Bloody Sunday – verinen sunnuntai
| Bloody Sunday – verinen sunnuntai | |
|---|---|
| Bloody Sunday | |
 |
|
| Ohjaaja | Paul Greengrass |
| Käsikirjoittaja | Paul Greengrass |
| Tuottaja | Mark Redhead |
| Säveltäjä | Dominic Muldowney |
| Kuvaaja | Ivan Strasburg |
| Leikkaaja | Clare Douglas |
| Tuotantosuunnittelija | John Paul Kelly |
| Pukusuunnittelija | Dinah Collin |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Yhdistynyt kuningaskunta Irlanti |
| Tuotantoyhtiö |
Screen Ireland Granada Film Hell's Kitchen Productions ITV Granada UK Film Council |
| Levittäjä |
Paramount Vantage Fandango at Home |
| Ensi-ilta | 2002 |
| Kesto | 110 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Bloody Sunday – verinen sunnuntai (Bloody Sunday) on Paul Greengrassin käsikirjoittama ja ohjaama brittiläis-irlantilainen televisioelokuva vuodelta 2002. Dokumentaariseen tyyliin, ulkopuolisen tarkkailijan tavoin tapahtumia seuraten toteutettu elokuva kertoo Pohjois-Irlannin levottomuuksiin liittyvästä, veriseksi sunnuntaiksi kutsutusta katolisten kansalaisoikeusmarssista, jossa 13 ihmistä sai surmansa ja 13 loukkaantui brittisotilaiden avattua tulen väkijoukkoon Pohjois-Irlannin Derryssä 30. tammikuuta 1972.
Ohjaaja Greengrassin tekemä käsikirjoitus pohjautuu derryläisen kirjailijan Don Mullanin vuonna 1997 ilmestyneeseen kirjaan Eyewitness Bloody Sunday, johon hän kokosi silminnäkijöiden kertomuksia päivän tapahtumista. Mullan toimi myös käsikirjoituskonsulttina ja esiintyy pienessä sivuosassa katolisena pappina.[1]
Rooleissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| James Nesbitt | … | parlamenttiedustaja Ivan Cooper |
| Tim Pigott-Smith | … | kenraalimajuri Ford |
| Nicholas Farrell | … | brittisotilas Patrick MacLellan |
| Gerard McSorley | … | poliisipäällikkö Lagan |
| Kathy Kiera Clarke | … | Frances |
| Mary Moulds | … | Bernadette Devlin |
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuva sai ensi-iltansa Sundancen elokuvajuhlilla Yhdysvalloissa 16. tammikuuta 2002, ja se voitti festivaalin yleisöpalkinnon. Neljä päivää myöhemmin se ensiesitettiin Britannian televisiossa ITV-kanavalla. Suomessa elokuva on esitetty Yle TV1 -kanavalla syys- ja marraskuussa 2007[2].
Bloody Sunday jakoi Berliinin elokuvajuhlilla parhaan elokuvan Kultainen karhu -palkinnon japanilaisanimaation Henkien kätkemä kanssa. Se sai myös ekumeenisen tuomariston erikoispalkinnon. Irlannin elokuva- ja televisiogaalassa elokuva palkittiin vuoden parhaana sekä lisäksi käsikirjoituksestaan ja äänityksestään. Brittiläisessä Bafta-gaalassa Ivan Strasburg palkittiin kuvauksesta ja valaistuksesta, ja elokuva tuotti lisäksi neljä muuta ehdokkuutta. Bloody Sunday oli European Film Awards -ehdokkaana neljässä sarjassa, muun muassa parhaan elokuvan ja parhaan ohjauksen kategorioissa.[3]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Bloody Sundayn vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jennifer Llewellyn & Steve Thompson: Bloody Sunday (2002) Northern Ireland and the Troubles. 2017. Alpha History. Viitattu 13.8.2018. (englanniksi)
- ↑ Bloody Sunday – verinen sunnuntai Elonet., Esitystiedot. Viitattu 13.8.2018.
- ↑ Bloody Sunday – verinen sunnuntai Internet Movie Databasessa (englanniksi), Awards. Viitattu 13.8.2018.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made (Arkistoitu – Internet Archive), The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, 2. painos, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 11.8.2018.
