Auguste de Marmont
Auguste-Frédéric-Louis Viesse de Marmont, Ragusen herttua (20. heinäkuuta 1774 Châtillon-sur-Seine – 2. maaliskuuta 1852 Venetsia)[1] oli ranskalainen sotilas ja Ranskan marsalkka, joka toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa sekä Napoleonin sodissa. Marmont oli Napoleon Bonaparten läheinen luotettu, kunnes hän vaihtoi puolta vuonna 1814.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vallankumoussotien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marmont liittyi vapaaehtoisena Ranskan armeijaan vuonna 1790 ja valmistui upseeriksi Châlonsin tykistökoulusta vuonna 1792. Ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua hänet lähetettiin Alppien armeijaan.[2] Hän tapasi Bonaparten ensi kerran vuoden 1793 Toulonin piirityksen aikana, jolloin hänet myös ylennettiin kapteeniksi. Seuraavat pari vuotta Marmont palveli Reinin-armeijassa. Kun hänet vuonna 1796 lähetettiin Italiaan, komentajana siellä toiminut Bonaparte nimitti hänet adjutantikseen. Marmont osallistui Bonaparten rinnalla tämän tärkeimpiin taisteluihin ja yleni Italian sotaretken aikana prikaatinkomentajaksi. Vuoden 1798 Egyptin-sotaretkellä Marmont ylennettiin nuoresta iästään huolimatta prikaatikenraaliksi jo menomatkalla Egyptiin.[2][1][3][4] Hän osallistui muun muassa Pyramidien taisteluun ja Bonaparte jätti hänet useaksi kuukaudeksi johtamaan miehitysjoukkoja Aleksandriassa hyökätessään itse Syyriaan.[2][4] Marmont palasi Ranskaan Bonaparten mukana 1799 ja osallistui brumairen vallankaappaukseen.[2][2]
Napoleonin sotien aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1800 Marmont oli Pohjois-Italiassa reserviarmeijan tykistöpäällikkönä ja tärkeässä roolissa Marengon taistelussa. Napoleon nimitti hänet Italian-armeijan tykistön päälliköksi ja ylensi hänet divisioonakenraaliksi.[2][4] Sodan päätyttyä Marmont oli muun muassa tykistön ylitarkastajana ja varuskunnan komentajana Hollannissa.[2] Vuoden 1805 sotaretkellä Itävaltaa vastaan Marmont komensi Grande Arméen II armeijakuntaa. Hän osallistui muun muassa Ulmin seudulla käytyihin taisteluihin, ja eteni sen jälkeen Steiermarkiin sekä Italian Friuliin.[2][4] Heinäkuussa 1806 Napoleon nimitti Marmontin Dalmatian kuvernööriksi ja siellä olevien ranskalaisten joukkojen komentajaksi, missä tehtävässä hän oli seuraavat kolme vuotta. Marmont pakotti syyskuussa 1806 venäläisen amiraali Dmitri Senjavinin luopumaan Ragusan satamakaupungin piirityksestä, mistä hyvästä hän sai vuonna 1808 Ragusen herttuan arvon. Kuvernöörikautenaan hän myös rakennutti uusia tieyhteyksiä ja uudenaikaisti paikallista hallintoa.[1][2][4]
Vuonna 1809 Marmontin Dalmatiassa komentamista joukoista muodostettiin XI armeijakunta, jonka hän johti Napoleonin uudelle sotaretkelle Itävaltaa vastaan. Marmont osallistui kesäkuussa 1809 Grazin taisteluun ja 6. heinäkuuta Ranskan pääarmeijan mukana Wagramin taisteluun. Wagramin voiton jälkeen hän ajoi takaa perääntyviä itävaltalaisia ja löi nämä uudelleen Znaimin taistelussa 11. heinäkuuta, mistä hyvästä Napoleon ylensi hänet marsalkaksi.[2][4][1] Lokakuussa 1809 Marmont nimitettiin Illyrian provinssien kenraalikuvernööriksi ja hän palasi Balkanille kahdeksi vuodeksi.[3][1] Huhtikuussa 1811 Marmont lähetettiin armeijakunnan komentajaksi Portugaliin, ja jo seuraavassa kuussa hän korvasi marsalkka André Massénan Portugalin-armeijan ylipäällikkönä. Massénan kärsimien tappioiden vuoksi Marmont joutui aluksi jatkamaan perääntymistä Espanjan puolella, kunnes sai tilanteen käännettyä ja vapautettua Badajozin piirityksestä. Maaliskuussa 1812 hän hyökkäsi Portugaliin, mutta jo huhtikuussa britit pakottivat hänetkin perääntymään. Lopulta Wellingtonin herttuan joukot löivät hänen armeijansa 22. heinäkuuta 1812 Salamancan taistelussa, missä Marmont itse haavoittui vaikeasti.[2][3][1]
Maaliskuussa 1813 Marmont sai komentoonsa Grande Arméen VI armeijakunnan Saksassa. Hän osallistui Napoleonin rinnalla Lützenin ja Bautzenin taisteluihin toukokuussa, Dresdenin taisteluun elokuussa sekä Möckernin, Leipzigin ja Hanaun taisteluihin lokakuussa 1813.[2][4] Tässä vaiheessa Marmontista tuli joksikin aikaa Napoleonin oikea käsi.[1] Kun liittoutuneiden armeijat vuoden 1814 alussa työntyivät Ranskaan, Marmont oli tärkeässä roolissa puolustustaisteluissa. Hän osallistui muun muassa Briennen, La Rothièren, Champaubertin, Montmirailin, Vauchampsin, Laonin ja Reimsin taisteluihin. Kärsittyään tappion Fère-Champenoisen taistelussa Marmont joutui perääntymään Pariisiin.[2] Pariisin taistelun alkaessa hän ei enää uskonut voittoon ja tehtyään hetken vastarintaa pääkaupungin ulkopuolella hän neuvotteli vihollisen kanssa salaisen antautumissopimuksen. Vedettyään joukkonsa puolustuksellisesti mahdottomaan asemaan hän määräsi ne antautumaan Bellevillessä 30. maaliskuuta.[2][4][1][3] Muutamaa päivää myöhemmin petturiksi julistettu Marmont ja osa hänen joukoistaan siirtyivät liittoutuneiden puolelle.[2][4]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuningas Ludvig XVIII palkitsi Marmontin päärinarvolla. Vuoden 1815 satapäiväisen keisarikunnan aikana Marmont pakeni kuninkaan mukana Ghentiin, Napoleon vuorostaan peruutti hänen marsalkanarvonsa.[2][3][4] Marmont osallistui sotaoikeuteen, joka tuomitsi marsalkka Michel Neyn kuolemaan.[2] Sen jälkeen hän palveli uskollisesti Bourboneita.[3] Marmont valittiin vuonna 1816 Ranskan tiedeakatemian jäseneksi.[5] Hän oli vuosina 1821–1830 divisioonankomentajana Pariisissa ja edusti Ranskaa Venäjän keisari Nikolai I:n kruunajaisissa 1826.[3] Vuoden 1830 heinäkuun vallankumouksen aikana Marmont tuki kuningas Kaarle X:tä, mutta menetti pian Pariisin vallankumouksellisille, jolloin kruununprinssi Ludvig otti komennon häneltä. Lopulta Marmont joutui pakenemaan Kaarle X:n perheen mukana Englantiin. Hän asui loppuikänsä maanpaossa ja matkusteli eri puolilla Eurooppaa. Hänen yhdeksänosaiset muistelmansa julkaistiin postuumisti vuosina 1856–1857.[2][4][3][1] Marmontin nimi on kaiverrettu Pariisin Riemukaareen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Auguste-Frédéric-Louis Viesse de Marmont, duke de Raguse (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s Nathan D. Jensen: Marshal Auguste-Frédéric-Louis Viesse de Marmont (englanniksi) Frenchempire.com. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ a b c d e f g h Marmont, Auguste-Frédéric-Louis Viesse de (englanniksi) Napoleon.org. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ a b c d e f g h i j k Nordisk familjebok (1912), s. 1018–1019 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 31.3.2019.
- ↑ Les membres du passé dont le nom commence par M (ranskaksi) Ranskan tiedeakatemia. Viitattu 8.1.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Auguste de Marmont Wikimedia Commonsissa
