Aiheuttajaperiaate
Aiheuttajaperiaate eli aiheuttamisperiaate (myös saastuttaja maksaa -periaate) on ympäristönsuojelussa käytetty lähtökohta, jonka mukaan ympäristöhaittoja aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa ensisijaisesti kustannuksista, jotka aiheutuvat haittojen estämisestä tai vähentämisestä sekä pilaantuneen ympäristön ennalleen saattamisesta ja aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta.[1][2] Saastuttaja maksaa -periaate on kansainvälisen ympäristöoikeuden keskeisiä lähtökohtia ja se on myös EU:n perussopimusten mukaan unionin ympäristöpolitiikan johtavia periaatteita.[3][2] EU:n jäsenvaltioiden on siten otettava aiheuttajaperiaate huomioon ympäristöpolitiikan suunnittelussa ja lainsäädännössä.[2]
Usein tämä ei toteudu markkinaehtoisesti, vaan aiheuttajavastuun toteutumiseen tarvitaan lainsäädännön tukea. Esimerkiksi tehtaan myrkkypäästö saattaisi saastuttaa ympäröiviä viljelymaita ja yritys saattaisi korvata aiheutuneita vahinkoja viljelymaiden omistajille rahallisesti menetetyn sadon mukaisesti, mutta maaperä olisi silti pilaantunutta tulevina vuosina. Ympäristölainsäädännöllä voidaan varmistaa, että aiheuttaja maksaa maaperän puhdistamisen. Erityisesti ympäristölainsäädännöstä on hyötyä jokien, järvien, merten ja pohjavesien pilaamisen tapauksissa, koska niillä ei ole omistajaa, joka vaatisi korvauksia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ TEPA – Sanastokeskus TSK:n termipankki
- ↑ a b c Susanna Suomalainen 2012. Malminetsinnän ja kaivostoiminnan vakuudet kaivoslain ja ympäristönsuojelulain nojalla. Itä-Suomen yliopisto, pro gradu -tutkielma. S. 48
- ↑ Ympäristöpolitiikan yleiset periaatteet ja peruslinjaukset. Euroopan unioni. (luettu 13.10.2014)