Walter Parratt

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 16. kesäkuuta 2024 kello 19.20 käyttäjän LKFbot (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Walter Parratt

Walter Parratt (10. helmikuuta 1841 Huddersfield27. maaliskuuta 1924 Windsor) oli brittiläinen urkuri ja säveltäjä.[1]

Parratt oli urkuri Thomas Parrattin ja tämän vaimon Sarah Elizabethin viides lapsi.[2] Hän soitti jo 11-vuotiaana urkuja paikallisessa kirkossa. Vuonna 1872 hänestä tuli John Stainerin seuraajana[2] Magdalen Collegen ja vuonna 1882 George Elveyn seuraajana[2] St George's Chapelin (Windsorin linna) urkuri.[1] Toukokuussa 1873 Parratt sai musiikin kandidaatin arvon; tämän jälkeen hän lisäsi toimintaansa resitalistina.[2] Vuodesta 1893 Parratt työskenteli William Cusinsin seuraajana[2] kuningatar Viktorian urkurina.[1] Hän jatkoi toimintaa musiikkimestarina Edvard VII:n ja Yrjö V:n palveluksessa.[2] Parratt toimi urkujensoiton opettajana Royal College of Musicissa vuosina 1883–1923.[1] Royal College of Musicissa työskentelynsä aikana hän ystävystyi George Groven, Hubert Parryn ja Charles Villiers Stanfordin kanssa. Vuosina 1908–1918 Parratt toimi myös Parryn seuraajana Oxfordin yliopiston musiikin Heather-professorina. Hän sai vuonna 1908 taiteiden maisterin ja musiikin tohtorin arvot. Lisäksi hän sai kunniatohtorin arvot Oxfordin (1894), Cambridgen (1910) ja Durhamin yliopistoista (1912). Parratt sai sydäninfarktin 19. lokakuuta 1923, mutta toipui urkurintyön jatkamisen mahdollistaneeseen kuntoon ja soitti viimeisen kerran St George's Chapelissa 2. maaliskuuta 1924.[2]

Parrattilla oli tärkeä asema Johann Sebastian Bachin ja aikansa brittisäveltäjien teosten tukijana. Hänestä tekivät muotokuvat Gerald Moira (1892) ja John Singer Sargent (1914). William Holman Huntin maalauksessa May Morning on Magdalen Tower (1888–1891) esiintyvät Parratt ja John Stainer. Parratt oli vuodesta 1864 naimisissa Emma Gledhillin kanssa. Avioliitosta syntyi poika ja neljä tytärtä. Parrattin poika kirjoitti isästään elämäkerran. Tyttären kuolema vuonna 1917 vaikutti Parrattiin syvästi.[2]

Parrattin sävellystuotantoon kuuluu urku- ja kuoroteoksia sekä näyttämömusiikkia.[1] Kuningatar Victorian 80-vuotispäivää varten hän sävelsi madrigaalin The Triump of Victoria ('O happy hour'), jonka julkaisi brittikirjailijoiden ja -muusikoiden töiden kokoelmassaan Choral Songs in Honour of Her Majesty Queen Victoria (1899). Edvard VII:n kruunajaisia varten Parratt sävelsi teoksen Confortare ('Be strong and play the man'), joka toistettiin Yrjö V:n kruunajaisissa.[2]

  1. a b c d e Walter Parratt Britannica
  2. a b c d e f g h i Parratt, Sir Walter Oxford Dictionary of National Biography

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.