-Jones

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Catherine Zeta-Jones
Catherine Zeta-Jones vuonna 2012.
Catherine Zeta-Jones vuonna 2012.
Henkilötiedot
Koko nimi Catherine Zeta Jones[1]
Syntynyt25. syyskuuta 1969 (ikä 55)
Swansea, Wales, Yhdistynyt kuningaskunta
Ammatti näyttelijä
Puoliso Michael Douglas
Näyttelijä
Aktiivisena 1990–
Merkittävät roolit
Palkinnot

Parhaan nais­sivu­osan Oscar
2002 Chicago

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Catherine Zeta-Jones (s. 25. syyskuuta 1969 Swansea) on walesilainen Oscar-palkittu näyttelijä. Hän aloitti uransa lapsena teatterissa ja näytteli etenkin musikaaleissa. Hänen ensi­esiintymisensä televisiossa oli vuonna 1991 britti­sarjassa Oi ihana toukokuu Marietten roolissa. Elo­kuva Zorron naamio (1998) oli hänen läpi­murtonsa Hollywoodissa.

Nais­sivu­osa musikaalissa Chicago (2002) toi Zeta-Jonesille sekä Oscar- että Bafta-palkinnon.[2][3] Hän sai parhaan nais­pää­osan Tony-palkinnon musikaalista A Little Night Music (2009) vuonna 2010.[4]

Hän julkaisi vuonna 2017 sisustus­mallistonsa Casa Zeta-Jones yhteis­työssä yhdys­valtalaisen QVC:n kanssa.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherine Zeta-Jones syntyi Walesin Swanseassa. Hänet on nimetty iso­äitiensä Zeta Jonesin ja Catherine Fairin mukaan.[5] Nimen väli­viiva on lisätty myöhemmin.[1] Hänen isänsä David Jones omisti makeis­tehtaan, ja hänen äitinsä Patricia (o.s. Fair) toimi ompelijana.[6] Hänen isänsä on synty­perältään walesilainen ja hänen äitinsä irlantilais­katolinen. Hänellä on kaksi veljeä, vanhempi veli David A. (1967) ja nuorempi veli Lyndon (1972), joka työskenteli myynti­edustajana ennen kuin ryhtyi pää­oma­sijoittajaksi Milk­wood Films -elo­kuva­tuotanto­yhtiöön.[7][8][9]

Patricia Jones lähetti neljä­vuotiaan Catherinen Hazel Johnson School of Dance -tanssi­kouluun, koska tämä oli lapsena hyperaktiivinen ja voisi käyttää liian energiansa hyödykseen tanssimiseen.[10][11] Catherinen vanhemmat voittivat bingosta 1980-luvulla 100 000 puntaa, jolla rahoitettiin Zeta-Jonesin baletti- ja tanssi­tunnit.[12]

Catherine osallistui vuonna 1979 Butlin’s Holiday Campissa, Mineheadin Somersetissa, nuorten ikä­luokkien Junior Star Trail -kykyjen­etsintä­kilpailuun Shirley Basseyn kappaleella. Hän voitti kilpailun ja sai täten paikallisen median huomiota.[13][14] 11-vuotiaana Zeta-Jones oli Britannian steppauksen mestari.[15] Hän opiskeli Dumbarton House Schoolissa, mutta jätti koulun kesken 15-vuotiaana ja muutti Lontooseen ryhtyäkseen näyttelijäksi.[16] Hän altistui lapsena virukselle, joka aiheutti hengitys­vaikeuksia, jonka seurauksena hänelle jouduttiin tekemään trakeostomia. Hänen kaulaansa jäi toimen­piteestä arpi.[17]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musikaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherine Zeta-Jones opiskeli musiikki­teatteria Arts Educational Schoolsissa, Lontoon Chiswickissä. Hän aloitti näyttelemisen varhaisessa teini-iässä.[7] Hän näytteli Harold Grayn luoman Little Orphan Annie -sarja­kuvan pohjalta tehdyssä Annie-musikaalin kahdessa eri tuotannossa. Hän näytteli 1970-luvun lopulla Annie-musikaalissa Mollyn roolin Victoria Palacessa, West End -teatterissa[18] ja vuonna 1981 nimi­roolin Swansea Grand Theatressa. Catherine näytteli 14-vuotiaana vuonna 1983 Tallulahin roolin West Endin Her Majesty’s -teatterin Bugsy Malone -musikaalissa.[19]

Zeta-Jones näytteli vuosina 1985–1986 musikaalissa The Pajama Game. Hän oli vuonna 1987 toisella varasijalla nais­pää­osaan, Peggy Sawyerin rooliin West End -musikaalissa 42nd Street. Päänäyttelijän sekä ensimmäisen vara­sija­näyttelijän sairastuttua Catherine esitti pää­roolin. Tuottajat vaikuttuivat hänen rooli­suorituksesta niin, että hän näytteli pääroolia kahden vuoden ajan. Musikaali oli hänen läpi­murtonsa.[20][21]

Vuonna 1989 Zeta-Jones esiintyi Lontoon Coliseumissa Mae Jonesin roolissa Kurt Weillin oopperassa Street Scene.[22] Hän näytteli vuonna 1992 George Martinin Under Milk Wood -musikaalissa, joka on sovitus Dylan Thomasin radio­draamasta (1954)[23]

Vuonna 2009 hän näytteli Desirée Armfeldtia musikaalissa A Little Night Music, josta hänet palkittiin muun muassa Tony-palkinnolla.[24][25]

1990–1999: Televisio- sekä elokuvauran alku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Catherine Zeta-Jones Cannesin elo­kuva­juhlilla vuonna 1999.

Zeta-Jonesin ensimmäinen elo­kuva­rooli oli vuonna 1990 Philippe de Brocan ohjaamassa ranskalais-italialaisessa elo­kuvassa 1001 Nights, joka on mukaelma persialaisesta tarusta Tuhat ja yksi yötä.[26] Suurta suosiota Britanniassa hän sai näyteltyään Mariette Larkinin roolia brittiläisessä televisio­sarjassa Oi ihana toukokuu (1991–1993).[27] Vuonna 1992 hän näytteli elo­kuvassa Kolumbus – seikkailijoista suurin.[26]

Zeta-Jones näytteli vuonna 1993 George Lucasin tuottaman televisio­sarjan Indiana Jones Juniorin jaksossa, jossa näytteli myös Daniel Craig.[28] Hän esitti vuonna 1996 elokuvan Katariina Suuri nimi­roolia[26] ja samana vuonna elo­kuvassa Musta­naamio, joka pohjautuu Lee Falkin luomaan saman­nimiseen sarja­kuva­hahmoon. Osittain kahteen ensimmäiseen Musta­naamio-tarinaan perustuvassa elo­kuvassa näyttelivät myös Billy Zane ja Kristy Swanson.[29]

Zeta-Jones tunnetaan myös CBS:n mini­televisio­sarjasta Titanic (1996), jossa hän näyttelee pää­osassa Isabella Paradinea. Elo­kuva perustuu RMS Titanicin haaksi­rikkoon. Elo­kuva­ohjaaja Steven Spielbergin suositteli ohjaaja Martin Campbellille Zeta-Jonesia nais­pää­osaan elo­kuvaan Zorron naamio nähtyään tämän rooli­suorituksen Titanic-mini­sarjassa.[28] Zeta-Jones valittiinkin Eléna (de la Vega) Monteron rooliin toiminta­elo­kuvaan Zorron naamio (1998). Se oli hänen läpi­murto­elo­kuvansa Hollywoodissa.[30]

Zeta-Jones näytteli vuonna 1999 elo­kuvassa Ansa viritetty, jossa hän näytteli pää­osassa Sean Conneryn kanssa.[26] Elo­kuvan kriittisistä arvosteluista huolimatta se oli lippu­tulo­menestys.[31] Samana vuonna hän näytteli elo­kuvassa The Haunting – paholaistalo, jossa esiintyivät myös Owen Wilson, Lili Taylor ja Liam Neeson.[26] Elo­kuva on Jan de Bontin ohjaama, ja se on uusinta­versio vuoden 1963 elo­kuvasta Yö kauhujen talossa, joka perustuu Shirley Jacksonin romaaniin vuodelta 1959[32][33]. Elo­kuva sai kriittistä palautetta muun muassa heikosta käsi­kirjoituksesta sekä liiasta kauhu­elo­kuvien kliseiden toistosta, mutta elo­kuva sai kuitenkin maailman­laajuisesti lippu­tulo­menestystä tuottaen 177,3 miljoonaa dollaria.[34]

2000–2005

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elo­kuvan Traffic (2000) käsi­kirjoitusta muutettiin siten, että Zeta-Jonesin rooli­hahmo Helena Ayala on raskaana, koska elo­kuvaa kuvatessa tämä odotti esikoistaan Dylania.[35] Samassa elo­kuvassa näyttelee myös hänen miehensä Michael Douglas. Vuonna 2001 Zeta-Jones näytteli elo­kuvassa Valko­kankaan lemmikit Gwen Harrisonin roolia.[36]

Chicago-elo­kuva­musikaalista (2002) Zeta-Jones voitti parhaan nais­sivu­osan Oscar-palkinnon.[26] Vuonna 2003 hän näytteli elo­kuvassa Sietämätöntä julmuutta, jossa hän näyttelee pää­osassa George Clooneyn kanssa.[37] Steven Spielbergin ohjaamassa tosi­tapahtumiin perustuvassa elo­kuvassa Terminaali (2004) hän näyttelee lento­emäntä Amelia Warrenia, joka ystävystyy New Yorkin lento­kentän terminaalissa pakosta asuvan Viktor Navoskin (Tom Hanks) kanssa, joka ei pääse ilman hyväksyttävää passia Yhdys­valtoihin ja jää jumiin lento­kentälle.[38] Samana vuonna Zeta-Jones näytteli elo­kuvassa Ocean’s Twelve (2004), jossa näyttelivät myös George Clooney, Brad Pitt, Matt Damon ja Julia Roberts. Hän uusi roolinsa Eléna de la Vegana Zorron naamio (1998) elo­kuvan jatko-osassa Zorron legenda (2005).[26]

2007–2016

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romanttisessa komedia­elo­kuvassa Rakkauden resepti (2007) Zeta-Jones näyttelee Katea, joka työskentelee ravintolassa tarkkaa ja työlleen omistautunutta kokkia, joka joutuu yllättäen sijais­äidiksi siskon tyttärelleen Zoelle (Abigail Breslin), jonka äiti kuolee auto-onnettomuudessa. Aaron Eckhart näyttelee elo­kuvassa apulais­keittiö­päällikköä.[39] Zeta-Jones valmistautui rooliaan varten muun muassa harjoittelemalla new­yorkilaisessa Fiamma Osteria -ravintolassa.[40]

Rakkauden resepti elo­kuvan jälkeen Zeta-Jones vähensi elo­kuva- ja televisio­töitään merkittävästi seuraavan viiden vuoden ajaksi. Hän keskittyi töiden sijaan perheeseensä sekä miehensä ja itsensä terveyteen. Zeta-Jones itse kärsi mielen­terveyden ongelmista, ja hänen miehellään Michaelilla oli diagnosoitu syöpä. Zeta-Jones muun muassa kieltäytyi vuonna 2010 hänelle tarjotusta My Week with Marilyn (2011) -elo­kuvan Vivien Leigh’n roolista, jotta voisi viettää enemmän aikaa syöpä­hoidossa olleen miehensä kanssa.[41][42] Zeta-Jones hakeutui hoitoon kaksi­suuntaisen mieliala­häiriön takia 2011, ja toisen kerran hän joutui hoitoon mielen­terveys­ongelmien takia vuonna 2013. Samana vuonna Zeta-Jones kertoi omasta sairaudestaan talk show -haastattelussa, ja ilmaisi myös miehensä Michaelin syöpä­diagnoosin vieneen häneltä voimat.[43]

Zeta-Jones näytteli Patricia Whitmoren roolissa Adam Shankmanin ohjaamassa elokuvassa Rock of Ages (2012). Elokuva perustuu saman­nimiseen Broad­way-teatteri­musikaaliin ja Chris D’Arienzonin kirjoittamaan kirjaan.[44] Samana vuonna hän näytteli romanttisessa komedia­elo­kuvassa Rakkauden pelikenttä, jonka pää­osissa näyttelee Gerard Butler, Jessica Biel ja Uma Thurman.[45]

Zeta-Jones näytteli Red-toiminta­elo­kuvan jatko-osassa Red 2 vuonna 2013. Hän näytteli vuonna 2016 brittiläisessä komedia­elo­kuvassa Dad’s Army, joka perustuu BBC:n vanhaan televisio­sarjaan Ruutiukot.[46][11]

2017–

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherine Zeta-Jones palasi televisio­tuotantoon vuonna 2017. Hän näyttelee Olivia de Havillandia Ryan Murphyn, Jaffe Cohenin ja Michael Zamin luomassa FX:n televisio­sarjassa Feud.[47] Sarjassa näyttelevät myös muun muassa Jessica Lange ja Susan Sarandon.[48] Zeta-Jones näyttelee pääosaa huume­paroni Griselda Blancoa vuonna 2018 ensi-iltansa saaneessa, Guillermo Navarron ohjaamassa, tosi­tapahtumiin perustuvassa televisio­elo­kuvassa Cocaine Godmother. Elo­kuva kertoo kolumbialaisesta huumeparonista Griselda Blancosta, joka oli Miamin huume­myynnin uran­uurtaja 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa.[49][50] Vuonna 2018 Zeta-Jones näyttelee Face­book Watchin alku­peräis­sarjassa Queen America.[51]

Muut työt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Catherine Zeta-Jones on aktiivinen hyvän­tekijä. Hän on mukana useissa humanitaarisissa järjestöissä, joista monet auttavat lapsia, kuten Worldwide Orphan’s Foundation, National Society for the Prevention of Cruelty to Children ja Global Missing Children’s Network. Hän on auttanut useita säätiöitä lasten­sairaaloiden rahoittamisessa.[52]

Zeta-Jones on markkinoinut useita merkkejä sekä tuotteita. Hän oli 2002 maailman­laajuisesti kosmetiikka­yritys Elizabeth Ardenin mainos­kasvo.[53] Samana vuonna hän alle­kirjoitti sopimuksen puhelin­yhtiö T-Mobilen kanssa, jonka puolesta hän lupautui puhumaan maailman­laajuisesti.[54]

Catherine on tehnyt myös laulajan uraa. Hänen ensimmäinen kappaleensa on ”For All Time” (Jeff Wayne’s Musical Version of Spartacus, 1992) joka on Jeff Waynen musiikillinen mukaelma traakialaisesta gladiaattorista Spartacuksesta.[55] Single ”In Arms of Love” julkaistiin vuonna 1995 ja ”I Can not Help Myself” vuonna 1996. Hän teki myös dueton ”True Love Ways” (1994) David Essexin kanssa.[56][57]

Vuonna 2017 Catherine Zeta-Jones julkisti oman kodin­tekstiili­mallistonsa Casa Zeta-Jones yhteis­työssä yhdys­valtalaisen QVC-yhtiön kanssa.[58][59]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Luettelo Catherine Zeta-Jonesin saamista palkinnoista ja ehdokkuuksista
Parhaan musikaalin nais­pää­osan Drama Desk -palkinto, jonka hän voitti A Little Night Music -elo­kuvasta vuonna 2010.

Blockbuster Entertainment Awards -palkinto­gaalassa vuonna 1999 Zeta Jones palkittiin suosituimman nais­tulokkaan palkinnolla näyteltyään elokuvassa Zorron naamio, josta hän sai myös parhaan nais­pää­osan Saturn-ehdokkuuden sekä kaksi MTV Movie Awards -ehdokkuutta: parhaan läpi­murron tehnyt esiintyjä ja paras taistelu.[60][61] Samana vuonna hän voitti European Film Awardsissa, The People’s Choice -palkinnon roolistaan elo­kuvassa Ansa viritetty.[62]

Traffic elo­kuvasta Zeta-Jones voitti parhaan näyttelijä­kokoon­panon SAG-palkinnon ja sai parhaan nais­sivu­osan Golden Globe -ehdokkuuden.[63][64]

Zeta-Jones voitti musikaali­elo­kuva Chicagon myötä seitsemän eri palkintoa vuonna 2003, parhaan nais­sivu­osan Oscarin[2] ja parhaan nais­sivu­osan Bafta-palkinnon,[3] Critics’ Choice Movie Awards -palkinto­gaalassa parhaan näyttelijä­kokoon­panon ja parhaan nais­sivu­osan palkinnot,[65] sekä parhaan näyttelijä­kokoon­panon ja parhaan nais­sivu­osan Screen Actors Guild -palkinnon.[66] Hän sai myös paras nais­pää­osa musikaali­elo­kuvassa Golden Globe -ehdokkuuden.[67]

Pää­osa­roolistaan musikaali­elo­kuvassa Little Night Music (2009) Zeta-Jones voitti kolme musikaalien pää­osa­palkintoa: Tonyn, Drama Deskin ja Outer Critics Circlen.[4][68][69]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Catherine Zeta-Jones ja hänen miehensä Michael Douglas Tribecan elo­kuva­juhlilla vuonna 2012.

Catherine Zeta-Jones ja Michael Douglas tapasivat toisensa Ranskassa vuonna 1998 Deauvillen elo­kuva­festivaaleilla, jossa Danny DeVito esitteli heidät toisilleen.[70] Michael Douglas oli tuolloin vielä naimisissa Diandra Lukerin kanssa. Vuotta myöhemmin he alkoivat tapailla, ja he kihlautuivat vuoden 1999 lopussa ja menivät naimisiin 18. marras­kuuta 2000 Plaza Hotel New Yorkissa, kun Douglasin avio­ero saatiin päätökseen.[70] Heillä on kaksi lasta, poika Dylan Michael, joka on syntynyt vuonna 2000 ja tytär Carys, joka syntyi 2003. Kuningatar Elisabet II myönsi vuonna 2010 Catherine Zeta-Jonesille brittiläisen imperiumin ritari­kunnan­komentaja arvo­nimen CBE:n. Jones palkittiin työstään elo­kuva­teollisuuden hyväksi sekä hyvän­tekeväisyys­projekteistaan Walesissa.[71]

Zeta-Jones on listattu useampaan kertaan maailman kauneimmaksi sekä seksikkäimmäksi naiseksi, muun muassa People-lehden listauksessa hänet on valittu maailman kauneimmaksi naiseksi.[72][73] Woman’s Journal -lehden kyselyssä Zeta-Jones valittiin vuonna 2001 Britannian lumo­voimaisimmaksi yli 30-vuotiaaksi naiseksi.[74][75]

Zeta-Jones on kertonut avoimesti sairastavansa kaksi­suuntaista mieli­ala­häiriötä, johon hän sairastui miehensä taistellessa syöpää vastaan. Michael Douglas myönsi myöhemmin lokakuussa 2013 valehdelleensa syöpänsä sijainnin, joka todellisuudessa oli kieli­syöpä kurkku­syövän sijaan.[76][77][78]

Catherine Zeta-Jonesin ja Michael Douglasin avio­liitto oli vaikeuksissa vuonna 2013, jolloin he myös olivat asumus­erossa.[79] Asumus­eron ajan Catherine Zeta-Jones asui New Yorkin Bed­fordissa sijaitsevassa kartanossa.[80] Keväällä 2014 paris­kunnan avio­liitto-ongelmat oli saatu selvitettyä ja he olivat palanneet yhteen. He myivät Bedfordin kartanonsa ja ostivat samalta alueelta isomman kartanon 8,8 miljoonalla eurolla.[81]

Zeta-Jones harrastaa aktiivisesti golfia[82][83] ja ompelemista.[84]

Valikoitu filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Catherine Zeta-Jonesin filmografia
Elokuvat
Vuosi Nimi Rooli
1998 Zorron naamio Eléna Montero
1999 Ansa viritetty Virginia ”Gin” Baker
2000 High Fidelity Charlie Nicholson
Traffic Helena Ayala
2002 Chicago Velma Kelly
2003 Sietämätöntä julmuutta Marilyn Rex­roth
2004 Terminaali Amelia Warren
Ocean’s Twelve Isabel Lahiri
2005 Zorron legenda Eléna de la Vega
2007 Rakkauden resepti Kate Armstrong
2012 Lay the Favorite Tulip Heimowitz
Rock of Ages Patricia Whitmore
Rakkauden pelikenttä Denise
Televisio
1991–1993 Oi ihana toukokuu Mariette

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Johnston, Sheila: Catherine Zeta-Jones: The Evergreen Girl of the Valleys The Daily Telegraph. 12.6.2010. Telegraph Media Group. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  2. ↑ a b Lyman, Rick: ’Chicago’ Is Big Oscar Winner, But ’Pianist’ Surprises; Hollywood Glamour Still Stars at Ceremony, But Security And War Play Supporting Roles The New York Times. 24.3.2003. The New York Times Company. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  3. ↑ a b Allison, Rebecca: Britain’s Big Bafta Night as the Hours Has the Edge on Hollywood Blockbusters The Guardian. 24.2.2003. Guardian Media Group. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  4. ↑ a b Hollywood Diva Catherine Zeta-Jones Wins a Tony for a Little Night Music Broadway. 13.6.2010. The John Gore Organization. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  5. ↑ Adams, Guy: Catherine Zeta-Jones: Darling Bud with a Steely Core The Independent. 15.4.2011. Independent Print Limited. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  6. ↑ Shakespeare, Sebastian: Catherine And Three Generations of Zeta Genes: Actress Posts Photo of Her Mother Who passed on Her Lustrous Locks And Dark-Eyed Looks Daily Mail Online. 6.6.2017. DMG Media. Viitattu 1.10.2017. (englanniksi)
  7. ↑ a b Catherine Zeta-Jones: A life in pictures Daily Mail. 14.5.2010. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Hollywood Hopes for Film Makers BBC News. 2.9.2001. British Broadcasting Corporation. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Reynolds, Nigel: Zeta Jones to Try Producing with a Film About Rugby The Daily Telegraph. 14.5.2001. Viitattu 31.5.2017. (englanniksi)
  10. ↑ McGrath, Charles: Send in the Song-and-Dance Gal The New York Times. 2.12.2009. The New York Times Company. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  11. ↑ a b Pearce, Garth: ’My Priorities Are Different Now’ Oscar-Winning Catherine Zeta-Jones Returns to the Screen Daily Express. 30.1.2016. Northern & Shell. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  12. ↑ Catherine Zeta-Jones Gets a Visit from Her ’Delighted’ Parents After Receiving a CBE Daily Mail Online. 14.6.2010. DMG Media. Viitattu 2.6.2017. (englanniksi)
  13. ↑ As Butlin’s Celebrates 75 Years, a Peak Back Through the Archives Reveals a Catherine Zeta Jones in a Minehead Talent Show… Daily Mail Online. 10.3.2011. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Tait, Derek: A Map of Love: Around Wales with Dylan Thomas. Amberley, 2012. ISBN 978-1-4456-0806-8 An Illustrated History of Butlins (viitattu 4.6.2017). (englanniksi)
  15. ↑ McGrath, Charles: Send in the Song-and-Dance Gal The New York Times. 2.12.2009. The New York Times Company. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Shakespeare, Sebastian: Sebastian Shakespeare: Catherine Zeta-Jones daughter Carys Looks the Double of Her Mother as a Teenager as She Attends Premiere of the New Star Wars Film Daily Mail. 13.12.2016. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  17. ↑ Catherine Zeta Jones Tracheotomy Surgery Aaron’s Tracheostomy Page. Arkistoitu 31.1.2017. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  18. ↑ Andrea Mcardle to Star in Musical Theatre West’s ”Annie” Steve Julian. 15.9.2010. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)
  19. ↑ Music Theatre International: Show History Music Theatre International. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)
  20. ↑ Catherine Zeta Jones Biography BBC News. 14.6.2010. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  21. ↑ What is 42nd Street And Why Is Everyone so Excited? Theatre London. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)
  22. ↑ Street Scene Classics Today. Viitattu 4.6.2017. (englanniksi)
  23. ↑ Hayden, Jacki: A Map of Love: Around Wales with Dylan Thomas, s. 75. Y Lolfa, 2014. ISBN 978-1-907476-04-4 A Map of Love: Around Wales with Dylan Thomas (viitattu 4.6.2017). (englanniksi)
  24. ↑ Brantley, Ben: A Weekend in the Country With Eros And Thanatos The New York Times. 14.12.2009. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  25. ↑ Catherine Zeta Jones Wins Tony Award BBC News. 14.6.2010. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d e f g Thomson, David: The New Biographical Dictionary of Film: Completely Updated And Expanded, s. 1071–1072. Knopf Doubleday Publishing Group, 2010. ISBN 9780307594617 Google-kirjat (viitattu 2.10.2017). (englanniksi)
  27. ↑ Strong, Gemma: The Darling Buds of May Star Moray Watson Dies Hello! Magazine. 4.5.2017. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  28. ↑ a b Hiscock, John: ’I Owe It All to Zorro’ The Daily Telegraph. 25.10.2005. Viitattu 2.10.2017. (englanniksi)
  29. ↑ Lewis, Maria: Exclusive: Legendary Australian Director Simon Wincer Reveals the Secrets Behind the Making of Blockbuster the Phantom Ahead of the Film’s 20th Anniversary Daily Mail. 28.6.2014. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  30. ↑ Lee, Adrian: Catherine Zeta-Jones: The Harder I Work, the Luckier I Get Daily Express. 14.6.2010. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  31. ↑ Entertainment Entrapment Tops US Box Office BBC News. 4.5.1999. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  32. ↑ The Haunting (1999) Rotten Tomatoes. Viitattu 5.10.2017.
  33. ↑ Keesey, Pam: The Haunting And the Power of Suggestion: Why Robert Wise’s Masterpiece Continues to Deliver the Goods to Modern Audiences Monsterzine. 2002. Viitattu 5.10.2017 (englanniksi).
  34. ↑ The Haunting Box Office Mojo. 1999. IMDb Company. Viitattu 12.6.2017. (englanniksi)
  35. ↑ CNN Larry King Weekend CNN Transcripts. 21.7.2001. Time Warner. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  36. ↑ Sister Roles for Zeta Jones And Julia Roberts The Guardian. 27.10.2000. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Mitchell, Elvis: Film review; A Lawyer’s Good Teeth Help in Court And Love The New York Times. 10.10.2003. The New York Times Company. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  38. ↑ Newman, Andy: The Secret Life of Airports The New York Times. 13.6.2004. The New York Times Company. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  39. ↑ Neumaier, Joe: Zeta-Jones And Eckhart Dish About ’No Reservations’ Pop Matters. 26.7.2007. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  40. ↑ Killian, Cynthia: Cooking, A to Zeta New York Post. 19.7.2007. NYP Holdings INC. Viitattu 14.6.2017. (englanniksi)
  41. ↑ Zeta Jones Turns Down Leigh Role The Indian Express. 1.10.2010. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  42. ↑ Catherine Zeta-Jones Passes on Marilyn Monroe Biopic to Be with Michael Douglas Zimbio. 1.10.2010. Viitattu 3.6.2017. (englanniksi)
  43. ↑ Enqvist, Niina: Sairauden selättänyt Catherine Zeta-Jones, 46, palasi parrasvaloihin – lumoava ilmestys kurveja nuolevassa asussaan Ilta-Sanomat. 27.1.2016. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 3.6.2017.
  44. ↑ Turner, Robin: Catherine Zeta-Jones Receives Praise for Rock of Ages Role Wales Online. 15.6.2012. Viitattu 6.6.2017.
  45. ↑ Catherine Zeta-Jones stars as Denise And Gerard Butler Stars as George in FilmDistrict’s Playing for Keeps. Los Angeles Times. 13.12.2012. Los Angeles Times. Viitattu 11.6.2017. (englanniksi)
  46. ↑ Catherine Zeta-Jones on Darling Buds of May Film: ”I’m Up for It” The Daily Telegraph. 4.2.2016. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  47. ↑ Saad, Nadine: Olivia de Havilland’s Feud with ’Feud’ Los Angeles Times. 17.9.2017. Los Angeles Times. Viitattu 3.10.2017. (englanniksi)
  48. ↑ Daly, Helen: Catherine Zeta-Jones Looks Unrecognisable as Hollywood Star Olivia de Havilland in Feud… Daily Express. 17.2.2017. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  49. ↑ Petski, Denise: ’Cocaine Godmother’: Five Join Catherine Zeta-Jones in Lifetime Movie Deadline Hollywood. 8.6.2017. Deadline Hollywood. Viitattu 11.6.2017. (englanniksi)
  50. ↑ Peltonen, Jari Tapani: Catherine Zeta-Jones on kokaiinin kummitäti V2. 10.6.2017. Alasin Media Oy. Viitattu 11.6.2017.
  51. ↑ D’addario, Daniel: TV Review: Catherine Zeta-Jones in ’Queen America’ Variety. 15.11.2018. Variety Media, LLC. Viitattu 27.11.2018. (englanniksi)
  52. ↑ Catherine Zeta-Jones Given Royal Honor for Charity Work Ecorazzi. 24.2.2011. Viitattu = 1.6.2017 Arkistoitu 5.10.2017. (englanniksi)
  53. ↑ Zeta Jones is New Elizabeth Arden Face The Daily Telegraph. 13.6.2002. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  54. ↑ Actress Catherine Zeta-Jones Signs with T-Mobile International as Global Spokeswoman T-Mobile. 11.6.2002. Viitattu 1.6.2017.
  55. ↑ Nip it in the bud John Patterson The Guardian. 22.10.2005. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  56. ↑ For All Time CD Amazon. Viitattu 5.6.2017.
  57. ↑ Catherine Zeta-Jones Top Songs Music VF. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  58. ↑ Stein, Megan: Catherine Zeta-Jones’ Latest Project Gives a Peek Inside Her Private Life: ’It’s Time for Me to Open Up the Door’ People. 22.9.2017. Viitattu 25.9.2017. (englanniksi)
  59. ↑ Price, Karen: Catherine Zeta-Jones Shows Off Her New Luxury Homeware Collection During a Shoot at Her Mansion Wales Online. 21.9.2017. Viitattu 25.9.2017. (englanniksi)
  60. ↑ Blockbuster Entertainment Award Winners Variety. 9.5.2000. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  61. ↑ Ryan, Joal: ”There’s Something About” MTV Movie Awards E! News. 20.4.1999. E! Entertainment Television. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  62. ↑ The European Film Academy The European Film Academy. 1999. European Film Academy e.V.. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  63. ↑ Actors’ Guild awards for ’Traffic’ RTÉ. 12.3.2001. Raidió Teilifís Éireann. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  64. ↑ Golden Globes Golden Globes. 2001. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  65. ↑ 8th Critics’ Choice Awards (2003) Digital Hit. 2003. Digital Hit Entertainment. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  66. ↑ The 9TH Annual Screen Actors Guild Awards Screen Actors Guild Awards. 2003. SAG-AFTRA. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  67. ↑ Winners & Nominees Golden Globes. 2003. The Golden Globes. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  68. ↑ Hockadoo! Memphis Tops 2010 Drama Desk Award Winners Broadway. 25.5.2010. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  69. ↑ Outer Critics Circle Announced 2009-10 Awards Outer Critics Circle. Arkistoitu 4.10.2017. Viitattu 4.10.2017. (englanniksi)
  70. ↑ a b Näin Michael Douglasin ja Catherine Zeta-Jonesin rakkaus alkoi Ilta-Sanomat. 28.8.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 31.5.2017.
  71. ↑ Lahtinen, Sole: Näyttelijä Catherine Zeta-Jones on nyt komentaja Helsingin Sanomat. 13.6.2010. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 31.5.2017.
  72. ↑ Hernandez, Johana: People’s Most Beautiful Woman: Who’s Made the Cover in the Past Celebuzz. 29.4.2015. Arkistoitu 2.10.2017. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  73. ↑ Maailman kaunein nainen ei voi sietää ulkonäköään – katso video MTV. 18.5.2010. MTV Oy. Arkistoitu 3.10.2017. Viitattu 1.6.2017.
  74. ↑ Zeta Jones Tops Over 30s Poll BBC News. 29.9.2001. Viitattu 2.6.2017. (englanniksi)
  75. ↑ Catherine Zeta Jones on lumoavin kolmekymppinen Ilta-Sanomat. 1.10.2001. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 2.6.2017.
  76. ↑ Michael Douglas valehteli syövästään Ilta-Sanomat. 10.10.2013. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 1.6.2017.
  77. ↑ Kirkova, Deni: ’I look Back And I Can’t Believe the Strength He Had’: Catherine Zeta Jones Opens Up About Her Husband’s Battle with Cancer, And Her Own Wrestle with Bipolar Disorder Daily Mail. 21.7.2013. Viitattu 1.6.2017. (englanniksi)
  78. ↑ Catherine Zeta-Jones: Haluan poistaa sairaudeltani häpeän leiman Iltalehti. 14.11.2012. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Viitattu 14.11.2012.
  79. ↑ Michael Douglas ja Catherine Zeta-Jones eivät mahdu enää saman katon alle Ilta-Sanomat. 28.8.2013. Viitattu 2.6.2017.
  80. ↑ Kuvat: Yhteen palannut näyttelijäpari myy kartanonsa MTV3. 15.8.2014. Arkistoitu 1.6.2017. Viitattu 2.6.2017.
  81. ↑ Kuvat: Näyttelijäpari talokaupoilla – vanha kartano myyty ja uusi ostettu! MTV. 30.10.2014. Arkistoitu 10.8.2016. Viitattu 2.6.2017.
  82. ↑ Sutherland, John: Celebrity Golfers Who Might Surprise You 10.9.2016. Golf Australia. Arkistoitu 26.4.2017. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)
  83. ↑ Dean, John: Catherine Zeta Jones’s Golf Addiction Golf Punk. 30.1.2016. Viitattu 2.6.2017. (englanniksi)
  84. ↑ Leaper, Caroline: Catherine Zeta-Jones Posts a Video from Inside her Enormous Wardrobe And Sparks Rumours of a Possible Fashion Line The Daily Telegraph. 8.2.2017. Viitattu 5.6.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Catherine_Zeta-Jones&oldid=22711191”